tag:blogger.com,1999:blog-30916621413418274672024-03-12T21:11:06.840-07:00Sirun perus Blogi"Mieleni minun tekevi, aivoja ajattelevi" Lifestyle-meininkiä. Tässä blogissa et säästy pikkuranteilta, hyvän tuulen ilopillereiltä ja huokauksilta ja söpöydeltä. Täältä löytyy tekstiä perusteellisesta vaalityöskentelystä elämän laatuun. Aloitin blogini kouluprojektina, sittemmin se on ollut opinnäytetyöni ohella "kirjoita mitä vain, jotta pääset kirjoittamisen makuun", ja nyt se on ehkä hyvin epämääräinen päiväkirja. Tutustu ja ihastu, saa ehdotella vapaasti aiheita.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.comBlogger44125tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-41721123666405015892018-11-04T08:03:00.000-08:002018-11-04T08:03:36.855-08:00Toka raskauskolmannes<i>Varoitus:</i><br />
<div>
<i>Tämä teksti kertoo vauvan odottamisesta, kehon muutoksesta ja siitä miten nyt täytyy ruveta rauhoittumaan kahden edestä.</i><br />
<i><br /></i></div>
<div>
Voi viude miten olenkaan saanut energiani takasin. Suorastaan hehkun ja ei tunnu missään ja painokaan ei nouse ja olen elämäni kunnossa! ... No ei ihan, mutta on helpottanut ainakin väsymys ja kuvotus.<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br /></div>
<div>
Pullantuoksuinen neuvolatäti sanoi että olon pitäisi helpottaa, se helpotti niin, ettei tarvitse öisin herätä kuin kerran vessaan ja sekin lähempänä aamuyötä. Nyt vatsa on jo kuitenkin sen verta pullea, ettei enää ole järkeä käyttää napinlävestä kumilenkku ja siitä nappiin -niksipirkkoja, vaan ostin elämäni ensimmäiset raskaushousut. No onhan ne mukavat ja tuntuu ihan erilaiselta päällä! Silti vaihtoehtona on ihanat kotiverkkarit joita voi lököttää ja hameet joissa on "shirring" tai jotka vielä toistaiseksi menee järkevästi päälle. Jemmasin kaikki ihanat minihameet ja mekot yms. tällähetkellä turhan tiukat vaatteet pahvilaatikkoon ja varastoon. Se teki tilanteestani jotenkin konkreettisemman. Täytyi hyväksyä, että nyt on keho muuttunut ja muuttuu edelleen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo95446GbIoqAWi9A-MDLqwnlwtrRV9DytFDK4iAaKSp6iSHE9_ZLeDw4M29w4Uma9D2kMoz3A9A_GmxDja5xo5Al5dPAkqLfkg3nUO-mXtQ1xUN-qANKWUZQEUZItX9DdxnIG5IKlJjCI/s1600/siru46%2525.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="426" data-original-width="208" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo95446GbIoqAWi9A-MDLqwnlwtrRV9DytFDK4iAaKSp6iSHE9_ZLeDw4M29w4Uma9D2kMoz3A9A_GmxDja5xo5Al5dPAkqLfkg3nUO-mXtQ1xUN-qANKWUZQEUZItX9DdxnIG5IKlJjCI/s320/siru46%2525.png" width="156" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">46%</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
Latasin preglife apin, ilmeisesti ruotsalainen alkuperä ja yllättävän kattava ilmaissovellus. Sen avulla huomasin että tänään alkaa rv 20, eli 19+0. Appi kertoo että voisin huomata jo vauvan liikkeitä. No empä huomaa. Ei se mitään ainakaan toistaiseksi. Kuulin reilu viikko sitten lääkäritarkastuksessa sydämenlyöntejä. 150, normaali tahti, eli "kyllä siellä jotain on," kuten lääkäri totesi tarkastuksessa, joka pääosin koostui juttelemisesta. Hän vahvisti että tiedot tottumuksistani ja tilanteestani pitävät edelleen paikkansa. Juu.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img alt="Kansikuva" src="https://lh3.googleusercontent.com/wXNMj5S6tedRNkjpcrwBB6O4lpOYqtloyG154Rmfwk1hO10EXBmkquwXW5GZw17lGRBs=s180-rw" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Preglife, pohjoismaille suunniteltu raskausappi</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br />
Luulin että nyt kun olo olisi virkeämpi ja levänneempi myös fyysisesti olisin jotenkin ponnekkaampi. Ei. Koetin päiväkodissa vähän pyörittää hulavannetta. No äkkiähän se alkoi tuntua vatsassa. Sitten koetin vähän lankuttaa ja vähän tehdä vatsalihaksia... vatsalihankset olivat kipeät kolme päivää. Kerran tahdoin juhlan kunniaksi laittaa ihan perus korkosaapikkaat ja kävelin niiden kanssa yhteensä noin kolme-neljä kilsaa ei edes putkeen. (Olen pystynyt tähän aikaisemmin ja pidän kävelemisestä!) Aamulla heräsin kun molemmat jalat kramppasivat. Suonenvedot ovat muutenkin yleistyneet vaikka syönkin säännöllisesti ruisleipää ja niitä raskaustabletteja. Lisäksi olen huomannut että välillä vatsaan sattuu kun herään selälläni, nukahdan kyllä kyljelläni. Pyysin sitten puolisoani kääntämään itseni kyljelleen jos huomaa minun olevan selällään. Heräsin sitten siihen kun oikeaa jalkaa ja lantiopuolta särki oikein kovasti. Olin laittanut tyynyn reisien väliin, mutta se oli lipsahtanut sieltä pois. Hiphei!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nälkä aina vieraanani. Nyt minulle ei tule nopeasti paha olo, vaan siedän jopa pientä näläntunnetta. Sen sijaan vatsa ei enää täyty sellaisesta pienestä annoksesta vaan ihan tavallisesta ja välillä täytyy vähän toppuutellakin itseään... ja sitten on ruvennut tekemään mieli niitä epäterveellisiä juttuja. Alussa ei tehnyt mieli syödä karkkia mutta nyt tekee, oikein niitä kirpeitä joista tulee kieli kipeäksi jos liikaa syö. Onneksi pystyn syömään niitä kohtuudella, sen sijaan suklaa ei vieläkään ole hääppöistä. Jäätelöä menee kerralla jo enemmän kuin aiemmin ja nytkin tekee sitä mieli. Perus limut on liian makeita ja maistuu lähinnä vitamiiniporetableteilta, mutta jotkut makuvedet on ihan jees. Veden kanssa taistelen nykyistä vähemmän ja vessasakaan ei tarvitse jatkuvasti rampata, vaikkakin edelleen normaalia useammin ja kohtahan se tarve taas tihenee kun vauva alkaa kasvaa.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img alt="Fazer Missä X Hedelmä 2kg" height="320" src="https://urjalanmakeistukku.fi/media/catalog/product/cache/c687aa7517cf01e65c009f6943c2b1e9/9/3/9310.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="229" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nam</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen harjoittelussa päiväkodissa. Pöpöt eivät toistaiseksi ole päässeet iskemään minuun, vaikka onkin välillä ollut sellainen olo että jos en nyt nuku tarpeeksi ja teen jotain pöllöä niin tulen kipeäksi. Kokoajan on tosin sellainen pieni lima. No se tulee aina syksyisin, kun alkaa tulla kylmät ilmat. Seuraava hankinta onkin talvitakki ja nyt pohdiskelen pitäisikö ostaa sellainen kokoa isompi talvitakki vyöllä jonka voi hivuttaa ylös kuten tämän hetkiselle takille on käynyt, vai sellainen mammatakki jossa on ihan kunnolla tilaa vatsan alueelle. Kuitenkin kun päiväkodissa on ja lapsetkin voivat olla sen 2-3 tuntia ulkona, tarvitaan lämmin takki. Olen ihastellut netissä sellaisiakin takkeja joissa on pieni lämmin tasku vauvalle. Laskettu aika on maaliskuun loppupuolella, joten vauva on yli puolivuotta talven tullessa joten mahtuisikohan ja viihtyisiköhän se sellaisessa vatsataskussa... ja jaksaisinkohan minä kantaa sitä! No nythän se tuli pohdittua, eli perustalvitakki odotukseen riittää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
</div>
<div>
rv. 21 lähti käyntiin eli (20+0). No nyt on pöpö iskenyt! Ihan perus yskä ja nyt iltaa kohden kurkkukipua ja äänikin meinaa lähteä, mutta yskä on lohkeileva joten uskoisin ja toivoisin että se menee nopeasti ohi. Olen juonut runsaasti vettä, vähän karpalomehua, syönyt vihanneksia, valkosipulia juonut hopeateetä, mutta sitkeä tämä mokoma on.</div>
<div>
<br /></div>
<span style="font-size: xx-small;">(Hopeatee on siis kiehautettua vettä, johon lisätään maitoa, lisäksi voit laittaa sokeria tai hunajaa. Tämä on sota-ajoilta tullut nimi.)</span><br />
<div>
<br /></div>
<div>
Samoin vauva on nyt pari satunnaista kertaa vienosti pukannut. Ihana ystäväni vinkkasi että jos näin käy niin kannattaa jutella vauvalle niin että pitää käsiä vatsan päällä ja kevyesti painaa. Koetin ja sain vastauksen. :) Tulipa tyytyväinen olo. Enää ei tarvitse miettiä onko siellä ketään. Sen pystyy ihan tuntemaankin. On tällä myös toinen puoli. Jos minua jännittää vatsaani alkaa erikoisen paljon kipristää. Olen muutenkin vatsasta jännittäjä joten se tunne kun koko vatsaa venytetään joka suuntaan niin että sattuu on uusi tunne ja samalla inhottava sellainen. Sattuipa käymään niin että kotimatkalla illalla metrossa tuli viereeni kummallinen henkilö joka alkoi puhua itsekseen ja mielialat vaihtelivat hysteerisestä naurusta vihaiseen jalalla poljentaan. Hän yritti saada minuun katsekontaktia ja koetin pitää naamani visusti kiinni kännykässäni. Tunsin miten koko vatsa meinaa halkeilla ja mietin miten saisin lähdettyä niin ettei se vaikuta että lähden karkuun, vaaranahan olisi se että se voisi ruveta vaikka seuraamaan minua. Onnistuin säilyttämään ulkoisen tyyneyteni ja vaihtamaan metronvaunia seuraavalla pysäkillä, mutta vatsaan sattui edelleen vaikka kuinka hengittelin ja ajattelin että kaikki hyvin. Vasta kunnes bussista pois jäädessäni näin kultani tulevan minua vastaan ja halauksen aikana tunsin miten vatsakipuni hellitti samantien. Mun rakas, mun rakkaat. :3</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-14118389030906863072018-09-16T12:58:00.001-07:002018-11-04T08:18:14.434-08:00Blogi tekee paluun ja eka raskauskolmannesJep. Nyt se tapahtuu. Nimittäin bloggerin päivitys. Tutturuu!<br />
Tässä on tulossa suuri suuri elämänmuutos, jota olen kyllä jo toivonut jonkin aikaa.<br />
<br />
<i>Varoitus: Sisältää lauseita joita ei kannata lukea ruokapöydässä, ei kuitenkaan mitään alatyylisiä vitsejä. Sisältää myös paljon pohtimista ja omia ja toisilta otettuja neuvoja. Jos myöskään et jaksa lukea nyt mitään minua kohtaan iloista ja onnellista uutista niin kannattaa jättää lukeminen toiseen kertaan tai kokonaan välistä.</i><br />
<i></i><br />
<a name='more'></a><br />
<br />
Saamme vauvan! Tai siis todennäköisyys vauvansaantiin on jo huomattavasti suurempi joten uskallan jo kertoa siitä. Jos jotain tapahtuu eikä vauva selviä niin se on sen ajan murhe sitten. Ja iso murhe onkin. Mutta vasta sitten... jos on ollakseen.<br />
<br />
Kolmannes on ohi ja kuulun siihen 80% joka kärsii pahoinvointia, mutta siitä siihen toiseen puolikkaaseen joka ei oksentele. Muuten vaan sitten on niitä perus vatsa-selkä-kylki-lonkka-kipuja ja arrrrrmotonta väsymystä. Kaikki on kuitenkin täysin normaalia joten kestetään sitten.<br />
<br />
Tässä muutama kysymys joita on tullut pohdittua tässä alkuraskauden aikana:<br />
<br />
- Tuleeko minusta hyvä äiti?<br />
- Onko minulla terveet elämäntavat?<br />
- Syönkö minä terveellisesti?<br />
- Miks mä en jaksa enää syödä yhtäpaljon kerralla ku aiemmin?<br />
- Miks mul on koko ajan nälkä?<br />
- Miks mulle tulee heti huono olo jos on nälkä tai jos oon syöny vähän turhan paljon?<br />
- Mitä jos tuleekin keskenmeno?<br />
- Näkyykö mun raskaus muille?<br />
- Nyt ei tunnu missään. Onko se sikiö varmasti vielä siellä?<br />
- Onko ihan tervettä nukkua vähintään 10 tuntia päivässä?<br />
- Palautuuko mun haju ja makuaisti ja millon mä voi taas juoda kokista ja syödä suklaata silleen et ne ois taas hyvän makusii?<br />
- Miksen mä en tykkää juoda enää kahvia? Mistä mä saan lisää energiaa?<br />
- Kuinka moni oikeesti sit jaksaa kuunnella mua ja mun raskautta?<br />
- Miten mä jaksan opiskella?<br />
<br />
Tossa nyt muutama.<br />
Sit rupesin miettimään vähän toiselta kantilta asioita ja esitin itselleni vaihtoehtoisia kysymyksiä. Tietty neuvolassa käynti autto ja sieltä sai myös hyviä vastauksia ja *kröhöm* neuvoja.<br />
<br />
Ensinnäkin jos se lapsi on toivottu niin voisin kuvitella että sillon on jo miettinyt että haluaa sitoutua huoltamaan lasta. Sitoutuminen on jo askel siihen, että haluaa tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja jos ei ole tietoa miten voisi olla hyvä vanhempi niin sitä tietoa voi hankkia kirjoista ja netistä ja neuvolasta. Ja sitten vaan muistaa että tekee niin mikä on sen oman lapsen edun mukaista. Jos ihmetyttää mitä ne lapsen edut ovat ja mistä mä höpäijän niin googlatkaa lapsen oikeuksien sopimus, vaikka se lyhennetty versio.<br />
<br />
Onko minulla terveelliset elämäntavat mietin toisinpäin: Voinko kuvitella eläväni samalla tavalla vielä 10-20-30... vuoden päästä. Mitä voin muuttaa? Minun kohdallani se oli liikunnan lisääminen. Lähden kävelylle ja koetan välillä mennä tanssimaankin. Joka päiväisen happihyppelyn jälkeen olen toki huomannut että torkkuminen olisi nyt erittäin mukavaa. Mutta sittenpä torkun. Mulla on siihen nyt lupa.<br />
<br />
Syöminen on mulle tullut uudeksi asiaksi. Ensimmäinen selkeä oire, (jonka tosin päättelin vasta myöhemmin ensioireeksi) oli hilllitön päänsärky ja toteamus että tämä ei kyllä lähde pois kahvilla vaan nukkumisella. Sinä päivänä taisin nukkua ainakin 15 tuntia. en putkeen, mutta en syönyt, yritin juoda vettä. Tulin ihan tokkurassa alas kun bf tuli töistä. "No mutta jos keitän nyt kuitenkin sulle kahvin jos se olo helpottuis." Sitten maistoin kahvia ja yhtäkkiä se mun vakkarikahvi oli muuttunutkin kauheanmakuiseksi litkuksi. "Juu ei kiitos, juo vaan loput. Meen lepäämään." Illalla alkoi tahtojen taistelu ja sain vedettyä kaurapuuron nassuun. Aamulla maistui taas kaurapuuro ja sitten kaurapuurosta tuli pitkästä aikaa mun vakkariaamupala ja se mitä uskalsin syödä kohtuullisesti ilman että oksennan. Vaikka mähän en tosiaan oksentanu vaikka kovin usein kuvottikin. Nykyään syön jo paremmin. Tosin edelleen aika vähän kerrallaan, mutta useammin. 2 tunnin päästä jo tule olo että kohta on kova nälkä ja 3 tunnin päästä on jo pakko saada jotain. Vaikka banaani, joista en aiemmin välittänyt, vaikka maitoa, jota en enää aikuisena ole juonut ruokajuomaksi. Kuulemma vanhat ruokatottumukset palaavat lapsen synnyttyä, mutta toisaalta kyllä nautin siitä että voin syödä banaaneja kun ne ovat niin kätevä ravinnonlähde.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl-LdnqvRRfOE_ITnupDyVYdQd8hMr9KYyb__0QDYwZETz2_YWlt93QcBjs9cPG7k222t22br5cnVmTcLxTdeK-k4ydEeGuvpiTFvTE0JcK4NDpckmG11VVz7MYAOn2hPrT2tQLr2Fh9S0/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-11-4+kello+17.51.07.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="388" data-original-width="346" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl-LdnqvRRfOE_ITnupDyVYdQd8hMr9KYyb__0QDYwZETz2_YWlt93QcBjs9cPG7k222t22br5cnVmTcLxTdeK-k4ydEeGuvpiTFvTE0JcK4NDpckmG11VVz7MYAOn2hPrT2tQLr2Fh9S0/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-11-4+kello+17.51.07.png" width="285" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tein ystävälleni kakun, jota en itse pystynytkään kunnolla syömään. Nyyhky, vaikka kyllä kaikki sitä muuten söivät ja kakku sai kehuja.^^</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Niin tosiaan keskenmeno. Kyllä mä olen nähnyt painajaisia siitä että joku ampuu/lyö/iskee mua vatsaan ja se sikiö kuolee, tai että multa vaan rupee tulemaan hirveesti verta niin että mä tiedän että se sikiö ei enää selviä. Siis painajaisia. Tosi kiva.<br />
<br />
Energiaa saa vain nukkumalla. Täytyy nukkua, nukkua, nukkua ja se on täysin normaalia.<br />
<br />
Odotan että muut kysyvät miten voin, ja jos he kyselevät lisää niin vastailen sitä mukaan. Pidän myös huolen että kysyn ensin tai jälkeen (kumpi ehtiikään) heidän vointiaan. Niin ja tänne blogiinhan mä voin sitten kirjoitella.<br />
<br />
Jaksan opiskella ja mulla on siihen kova motivaatio. Tahdon päästä lähihoitajaksi pian että pääsen sitten päiväkotiin töihin asap ja vaikka raskaudenkin aikana, heti kun tää olo helpottais eikä väsyttäis ja tarttis rampata vessassa niin usein.<br />
<br />
Tässä nyt näitä mun pohdintoja ja olen luottavaisin mielin tässä kuitenkin liikkeellä nyt kun eka ultrakin oli ohi ja kaikki vaikuttaisi olevan hyvin ja sikiöllä kaikki mitä sillä hetkellä kuuluukin olla.<br />
<br />
Niin tosiaan aijon vähentää huomattavasti fabon käyttöä. Tää on nyt kolmas kerta kun olen miettinyt sitä ja aiemmin olin saanut kumottua ajatuksen mutta nyt se alkaa olla jo painavana mielessä. Poistin sovelluksen kännykästä ja olen pyytänyt kavereita lähettämään ensisijaisesti whatsapp-viestejä jos on asiaa.<br />
<br />
Palaillaan!<br />
Minä ja kuuden sentin <strike>masuasukki</strike> sikiö/lymyilijä/"Siika"<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-65981698530721464392017-10-05T13:01:00.000-07:002017-10-05T13:01:20.222-07:00Leukailua toinen viikko<i>Varoitus: Tämä teksti sisältää jo vähän miedompia ajatuksia, mutta siltikin siellä voi löytyä jotain, joka voi emotionaalisuudeltaan sensitiivisempää lukiaa täräyttää. Tämä postaus on myös postattu n. puoli vuotta tapahtunutta myöhemmin. D: Tämä postaus on myös lyhyt eikä sisällä mitään jänniä kuvia.</i><br />
<i><br /></i>
Ensimmäinen viikko oli rankka kokemus. Ne jotka haluavat tietää siitä tai vetreyttää muistiaan voivat lukea sen edellisestä postauksestani.<br />
<br />
Toinen viikko meni jo smoothimmin. Okei ketä mä huijaan. Viikon alun kunniaks (keskiviikko) mä oksensin, jonka jälkeen taistelin jokaisen lusikallisen kanssa. Aivot sanoi että syö nyt, että paranet prkl. Vatsa sanoo että et nyt ota mitään tai näytän sulle kaapin paikan uudestaan. Eli mä söin sitten joka päivä tokan viikon alussa vaan jäätelöö ja vettä. Sit vähitellen uudelleen mehukeittoo, sit alko jugurtti maistumaan ja viikonloppuna meni jo pienet perunamuusitkin. Mutta keittoo en kyllä halunu, enkä uskaltanu ottaa vielä piiiitkään aikaan. Perjantaina mentiin poikaystävän kanssa kauppaan. Se meijän lähikauppa on siinä puolentoista kilometrin päässä meistä ja ollaan kävelty sinne monet kerrat. Olin ihan tohkeissani että nyt riittää energiaa kun olin jo syönyt enemmän kuin pelkkää jäätelöä, kaupan pussimuusi ja voita sekaan. Oikein tuoremehu siihen lisäksi. Olin saanut tarkistuksessa mukaan lääkärin naamasuojia kun pyysin. Ne on käteviä, kannattaa pyytää. Sitten mentiin mukavan verkkaiseen tahtiin. Kassahihnalla kultani otti painavimmat tavarat reppuunsa ja minä kevyimmät omaani. Ei kauaa kestänyt takas tullessa kun tahti alkoi hiipua niin paljon, että kultani joutui ottamaan reppuni omansa lisäksi ja käveltiin tavallista verkkaisempaan. Onneksi vastaan tuli pysäkki ja pääsin istumaan hetkeksi. Se retki otti voimille, mutta jaksoin kunnialla. Vähän jälkeenpäin hävetti ja hämmästytti, ettei parin kilon reppua jaksanut selässä kantaa, mutta se oli opettavainen reissu.<br />
<br />
Myöhemmin aamulla alkoi maistua AB-jugurtti mustikka- ja mansikkakeittosekotuksella. Nam. Siitä tuli mun uusi aamupala.<br />
Vielä myöhemmin menin pitkästä aikaa bussilla. Hyvin meni. Aloin huomata miten tärkeää se ravinnon saanti oikeasti oli. Laihduin kyllä mutta samalla meni kaikki lihakset. En jaksanut nostaa enää samaa määrää mitä aiemmin olin jaksanut...<br />
<br />
Nyt kun aikaa on kulunt muistan silti elävästi nuo tapahtumat. Onneksi ne ovat jo ajan kultaamia ja nykyään olen siis enemmän kin tyytyväinen tilanteeseeni <3 ja onneksi painoa on tullut takaisin ja myös lihakaset. :)Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-81515841630578087442017-04-04T11:15:00.000-07:002017-04-04T11:15:54.829-07:00Leukava päivitys ja heko heko<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ1jfvKEX1Wy0raL0lE3GXkw_ShqKZUBm2B-Vs02t62B3ZC-Bwoy3Vi_ET0BivRWf1cRFNAxLlmeYyB8bMtyPTqF0ha-HYgtY4U_tP1s3dWrtYlDSZOdOK_qt9i_DXjYp2TPvHthBjGLzR/s1600/20170323_103541.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZ1jfvKEX1Wy0raL0lE3GXkw_ShqKZUBm2B-Vs02t62B3ZC-Bwoy3Vi_ET0BivRWf1cRFNAxLlmeYyB8bMtyPTqF0ha-HYgtY4U_tP1s3dWrtYlDSZOdOK_qt9i_DXjYp2TPvHthBjGLzR/s200/20170323_103541.jpg" width="112" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kun Siru ei vielä<br />
hoitohaalareissaan oikeasti<br />
tiennyt mikä häntä odottaa.</td></tr>
</tbody></table>
<i>(Varoitus: Teksti sisältää hirveyksiä, katkeruutta, elämänkitkeryyttä ja kummallisia kuvia josta saattaa tulla lukijalle pahoinvointia. Tämä teksti on kirjoitettu spontaanisti ilman minkään näköistä toiset huomioon ottoa. Tekstiä muokattu ja se on julkaistu jälkeen päin, sillä kirjoitushetkellä teksti sisälsi tavallista enemmän kirjoitusvirheitä ja epätäydellisiä lauseita.</i>)<br />
<br />
Ei tässä mikään naurun paikka ole. Leuka on siirretty ja mua on ensimmäisen viikon aikana<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
itkettäny, kirveltäny, ollu paha olo, tuntunu ahtaalta suussa, tuntunu leveeltä suussa, tuntunu ällö maku suussa, ja nyt viimesimmän oksennuksen jälkeen ei oo enää ruoka maistunu, ja lisäks mua on väsyttäny koko.... ajan. Tuntuu vuoden uroteolta nousta portaita ylös, kävellä yhteensä ehkä yks kilometri päivässä Poke-Stopille, -välillä ei sitäkään- ja takasin ja viikata edes vähän pyykkejä, koska koetat "päästä kiinni arkeen". Ekat kolme kotipäivää vaan olen lojunut sohvalla ihmetilassa ja odottanu että aika vaan kuluis, että tää kaikki [sensuroitu] ois ohi.<br />
<br />
Tässäpä mun ajatuksia sitten "sinä-passiivissa", jota ei suomenkielessä ole, mutta kätevästi käytän sitä englantia laiten.<br />
<br />
Opit uuteen rytmiin. Viisi lääkettä päivässä kolmen kerran toistolla ja yksi neljällä toistolla. Lääkkeet suositellaan ottamaan ruokailun yhteydessä. Aamupala kahdeksalta, lounas kahdeltatoista, päivällinen neljältä ja iltapala kahdeksalta. Siinä välissä voit sitten nukahtaa telkkarin ääreen tai kuunnella vaihtelun vuoksi musiikkia ja nukahtaa siinäkin. Tietokone ei houkuta ja kännykkääkin on vaikea pitää kädessä. Sohvasta tulee paras ystäväsi ja hirveintä on kun joutuu siitä lähtemään vessaan. Useasti. Sillä et saa syödä aluksi kuin nesteitä. Sun vatsas velloo liemissä ja lääkkeissä. Koska nukut suurimman osan väkisin päivästä, huomaat että alat heräilemään keskellä yötä. Onko jo aamu? Ei. Kello on puoli yksi. Ei, kello on puoli neljä. Ei, kello on viisi. Siinä sitten näet jotain ihme unia ja ajattelet jotain häröpalloja joista et muista sitten kumminkaan mitään siinä vaiheessa kun päätät, että tää oli niin jännähieno uni ja ajatus, että siitä pitäis tehdä elokuva.<br />
<br />
Alussa motivaatio on korkealla. Sairaalassa syöt niitä mehukeittoja ja vannot itsellesi että <i>[syön jatkossa joka päivä säännöllisesti ja paljon, että varmasti paranen.]</i> Koska jos painosi lähtee laskemaan (mitä varoittaa monet) et parane. Otat lääkehuuruissa selfieitä pärstästäsi, joka näyttää epäonnistuneelta botoxhuuliselta pallokalalta. Kirjoitat höttöisillä käsilläsi että kyllä tämä tästä ja mussutat hoitajan tuomaa jäätelöä kuin se olisi Parasta Ikinä. (se oli oikeasti silloin hyvää ja nytkin pystyn sitä kotonakin syömään sitten) Ennen leikkausta olet päivittänyt naamakirjan että nyt sitä mennään ja luet viimeisimmätkin kannustavat tsemppiviestit <br />
vuodeosastolla, jossa vatsasi kurnii kun et ole saanut syödä mitään aamulla ja kello tikittää jo keskipäivää. "Nälkä", sanon hoitajalle, joka pyytää vaihtamaan vaatteet. "Ei hätää, kohta päästään. Olet tokana leikkauksessa. Ekaa leikataan paraikaa.", sanoo hoitaja. Hoitaja on tuonut haalarin. Haalarissa on peppulappu, sepalusvetska, olkapäissä pitkät vetoketjut, lahkeissa pitkät vetoketjut...<br />
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTyOPAhNQDewebKgUKSp_vXcoP5fG1HPPaeel5yMcR_v5kZ9h_unZ9VkSagpUw4vc6fso9F53-2F85d2VeqZ-A6lDfjxtfqY76nXPBNXf_co8rhqiYXVhwO3Q6U1YJI05rO3-JygFUwg5f/s1600/20170323_104112.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTyOPAhNQDewebKgUKSp_vXcoP5fG1HPPaeel5yMcR_v5kZ9h_unZ9VkSagpUw4vc6fso9F53-2F85d2VeqZ-A6lDfjxtfqY76nXPBNXf_co8rhqiYXVhwO3Q6U1YJI05rO3-JygFUwg5f/s320/20170323_104112.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ne sukat meni jotenki ei näin.</td></tr>
</tbody></table>
Humpsautin itseni haalarin sisään ja sen lisäksi laitoin ylipolven tukisukat, joiden pukemiseen käytettiin pukemista helpottavaa muovialustaa. Se oli näppärä. Alusvaatteita ei saanut pitää alla, tosin kuukautiset olisi ollut joku poikkeusjuttu. Sitten otin esivalmistelupillerin ja pian huomasinkin että minua kärrättiin jänniä yhdyskäytäviä pitkin sairaalaan odottamaan. Kanyylin laittaminen nipisti ikävästi. Sitten taas odoteltiin. Ennen leikkausta näin kirurgitiimini, joille muistan puhuneeni rennon itsevarmasti, että eipä tämä oloni nyt ole mitenkään erikoisen rauhallinen ja ainahan minä olen rauhallinen ja että tosi siisti homma ja vau onks toi se mun leikkausalusta ja ei muutaku nähdään myöhemmin ja tsemppiä ja kiitos ja vau mitä te kiinnitätte muhun- "noniin nyt tulee tämä nukutusaine"<br />
<br />
...<br />
<br />
Herään hötössä. Puhe ei tule. Suu ei toimi. Tuntuu ihan epätodelliselta. Onpa kylmä..... Ainii en ole syönyt pitkään aikaan. No eipä tässä kyllä nälkäkään ole.... Muistan heräneeni ja nukahtavani uudelleen monta kertaa.<br />
<br />
"Mikä on vointi?" Kysyy hoitaja. Sanat eivät tule, nostan etusormen pystyyn ja osoitan hoitajan kättä. Kirjoitan käteen "K-Y-L-M-Ä" Hoitaja toi ihanat uuninlämpeät peitot päälleni. Ehkä nukahdin uudelleen, ehkä en. Muistan vain, että siellä kyseltiin toiseltakin ihmiseltä monta kertaa, huomenta, oletko hereillä.<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6wYRvz6kRNWkzqEYtjqQ6_5Xicbyc0R1Uar77Qi4Qj12J-48EjdXl_2wWjzxyubmgBxLyXztbFRQQgK2pW_naTL9PeXBX51Xl41NoZu6SJ4mT5JOXvQMQXOJTgk2R7qav1fsZfB36rK_H/s1600/20170323_221451.jpg" imageanchor="1" style="display: inline !important; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6wYRvz6kRNWkzqEYtjqQ6_5Xicbyc0R1Uar77Qi4Qj12J-48EjdXl_2wWjzxyubmgBxLyXztbFRQQgK2pW_naTL9PeXBX51Xl41NoZu6SJ4mT5JOXvQMQXOJTgk2R7qav1fsZfB36rK_H/s320/20170323_221451.jpg" width="180" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidt2QesDN1_ENTP6sJAuS3sb-NgWaj-taciImsu4P6IMHzXG09zEA7y_8_X_XsoqInCIMDz06nPzb-j1xC9JjQQPinVNNK3iF9a8p5fNJDqCTkBJAc5jtYQByq0pBtwATxpNIeCynFqzVD/s1600/20170323_221517.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidt2QesDN1_ENTP6sJAuS3sb-NgWaj-taciImsu4P6IMHzXG09zEA7y_8_X_XsoqInCIMDz06nPzb-j1xC9JjQQPinVNNK3iF9a8p5fNJDqCTkBJAc5jtYQByq0pBtwATxpNIeCynFqzVD/s320/20170323_221517.jpg" width="180" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFxdoZcbPUTx-iysEusRlF9EHjSDr5zvY8HmmzTR7F5E5warhHAIBiGaBGVwF02cmZ_59QeYU8wxUc8uOHPGHjFmcrdXT-uIWI1SD8MUrJKDa7kn41BEl6NX3HqrDPOmojV-W1ImTY_z1x/s1600/20170323_221502.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFxdoZcbPUTx-iysEusRlF9EHjSDr5zvY8HmmzTR7F5E5warhHAIBiGaBGVwF02cmZ_59QeYU8wxUc8uOHPGHjFmcrdXT-uIWI1SD8MUrJKDa7kn41BEl6NX3HqrDPOmojV-W1ImTY_z1x/s320/20170323_221502.jpg" width="180" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSWuaktGSZ-Ply8zaw_vih0dA13FOlmuEzgWjsSQvW0vcVvuoEL4ibF19Vnsytb0xCM5xySw8rszVC7gKXFQrM4Ga6h2YbdNMRdsGpdx3zRmn8tTAO7Y8BKrXhLljVjX_1vyX9zJIelegF/s1600/20170323_221531.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSWuaktGSZ-Ply8zaw_vih0dA13FOlmuEzgWjsSQvW0vcVvuoEL4ibF19Vnsytb0xCM5xySw8rszVC7gKXFQrM4Ga6h2YbdNMRdsGpdx3zRmn8tTAO7Y8BKrXhLljVjX_1vyX9zJIelegF/s320/20170323_221531.jpg" width="180" /></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;">Siinä vähän kuvia. Olen konee</span><span style="clear: left; font-size: xx-small; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">ssa joka viilentää putkia pitkin mun naamassa olevaa naamaria. Lääkkeet ovat tehokkaat kun näemmä hymyilyttää kovasti. Tai sitten olen vain ilahtunut että minua tultiin katsomaan. :)</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEWCyKrJD1nGDTVy3pN7tqDJ0aasOGalQqo5pI1ziCkYnp6ASGaKmVKvLy990Ux2WC8OOQuho3QXSrBOga_4ncaEauExqnb-BbGF8bPUTuD3M-rVWEQAO6SkB6-bsdOj6ZpO9rCbvoE9gR/s1600/20170324_071033.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEWCyKrJD1nGDTVy3pN7tqDJ0aasOGalQqo5pI1ziCkYnp6ASGaKmVKvLy990Ux2WC8OOQuho3QXSrBOga_4ncaEauExqnb-BbGF8bPUTuD3M-rVWEQAO6SkB6-bsdOj6ZpO9rCbvoE9gR/s320/20170324_071033.jpg" width="180" /></a>Sairaalassa muistan että hoitaja piti aina käsikynkkää vessaan mentäessä. Jalat olivat aivan turta. Ajattele niihin lisää niin paljon painoa, että jaksat ehkä hädillä nostaa niitä sentin verran vuoron perään ilmaan. Onneksi seuraavana päivänä iltaa kohden se paino väheni. Olin kanyylissä ja jotain keittosuolaa ja lääkkeitä mulle kai annettiin putkia pitkin. Hassua oli kulkea sen pussitelineen kanssa, mutta siitä sai hyvin tukea. <span style="text-align: center;">Koska en tuntenut naamaani enkä saanut niistää, eikä jalat toimineet, täytyi minun katsoa selfie-kameran avulla oliko naama ruokailun jälkeen sotkussa, koska aina se ei itsepyyhkimällä siistiytynyt.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="text-align: center;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS9UM6epAOyXIGkhIhSe_cMU8BzBGEny9UF_N7Xnalek4VX-JC0OcfLhw2nPKFUBs-2Pdg1d3t25vvE3LxLj83FFC6yQoZa02_-EZfLJgzk8H251YMn-Uru_ipr-Lo-8Y1xyIYjKnKr9Zv/s1600/20170324_150541.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS9UM6epAOyXIGkhIhSe_cMU8BzBGEny9UF_N7Xnalek4VX-JC0OcfLhw2nPKFUBs-2Pdg1d3t25vvE3LxLj83FFC6yQoZa02_-EZfLJgzk8H251YMn-Uru_ipr-Lo-8Y1xyIYjKnKr9Zv/s200/20170324_150541.jpg" width="112" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIAtnAgEHrD4SoV3XmJWaaZcQZkV5HiEafC-NoKyzKSeacXyqQgsdeObOO77stzU-qxErlM7HDXWq8TbfzB3zLhaPnCgQgWnEFyrQPBYE6oCV1KVonAMDWp0dfE7rHHMkrJbPh3IK83T6b/s1600/20170324_154729.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></a>Seuraavana päivänä otettiin lämpöhaalari pois ja vaihdettiin "tuhat vuotta" vanhoihin pinkkeihin osastovermeisiin. Housut, paita ja omasta huoneesta pois mentäessä vielä kylpytakki siihen päälle. Käytävällä tuli käveltyä pari kertaa seuraavana päivänä. Sen jälkeen vain odotin osastolla että pääsisin kotiin ja voisin kävellä vähän enemmän. Minulle teipattiin nenä, koska se turposi kovin. On se edelleenkin turvoksissa, vaikka teipit sai kolmen päivän päästä leikkauksesta ottaa pois ja hyvä niin, koska hengittäminen oli tuskaa sen teippausten kanssa, ja niistää ei saanut ei sisään eikä ulospäin. Juuri illemmalla hetki ennen kotiinlähtöä minun käskettiin ottaa selfie, jotta osaisin laittaa Kumilenkurat paikoilleen. Kummasti osasin, mutta kotona se ei onnistunut niin helposti. Ihan niinku lääkärissä kun kokeiltiin piilolinssien sopivuutta! Aloittelijan tuuria sanon minä!<br />
<br />
<br />
Nyt kotona ollessa mietin, olisiko ollut helpompi jäädä sairaalaan vielä pariksi lisäpäiväksi, mutta toisaalta uskon myös "laitostumiseen" eli siihen, ettei tarvitse kuin maata vain ja kaikki tuodaan valmiina ja hoitajat tulee aina kyselemään vointia. Sellaista en halunut. Paras on jos pystyy tehdä aina sen minkä voi ja mahd. paljon itse. Itse. Ja nyt päästäänkin seuraavaan vaiheeseen.<br />
<br />
Itsetekeminen. Olenko annostellut lääkkeet itse. En. Onneksi ei ole tarvinnut. Se lääkkeiden nieleminen on ihan kauheaa. Leikkauksessa se hengitysputki joka laitetaan tuonne jonnekin saattaa naarmuttaa kurkkua ja siltä se tuntuukin. Nieleminen sattui aluksi, nyt se tuntuu lähinnä vähän oudolta. Siihen ei auta lääkkeiden nieleminen, mutta eipä se poretablettiversiokaan ollut helppoa nieltävää kun siinä oli paljon hiilihappoja. Yksi niistä lääkkeistä maistui ihan oikeasti korvavaikkuoksennukselta. Se oli aina niin vastenmielistä niellä ja yleensä otin sen lääkkeen ruokailun yhteydessä ekaksi että se olisi nopeasti ohi. Miksei sitä ravintoa ja lääkkeitä voinutkaan tunkea suoraan suoneen kun tää syöminen tuntuu niin omituiselta. Lopulta se yks kamalin lääke ja ehkä muutaman päivän keittokuuri voitti mut ja mä oksensin kaiken ulos, eikä mun syömisestä oo sen jälkeen tullut oikein mitään. Hei hei pari kiloa. Katsoin sen yhden lääkkeen haittavaikutuksia. Alle yks kymmenestä lievää pahoinvointia ja alle yks sadasta oksentelua. No mä olin sitten tää yks harvinainen alle satanen. Onneksi asiasta konsultoitiin, että mä kuitenkin olin jo syönyt sitä yhtä lääkettä niin paljon (viikon) että ne jätti sen pois mun resepteistä. Muut lääkkeet pitää pitää. Baibai iäksi, ei tule ikävä! Ja mä niin ymmärrän nyt niitä vanhuksia jotka yrittää parhaansa mukaan sylkeä pillereitä pois sitä mukaan kun yritän piilottaa niitä puurolusikallisiin. Neljä lääkettä jäljellä. Oisko se liikaa vaadittu jos niihin tungettais jotain mansikkaesanssia vai pilaako se jonkun lääkkeen ominaisuuden?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOidXCbFbxPTdXR9iJVbKRPfoJZVwMiaTwEI53LvZ7uXOpr7AR7GONquqNCCF8UjVxRNCkcbVcndNwsMsVUtlgij_S07yVc_jDc3ntchCj6-DS_Aqp4ZxIt3_zai7rEB9BgISF8HKNJ6S0/s1600/20170326_205214.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOidXCbFbxPTdXR9iJVbKRPfoJZVwMiaTwEI53LvZ7uXOpr7AR7GONquqNCCF8UjVxRNCkcbVcndNwsMsVUtlgij_S07yVc_jDc3ntchCj6-DS_Aqp4ZxIt3_zai7rEB9BgISF8HKNJ6S0/s400/20170326_205214.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruoka-ajan taidetta.</td></tr>
</tbody></table>
Niin se syöminen. Alussa oli keittoja, mehukeittoja, mehuja ja jäätelöä ja tietysti vettä. Nokkamukilla sitä sörppäiltiin ja pikkulusikalla hörppäiltiin ja ensimmäiset kolme päivää puolet valui takaisin lautaselle tai pitkin syliin ja pöytään, ellei se mennyt kiltisti vatsan päälle talouspaperiin. Nyt ei tee mieli ei mitään. Paitsi vähän jäätelöä. Pelottaa silti että kaikki tulee vatsasta uudelleen ulos. Mä vihaan oksentamista. Sitä ei pysty kontrolloimaan. Se antaa tsägäl pari varotussignaalia ja sit on jo paree olla pää pöntössä. Mulla on rautavatsa ja harvoin tulee oksenneltua. Mä kestän ja siedän yllättävän paljon vatsaan kenen mielestä kuuluvia ja kenenmielestä kuulumattomia asoita. Mutta nyt tuli raja vastaan. Tällä hetkellä mun tekee mieli perunamuussia. Mutta sitä ei ole. Mutta odotan, että kultani tulee tänne ja tuo muusit. Josta päästään seuraavaan vaiheeseen.<br />
<br />
Pidäkin huoli -jos oot menossa leikkaukseen- siitä, että sulla on joku ihana joka katsoo sun perääsi. Sua ei päästetä sieltä muuten niin pian pois. Parasta on, jos se on vielä sellainen, että se kestää sun sohvalla hortoilun ja tekemättömyyden, lohduttaa kun itkettää, kehuu joka kerta että "Hienosti otit kaikki lääkkeet" ja "Hyvin söit kaiken rakas", ja "Ei hätää kulta, kohta se aamu sieltä tulee, torkutaan vielä ihan hetki". "Olet ihana, mun rakas!", hän tokaisee silloin kun kummastelet omaa kummallista naaman muodonmuutosta peilin kautta ja että "No nythän sujui jo paremmin", taistellessasi kumilenkkejä suuhun ja "Kyllä sä selviät ja oon tosi ylpee susta, että jaksat ton kaiken" kun epäilet omaa kyvykkyyttäsi. Jokainen pienikin kannustava lause ja tsemppaus ja hyväksyntä tuntuu niin suurelta ja voimaannuttavalta asialta. Kyllä mä saan kaikilta mun tsemppaajilta kovasti voimaa jatkaa eteenpäin.<br />
<br />
Ainiin ehtihän tässä tulla jo yksi tarkastuskäyntikin. "Miten se nyt vieläkin on noin turvoksissa." -ihmettelee tuttu leikkaustiimiläinen. "Oothan sä jo ihan eri näkönen ku mitä viimeks tavattiin!", sanoo toinen. Annettiin lisäohjeita ja vähennettiin splintin käyttöä. Jee!<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIAtnAgEHrD4SoV3XmJWaaZcQZkV5HiEafC-NoKyzKSeacXyqQgsdeObOO77stzU-qxErlM7HDXWq8TbfzB3zLhaPnCgQgWnEFyrQPBYE6oCV1KVonAMDWp0dfE7rHHMkrJbPh3IK83T6b/s1600/20170324_154729.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIAtnAgEHrD4SoV3XmJWaaZcQZkV5HiEafC-NoKyzKSeacXyqQgsdeObOO77stzU-qxErlM7HDXWq8TbfzB3zLhaPnCgQgWnEFyrQPBYE6oCV1KVonAMDWp0dfE7rHHMkrJbPh3IK83T6b/s200/20170324_154729.jpg" width="112" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hammasraudat,<br />
splintti ja<br />
kumilenksut</td></tr>
</tbody></table>
Niin mikä on splintti? Muistatteko te joioden suuhun on tungettu banaanin tai hammastahnan makuista tahnaa, eli otettu hammaskipsimallit, käyttäneenne kovaa muovista hammasmuottia, joka laitetaan useinmiten yöllä nukkuessa suuhun estämään narskutusta tai pitämään hampaat kuosissa? Kuvitelkaa sellainen, mutta jota ette saa itse pois, vaan se on kiinnitetty ylähampaisiin kauttaaltaan, ja joka pistetään kumilenksuilla kiinni.(kuva)<br />
Sitä on nimittäin tuska pestä. Jos sen sais pois niin sen vois pestä erikseen ja hampaat vois pestä erikseen. Mulle annettiin desinfioiva huuhteluaine ja vauvan hammasharja. Vauvan hammasharja sen takia, että suun saa just ja just auki fiksusti ilman että leuka ottaa hanttiin. Se meinaa ottaa, ja sitä varten on hyvä muistaa pyytää sairaalalta sairaalan omaa nokkamukiakin lainaksi. Niillä pitäis sitten yrittää saada joka ikinen liemihippu tai jäämä hampaista irti. Sulle on sanottu, että lenksuja et saa ottaa pois kuin ruokailun ajaksi ja ehdottomasti korkeintaan tunniksi kerrallaan. Sulla on siis tunti aikaa syödä, ottaa lääkkeet, juoda ja pestä hampaat. Uskokaa pois alussa voi tulla kiire. Ja sitten aamulla henkesi haisee vietävän ihastuttavalta ja sinun tekee ensimmäisenä mieli mennä huuhtomaan suu.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH4bS0-Wkqk1B8OBHFg02Q68bDfTIFNOfNOTGceokeV5-bQcYAVY8aOeoXTi0Tyqu2aKyK94DXe6iUQMLPhAg2mJoiWVRxXkMjMGUusIuMuy-uYfYh7mAVodIzofZ-9hvIbt4CpWGW4LO9/s1600/20170325_153447.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH4bS0-Wkqk1B8OBHFg02Q68bDfTIFNOfNOTGceokeV5-bQcYAVY8aOeoXTi0Tyqu2aKyK94DXe6iUQMLPhAg2mJoiWVRxXkMjMGUusIuMuy-uYfYh7mAVodIzofZ-9hvIbt4CpWGW4LO9/s320/20170325_153447.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotona ja väsyttää</td></tr>
</tbody></table>
Mutta ei. Ensin taistelet ne kumilenksut pois. "Jos avaat suusi kumilenksujen kanssa, yläleukasi saattaa irrota." Arvaa olenko välillä ollut ihan paniikissa siitä, kun olen nähnyt unissa olevani sushibuffetissa ja heränyt siihen, että olen availlut suutasi ja nyt se pitää laittaa äkkiä kiinni. Aamulla en muistanut tarkalleen oliko minulla oikeasti suu auki nukkuessasi ja heräsin siihen, vai oliko tämä herääminenkin vain unta. Ei tästä ota kukaan selvää, ja ette arvaa kuinka paljon mä halajan kiinteetä ruokaa. Mun makuaistista on tullu ehkä herkempi. Mä lusikoin pari päivää sitten jonku vauvasmoothien ja se alko hassusti polttelee kielellä. Sit alko vauvahedelmäpurkitki kirvelee, nyt ei oikein pysty mehuukaan juomaan ku on nii kirpeetä. Veteen liotettava lääke maistuu ihan närästysrohdolta, mäkkärin suklaapirtelössä on joku kummallinen banaaninen sivumaku, siitäkin joutui kultani juomaan yli puolet, vaikka halusinkin poiketa tarkastuksen jälkeen drive-inisisä tilaamaan pirtelön, koska teki mieli. Eikä siis auta se, että mä oksensin sitten viikon päästä leikkauksesta, eikä sen jälkeen oo maistunu enää mikään.<br />
<br />
Ensimmäinen viikko on siis nyt joka tapauksessa ohi. "Ensimmäinen ja pahin viikko", kuten hoitajani sanoivat, ja seuraava tarkastus kahden viikon päästä. Mä vaan niin toivon, että tää lähtis pian rullaamaan. Mä kuulin että luutuminen on kuin juna. Kiihtyy hitaasti mut sit ei sitä mikään pysäytä. Tai jotaki sellasta. Mä ihmettelen vaan, että miten täs muka kolmen viikon päästä vois olla työkykyisenä.<br />
<br />
Jännintä on myös se, että näistä kaikista asioista mitä mä poden ja mietin tässä on tutkitusti tietoa, että tällaiset asiat ovat siis aivan normaaleja tässä koko prosesessissa. Enpä mä tiennyt aiemmin että <i>alakuloisuus kipu ja turvotus</i> vois olla tällasta. Nytpä tiedän ja osaan olla sitten entistä ymmärtäväisempi niitä kohtaan, jotka joutuu käymään tai on käyny tai käy tätä läpi. Tämä on kaikin puolin täysin omakohtanen kokemus ja mä todella toivon, että ne jotka on pohjalla jaksaa sitkeesti uskoa, että tää muuttuu vielä voitoks kaikki, ja ne joilla menee paremmin, että se tilanne jatkuu vaan.<br />
<br />
Tässä oli mun turinat, ja tää kirjoittaminen kyllä selvensi mun pään ja anto mulle lisäpotkua. Oho, aikaa kuluikin aika paljon. Repomiehen sanoin: Lääkkeet! ja ehkä vähän jätskiä sitten.<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-11055656918324691702017-04-03T10:42:00.001-07:002017-04-12T04:29:33.259-07:00Nysse tulloo: Leukakirurgia!<i>Varoitus: Tekstit on julkaistu jälkikäteen sillä operaation jälkeen kesti pitkään palautua.</i><br />
<i><br /></i>
Heiiii! Kui siistii! Vähänkö mä olin täpinöissä! Ne jotka ei oo tiedä tai arvaa mistä on kyse voi lukea tän <a href="http://sirurissanen.blogspot.fi/2015/09/leukailua.html" target="_blank">TÄÄLTÄ NÄIN</a> ensin.<br />
<br />
Tässä on mun höpinöitä osastohuoneessa. Mä menin sinne aamulla kahdeksaksi tai no oikeestaan jo ennen, koska tottakai pitää olla kunnolla etuajassa. Odotusaika on piiiiiiitkä, mutta se johtuu siitä, että jos edellinen ei olisikaan päässyt tulemaan leikkaukseen omalla ajalla, leikkaustiimille tulisi turhaa odotusaikaa. Ihan järkevää, mutta se nälän tunne...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqRZ3nZTdC1hWTG4pMVb6vA8pKujsLhaHP0DzzVqg2BoOlL6OFB7jiKOaD9Sw5Ry64JE1pMRu_h8lLiorp3fKzrNCB26_FU6E9QGHHM0t56WQnIGzx5f_NzHAuOOeNGUTRO0YmLXj50Ug/s0/20170323_080020.mp4" src="https://www.youtube.com/embed/6404814386216825986?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Tarina jatkuu Ei läheskään noin valoisana TÄÄLLÄ NÄIN!<br />
Ne jotka ei halua lukea synkkiä ajatuksia voi siirtyä suoraan<br />TÄNNE PÄIN!<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-50431018851657441392016-06-15T04:59:00.000-07:002016-06-15T05:40:00.692-07:00Minä ja somen käyttö -en keksinyt jännempää otsikkoa-<i>Varoitus. Tämä teksti on koulukirjoitus, joka on ehkä vähän pakotetun tuntuisesti kirjoitettu. Kuitenkin tekstissä on luultavasti taas hyvin paljon tajunnan virtaa. Koita tottua siihen. :D</i><br />
<i>Tässä blogissa on käytetty internet-memejä. En usko että heitä haittaisi, että käytän kuvia. Jos haittaa, voivat ottaa minuun yhteyttä ja sanoa soo-soo, jonka jälkeen poistan kuvan/(kuvat) Edelleenkin saa korjata kirjoitusvirheitä, sillä en niitä itse aina huomaa. <3</i><br />
<br />
Nyt annettiin koulun virtuaalimuskarikurssilla jännä tehtävä joka meni <b>suunnilleen näin</b>:<br />
Millaisen some-profiilin haluaisit luoda itsestäsi ja missä muodossa. (Some-sana on siis nyt oikeasti olemassa. Englannissa ei toimi lyhenne, en tiedä muista maista.)<br />
<br />
Kerrataampa nyt hieman <b>mitä minulla jo on:</b><br />
-Facebook<br />
-Twitter<br />
-Youtube-kanava<br />
-Pinterest<br />
-Linkedin<br />
-Instagram<br />
<br />
Mitä on ja on <b>joskus ollut</b> ja on ehkä edelleenkin, mutta tuskin palaan niihin<br />
-Livejournal<br />
-Deviantart<br />
<br />
Mitä <b>ei ole koskaan ollut</b>:<br />
Irc-galleria (ei kiinnosta)<br />
Flickr (en ole valokuuvaja)<br />
<br />
Mihin ehkä <b>haluaisin tutustua</b>?<br />
Snäppi (Snapchat)<br />
<br />
Yleinen ongelma on, etten ole missää noissa superaktiivinen. Pinterestin tein kun sitä hypetettiin niin paljon. Inspiroivia kuvia ja ideoita itseluomissa kansioissa? Miksipä ei. Loin sinne vaatekansion, hyvin-vointikansion ja kaverin synttäreitä ajattellen fiftari-kansion. Pinterestin into katosi, kun tajusin että kaikki mistä haaveilen ei ole tärkeysjärjestyksen kärkipäässä. <a href="http://justsomething.co/the-34-most-hilarious-pinterest-fails-ever/">http://justsomething.co/the-34-most-hilarious-pinterest-fails-ever/</a> Löydät pinterestin ideoimia epäonnistumisia. Nauratti jo ekan kuvan jälkeen. Koska olen vielä koulussa, enkä halua häiritä, postasin tämän tähän ja katson myöhemmin.<br />
<br />
Linkediniä en päivittänyt kun tajisin, etteivät ikäiseni kaverit ole vakituisessa työpaikassa, ja ovat epävarmoja tulevaisuudesta. Lisäksi kun vanhempani sanoivat, että j-pop-kulttuurista kiinnostuminen voisi luoda jollekin negatiivisen kuvan itsestäni totesin että antaa olla sitten. Minusta semmoisia harrastuksia ei tarvitse häpeillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdcB5Qwj17gM_5yum_0aeQJrCLOvNLhfhUht6wVfP3YRQsfV-zz292DHEovVAeHrf0WiYz2uxXcx7Usjm-ZsFlt0HHC_b0cDG3238GI8Uctexy2vK6xbHaohO-8jcUQnuSEXU1fZ_FMYYe/s1600/Screen-Shot-2015-04-15-at-10.41.59-AM-360x360.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdcB5Qwj17gM_5yum_0aeQJrCLOvNLhfhUht6wVfP3YRQsfV-zz292DHEovVAeHrf0WiYz2uxXcx7Usjm-ZsFlt0HHC_b0cDG3238GI8Uctexy2vK6xbHaohO-8jcUQnuSEXU1fZ_FMYYe/s320/Screen-Shot-2015-04-15-at-10.41.59-AM-360x360.png" width="320" /></a></div>
<br />
FB tuo fiidiini eli "syöttöpalstaani" omasta mielestään minua kiinnostavia juttuja, kuten uutisia, kuvia ja videoita. Joskus joku innostuu kertomaan tyhmistä ihmistä tyhminä päivinä, ja joku kertoo menneensä naimisiin ja joku juo skumppaa Toscanan auringon alla. Muistan kun aikoinani valitin, kuinka ihmiset postasivat siivouspäivistä. He kertoivat yksityiskohtaisesti pesseensä kolme pyykkikoneellista ja pesseensä ikkunat ja koirankin ulkoilutti tosi pitkällä lenkillä. "Hyvin tehty, oletpa ahkera" -luki kommenteissa. Ei näistä kerrottu ihmisille kun niitä tavattiin. Miksi siis niistä pitäisi FB:seenkään kirjoittaa? Nyt taas tuntuu, etten tiedä kenestäkään mitään. Onneksi FB:ssä on mahdollisuus valita, mitkä fiidit näkyvät joka tapauksessa ensimmäisten joukossa. Sinnekin olen valinnut hiusmallisivustoja muutaman kaverin lisäksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLgqyxDi2oCpXCo7-qAqhqP2_2iU8gSV5_oCiO9p6cW9QNvdS08JgDilfD6bdN7cYPcYUuSLwQc2ER15KW9_okjmRyDKjGDVVLrK1n0LDyxMkdyqJ-h2encRKKdMM2QcALV2sXlSa-8jAJ/s1600/facebook-like-memes.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLgqyxDi2oCpXCo7-qAqhqP2_2iU8gSV5_oCiO9p6cW9QNvdS08JgDilfD6bdN7cYPcYUuSLwQc2ER15KW9_okjmRyDKjGDVVLrK1n0LDyxMkdyqJ-h2encRKKdMM2QcALV2sXlSa-8jAJ/s320/facebook-like-memes.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Twitter on vain uutisointia. Meillä on keikka, meilllä oli hyvä keikka. No ei nyt dissata. Se on hauska paikka, mutta suomenkieli vaatisi enemmän merkkejä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdEZeGw22oTSB-ZajuDYKrjd6Hik8XYzni1dEOfrIsFEgK5vDk2ckGuEvA0m0XAyGxMYDgT7wzOZREGbXjWk0lCaViWQ8o0eT9oyF3R24VdOH_aFjvTVdSIW0vu244Yzmd8jdfx7fMXTa7/s1600/Twitter-Meme.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdEZeGw22oTSB-ZajuDYKrjd6Hik8XYzni1dEOfrIsFEgK5vDk2ckGuEvA0m0XAyGxMYDgT7wzOZREGbXjWk0lCaViWQ8o0eT9oyF3R24VdOH_aFjvTVdSIW0vu244Yzmd8jdfx7fMXTa7/s320/Twitter-Meme.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Instagramissa on kuvia. Voit tehdä vale/edustus-profiilin, yritys-profiilin tai linkata sen feissariin. Yritysprofiileja on paljon. Seuraan tietenkin Valitsen sinut! -musikaalin instagramia, josta lötyy myös minustakin satunnaisia kuvia. Vale/edustusprofiiliksi luokittelen kanavat, joissa on vain tietyntyyppistä sisältöä. Näissä harkitaan tarkkaan mitä kuvia otetaan ja kuvat ovat (kuin) oikeasti valokuvaajan ottamia. Niissä on tietty tunnelma ja kuvamateriaali on rajattua. Esimerkkeinä vaikka stailattu pupu erilaisissa tilanteissa, cosplay-aiheinen kanava, jossa käyttäjää ei näy välttämättä omana itsenään kertaakaan, vaan on tietyssä hahmossa, tai vaikka ns. "ruokaporno", jossa kuvina on herkulliset ruoka-asetelmat, jotka jos vain suinkin pystyisi, voisi napata ruudulta itselleen. Oma instani on lähinnä. Hei toi/minä näyttää hauskalta, otampa kuvan. Jos haluaa paljon näkyvyyttä niin risuaidat on kirjoittaa englanniksi (#cute #sexy #finnishgirl #selfie #yolo #love #wtf #wuttevah)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2Ac4ThFDEB0iQ8-D5myezyd7ZS41fWMxcRbcUisAfq8fOX5YEC2Hm-sAX-9J-6UGYpb1LFS7tHDTRsvdpEzX1DhyLFSkrO-bhPlAZpT7zib1icTEINgHIG9R8t3XFb2gLdi3T3KfVWV-/s1600/26af517d1fae2e2e1cbc070eb5264d1d0e83f9a04434837414c4688d8d495cb0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2Ac4ThFDEB0iQ8-D5myezyd7ZS41fWMxcRbcUisAfq8fOX5YEC2Hm-sAX-9J-6UGYpb1LFS7tHDTRsvdpEzX1DhyLFSkrO-bhPlAZpT7zib1icTEINgHIG9R8t3XFb2gLdi3T3KfVWV-/s320/26af517d1fae2e2e1cbc070eb5264d1d0e83f9a04434837414c4688d8d495cb0.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Youtube-kanava on se, josta olen kiinnostunut. Juurikin haluaisi jonkinlaisen lapsille suunnatun youtube-kanavan. Onhan sellainen YleAreenassakin sellainen. Ongelmaksi tulee tekijänoikeudet. Et voi julkaista toisen omaa, ellet sitten kysy lupaa. Jos mietitään vaikka lastenbändiä, joka musiikkia kuuntelee kuitenkin vain tietty ihmismäärä, haluaisiko sellainen nähdä kun heidän musiikin kautta joku toinen käyttäjä keräisi seuraajia ja alkaisi kenties tienaamaan? Eli sitten täytyykin keksiä omia lauluja ja leikkejä. Kaiken sen vaivan jälkeen voi ruveta mietityttämään: Miksi näitä tubeen laittaisi, kun voisi tehdä samantien oman kirjan ja levyn? Kumpi on kannattavampaa? Toisaalta kuten tällä kurssilla todettiin. Jos teet paljon ilmaista kamaa, ihmiset ovat myöhemmin valmiita myös maksamaan siitä. Esimerkkinä kerroin ruokablogista, jonka perusteella tehtiin myös kirja. Kirjaa ostettiin, vaikkakin suurin osa resepteistä löytyikin ilmaisena blogista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcyllNpCGtJE84UKBtfvEtfGTfGWopZq7Bfl8cPsdP_Ztt7MR7dAUd3AclbeZitr_QX6DDhrewwtw1R385EN3HwuoSxajek68q04qbFLIgK5dxz3Ohf233uSYxpVhyphenhyphenmoRkjiF0NP4ilX20/s1600/frabz-YOUTUBERS-What-my-friends-think-I-do-What-my-mom-thinks-I-do-Wha-ba8db6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcyllNpCGtJE84UKBtfvEtfGTfGWopZq7Bfl8cPsdP_Ztt7MR7dAUd3AclbeZitr_QX6DDhrewwtw1R385EN3HwuoSxajek68q04qbFLIgK5dxz3Ohf233uSYxpVhyphenhyphenmoRkjiF0NP4ilX20/s400/frabz-YOUTUBERS-What-my-friends-think-I-do-What-my-mom-thinks-I-do-Wha-ba8db6.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Muskari-tädin lisäksi haluaisin myös laulajaksi. Olisi kiva tehdä omia musavideoita ja vlogeja. Sitä varten tarvitsisin luultavasti hlö-kuntaa, joka sitten vaatiikin jotain resursseja. (mistä resurssit o_o;) Jos haluaisi vielä olla suosittu, pitäisi löytää loistavat elämäntavat, jotta näyttäisi terveeltä ja voisi olla samalla esimerkkinä muille. Koska kun olet somessa, edustat samalla myös itseäsi.<br />
<br />
Snäppi on nuorten käyttämä palvelu, johon voi laittaa mitä tahansa kuvia, jossa toisaalta voi sitten ilmeisesti myös kommentoida miten haluaa, sillä kuvat näkyvät vain tietyn aikaa ja poistuvat (kenties kommentit siinä samalla). Omaan älymoblaani ei saa snäppiä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ2tC2U7rpzw4fimncAhRtMhsTTskbWykAMPB-XhaJhCg1JmrfjpdBB8ckyw8kOdOhm7o23tiyNKVSsgDH_i7xntC0qsOlc48LqCQVP7jwQRmTZiA5n3VJKqfKgMQHhdrnnbVW3TcvHeVD/s1600/3f58763455c91061469367488c79fcd35e759ddf7a6ff6c09ac6dd197f2c67be_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ2tC2U7rpzw4fimncAhRtMhsTTskbWykAMPB-XhaJhCg1JmrfjpdBB8ckyw8kOdOhm7o23tiyNKVSsgDH_i7xntC0qsOlc48LqCQVP7jwQRmTZiA5n3VJKqfKgMQHhdrnnbVW3TcvHeVD/s320/3f58763455c91061469367488c79fcd35e759ddf7a6ff6c09ac6dd197f2c67be_1.jpg" width="320" /></a></div>
<i></i><br />
<br />
Näihin tunnelmiin lopetan. Ideoita, deoita kirjoituksista, kommentteja otetaan vastaan.<br />
PS: Mulla on nyt hammasraudat. Ehkäpä kerronkin siitä seuraavassa tekstissäni. :PAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-3696515379383838572016-02-25T01:50:00.000-08:002016-02-25T01:50:02.170-08:00Pokemon 20v!<i>Varoitus: Tämä teksti sisältää Pokemon-hömppää. Jos Pokemon on mielestäsi "ahneiden japanilaisten setien tekemää bisnestä, jotka vievät lasten vanhemmilta kaikki rahat", jätä väliin.</i><br />
<i></i><br />
<a name='more'></a><i><br /></i><br />
Pokemon tai Pokémon, tai Pocket Monsters, tai taskuhirviö, miten vain. Kirjoitan Pokemon, sillä suomessa kirjain ee lausutaan eenä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYVRZ2JNZtELPrGwXMYcL5X6zx2WUn3Los__hyphenhyphenScqaJKCHh3I6GPA6rcL69NMHeHPgQwaNBBx0Qhb72kXI9N0h74v1uEFB04xN9mnYitgx5PTgXCYf94JwFpVWaAECAD3YXPMLT23jkH11/s1600/12725062_1673372599587481_326621570_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYVRZ2JNZtELPrGwXMYcL5X6zx2WUn3Los__hyphenhyphenScqaJKCHh3I6GPA6rcL69NMHeHPgQwaNBBx0Qhb72kXI9N0h74v1uEFB04xN9mnYitgx5PTgXCYf94JwFpVWaAECAD3YXPMLT23jkH11/s320/12725062_1673372599587481_326621570_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siru meni hakemaan Legendarisen koodin.</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br />
<div>
Katsokaa nyt hetki tuota iloista naamaa ja siirtykää alemmaksi kun teitäkin on alkanut hymyilyttää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Siru on tällaisessa Projektissa:</div>
<div>
<a href="http://valitsensinut.net/">http://valitsensinut.net/</a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuvauksen Sirun tehtävistä saatte täältä:<br /><a href="http://valitsensinut.net/musiikki-ja-tekniikka/">http://valitsensinut.net/musiikki-ja-tekniikka/</a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Voi siitä musikaalista tulee aivan mahtava! <3</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitten peruskauraa:</div>
<div>
Siru aloitti Pokemon-hypetyksen hetki kun kuuli, että sellainen kiva lastenohjelma olisi tulossa. Siru muistaaksensa missassi ensimmäisen jakson, mutta pääsi nopeasti kärryille kysyessään kavereilta, mitä siinä tapahtui ja osti myöhemmin VHS-kasetteja ja ekan leffan.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbaew5tZCU6JfaCwr5p2UQot5YXqDTvU93xiwjCOtnHrhdkGlcnexLxb4XMbq-OACNRbLnD9-spLrP7ymkWPBdMXdPgXsiWGEmznGzeuyHqpAEzBbOQYcgUWDbXN-eGIQYXGBBm59SgZaX/s1600/pokemonvideo1.tiff" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbaew5tZCU6JfaCwr5p2UQot5YXqDTvU93xiwjCOtnHrhdkGlcnexLxb4XMbq-OACNRbLnD9-spLrP7ymkWPBdMXdPgXsiWGEmznGzeuyHqpAEzBbOQYcgUWDbXN-eGIQYXGBBm59SgZaX/s320/pokemonvideo1.tiff" width="184" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYZzqsJCCjT6G5kSS0NZa6H7ty-6q31p9m-xcFOrQkaTqPscXsr75YKCa-A0b-4gfuCopaOp_ujqu5JU9rGtXcUsrOeecrcVXb-qdfeeg6Dwz8mSODEfH-tzuNn4ynpQXm78VZVyunWI-5/s1600/pokemonvideo2.tiff" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYZzqsJCCjT6G5kSS0NZa6H7ty-6q31p9m-xcFOrQkaTqPscXsr75YKCa-A0b-4gfuCopaOp_ujqu5JU9rGtXcUsrOeecrcVXb-qdfeeg6Dwz8mSODEfH-tzuNn4ynpQXm78VZVyunWI-5/s320/pokemonvideo2.tiff" width="184" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4vOqi3Yv4tRxPj7Nh8dXxufLi6dQLWNsvGv2a3y_w0u6UvzcG2R7YDVKnwTaN0aQ23ijhQTtflrpgnrDeKYa12eP_TXnkE2xizprEvtIMyc0W6wY4QBFekLyCma2E20rZGjlFuGYlJ4lT/s1600/pokemonvideo3.tiff" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4vOqi3Yv4tRxPj7Nh8dXxufLi6dQLWNsvGv2a3y_w0u6UvzcG2R7YDVKnwTaN0aQ23ijhQTtflrpgnrDeKYa12eP_TXnkE2xizprEvtIMyc0W6wY4QBFekLyCma2E20rZGjlFuGYlJ4lT/s320/pokemonvideo3.tiff" width="198" /></a><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alkoi korttien vaihto. "Kaikki kerätään" oli monen motto. Onneksi vanhempani ymmärsivät olla kieltämättä pokemonia. Toiset vanhemmat nimittäin pitivät sarjaa ahneiden japanilaisten setien bisneksenä, jossa viedään lasten vanhemmilta rahat. Ai mitkä "täyspitkät mainokset"? Ai eikö oheistuotteita ole aiemmin muka myyty ja sarjoja tehty, jotta tuotteet myisivät? Sitäpaitsi ensin oli peli ja sitten vasta sarja. Silloinen yhdeksänvuotias-Siru ei tosin uskaltanut väittää vastaan.</div>
<div>
Ärrältä hankittiin kortteja ja sieltä löytyi myös Pikachu pehmolelu, jonka sisällä oli karkkia. Pitihän se saada. Vaikken ole koskaan saanutkaan viikko/kuukausirahaa, onneksi jotkut sukulaiset halusivat ilahduttaa. :> Sitten saatiin sellaiset hienot keräilykansiotkin ja saimmekin lopulta kerättyä melkein kaikki pokemon-keräilykortit.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välissä opettelin myös Pokemon-pelikorteilla pelaamisen ja sain "Pokemonmestari"-lipukkeen kaveriltani. Pelaaminen ei kuitenkaan kantanut pitkälle, koska A: en osannut etsiä pelikortteja ja B: ei ollut pelaajakavereita kuin se yksi ja sitten muutin koulua, eikä siellä kukaan tutuista pelannut. videopelejä minulla ei koskaan ollut. Muistan kun joillain kavereilla oli Pokemon Red ja myöhemmin Yellow ja se näytti hienolta ja hauskalta. Tähän vanhemmat vetivät rajan. Se veisi liikaa aikaa musiikilta ja koulutöiltä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vanhemmat antoivat tyhjiä video-kasetteja, jotta voisimme nauhoittaa jaksoja telkusta. Jaksoimme tuijottaa samoja jaksoja ties kuinka monta kertaa, ja jos vanhemmat eivät olleet kotona, voitte arvata mitä katsoimme. Jigglypuffin laulamis ja naamansuttaus jakso oli ikimuistoinen ja hauska. Sen saatoimme kelata ja katsoa uudelleen. Videot alkoivat tietyissä kohdissa ryppyillä. Voi niitä surun ja raivon kyyneleitä kun vanhemmat sitten ottivat kasetit pois ja nauhoittivat päälle omia ohjelmiaan. Ymmärsin kyllä, että ne olivat nauhoituskasetteja, mutta silti oliko aivan pakko.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://media3.giphy.com/media/aqPEwNALuuxZC/200.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://media3.giphy.com/media/aqPEwNALuuxZC/200.gif" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pokemon-ilo loppui kun pikkuveljeni halusi vaihdella korttejamme omien kavereidensa kanssa. Hän lupasi vaihtaa kortteja hyvin, mutta tuli takaisin niin, että kaikki harvinaset kortit olivat lähteneet ja tilalle tullut samoja kortteja useampi. "Näitä voi vaihtaa sitten helposti kun näitä on näin monta!" -puolusti pikkuveli. Ei hän ollut hyvä tarrojenkaan vaihdossa. <3 Alkup. Suomidubit olivat mahtavia, mutta kun Ashin ääninäyttelijä vaihtu ja vielä jessien ja james:n en enää jaksanut seurata. Lisäksi halusin alkaa nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin voin, ja nukuinkin jatkossa Pokemonin yli. Lisäksi Pokemoneja alkoi olla jo niin paljon, että tunsin hukkuvani niihin. 100 oli ihan tarpeeksi. Miksi niitä piti tulla lisää? Koska se on kannattava bisnes, joka jatkuu edelleen... :D</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Innostus alkoi uudestaan kun serkkuni alkoi olla sen ikäinen että tykkäsi gogoista ja Pokemon-korteista. Kertasin ensimmäisen genen Pokemonit ja tenttasin niitä serkultani. Hän tiesi niistä paljon. Kortit alkoivat kuitenkin vaihtua jalkapallokorteiksi ja nykyään hän onkin futiksen lumoissa ja pelaa itse.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://img.memecdn.com/things-people-say-when-they-hear-the-pokemon-theme-song_o_1846745.webp" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://img.memecdn.com/things-people-say-when-they-hear-the-pokemon-theme-song_o_1846745.webp" height="306" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pitää paikkansa. Suomessa tietysti Suomenkielellä.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitten siirrytään ajassa reippaasti eteenpäin.</div>
<div>
-Ah ihanaa! Bf tykkää pokemoneista. Hänellä on DS ja White ja se näyttää edelleen kivalta.</div>
<div>
-Olen conissa. Saan pienen lippulappusen. Valitsen sinut!? Check. En ymmärrä. Pass.</div>
<div>
-Ai moi kaveri. Ai pokemon-musikaali? joo jotain sellasta. Ai koe-esiintymiset? No mikä ettei. Haetaan!</div>
<div>
-Ai musta tuli lauluvastaava? Cool. Voi vitsi kaikki tääl on ihan törkeitä Pokemon-faneja! <3</div>
<div>
-Ai Bf tahtoo 3DS? Mäki haluun! >___<</div>
<div>
-Jee Omega Ruby on hauska. Torchick I choose You!</div>
<div>
-Argh opinnäytetyö. Nyt jätetään ihan kaikki pois</div>
<div>
-Argh</div>
<div>
-Arrrrgh!</div>
<div>
-Jes, valmistuin</div>
<div>
-Kaipaan muutosta. Ai oranssit hiusket? Antaa mennä.</div>
<div>
-Ai legendary-pokemon-koodi BR-lelukaupasta? No todellakin!</div>
<div>
-Jee oli kivat treffit ja Berluskoni-pitsa oli hyvää. <3</div>
<div>
-Jee mä teen lettuja ja hommaan Mew:n. Vähänkö se on söpö!</div>
<div>
-Level 100? No enhämmää voi sillä pelata. :D</div>
<div>
-Ai kaikki badget?</div>
<div>
-Ok.</div>
<div>
Start again?</div>
<div>
/Y !</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja tässä ollaan.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-41943207287956078432015-12-10T14:13:00.000-08:002015-12-10T14:13:00.201-08:00Kymmenes luugguu!Gagguu!<br />
<i>Varoitus: Nyt tulee laiskempi päivitys.</i><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg21jaonJZblyxLVDhvW7gyIDEC1M59QjSM91gAbU6TjwsUNOtiOpapDUJiqmppL6V7ZPPovBsimp8g-q2NIzhurwrh2LhT350XfqDvsHFfSOTLKCHCDsGPtLgZus9gY_Wr1zZMdGsVukN5/s1600/21122012360.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg21jaonJZblyxLVDhvW7gyIDEC1M59QjSM91gAbU6TjwsUNOtiOpapDUJiqmppL6V7ZPPovBsimp8g-q2NIzhurwrh2LhT350XfqDvsHFfSOTLKCHCDsGPtLgZus9gY_Wr1zZMdGsVukN5/s320/21122012360.jpg" width="320" /></a><br />
<br />
Gagguu! Tyggään gaguida, tyggään tehdä gagguja ja tyggään syödä gagguja!<br />
Dämän gagun ohje löydyyy dääldä! https://desucon.fi/blogi/2012/12/luukku-14-joulukakku/<br />
<br />
Ja dässä on oma gogemus josdain 2010 luvulda. Dämä on odeddu doisesda blogisdani, joda dein josgus gaverini ganssa, mudda gobibeisdasin sen dänne. Saballa doivon eddei gugaan deisdä lugioisda saa dällaisda duhaa.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kun äiti kysyi joulun ruokatoiveita ja varmistettuani, että se saa olla mitä vain (kunhan aineita saa tavallisesta ruokakaupasta), tuli mieleeni heti ensimmäisenä piparit. Piparit ovat kuitenkin jouluna itsestäänselvyys, joten sain toivoa uudestaan: Kakku. Ensin ajattelin jotain perinteisiä luumutäytekakkuja tai taateli- ja piimäkakkuja, kunnes puoliksi vitsaillen ehdotin mansikkakakkua. Idea meni läpi ja kun Desuconin blogin sivuille tuli myöhemmin todella sopivasti myös ohje</span><a href="http://desucon.fi/desucon/blogi/2012/12/luukku-14-joulukakku" style="background-color: white; color: #8e8e8e; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-decoration: none;" target="_blank">mansikkakakulle</a><span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">, mahdollisuutta lupauksen pyörtämiseen ei ollut. Jouluostoksia tehdessämme jouduin toteamaan, ettei täkäläisellä seudulla myyty tuoremansikoita ja vielä myöhemmin huomasin, että blogin ohjeissa oli joitakin puutteita, joten jouduin hieman soveltamaan. Todella pian Desublogin kirjoittaja kuitenkin vastasi, ja onnekseni huomasin tehneeni kaiken suunnilleen ohjeiden mukaisesti.</span><br />
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<div class="separator" style="background-color: white; clear: both; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: center;">
</div>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_xjdP9zvAhNH3-DpXrX-Od1OGuLnvNPQH5bjI5eYUH4BH5Pi7yDkf0vJ_D4khmKIwVGwPTGaDisHuKemUih9pnUUp4BGhXQ887fk8CJXNMu05nN2gE9kikmc5FeubMA-duett6N8ZZtVr/s1600/21122012350.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_xjdP9zvAhNH3-DpXrX-Od1OGuLnvNPQH5bjI5eYUH4BH5Pi7yDkf0vJ_D4khmKIwVGwPTGaDisHuKemUih9pnUUp4BGhXQ887fk8CJXNMu05nN2gE9kikmc5FeubMA-duett6N8ZZtVr/s1600/21122012350.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">4 normaalikokoista kananmunaa. Jauhot kannattaa siivilöidä, jottei taikinaan jää paakkuja.<br />
Alumiinivuoka on voideltu ja vuorattu vehnäjauholla. Pakastemansikat kannattaa laittaa hyvissä ajoin sulamaan,<br />
ja varmuuden vuoksi laittaa alle kaareva astia, ellet halua yllättyä mansikkaisesta jääkaapista/keittiötasosta.</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfAKsahXtjOHUKByYgkHM-pv3TdoMjQq13yL70cgSnCpmRO0o2ktoGEbhumJW93C_Hq5Zx2yTxS0FHPDyRf8fWTVhSepfYsKZOWV7lVRdyUn0ihnTFKHr9gR5AM6O2vmUTyRr6JRLfWX1X/s1600/21122012351.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfAKsahXtjOHUKByYgkHM-pv3TdoMjQq13yL70cgSnCpmRO0o2ktoGEbhumJW93C_Hq5Zx2yTxS0FHPDyRf8fWTVhSepfYsKZOWV7lVRdyUn0ihnTFKHr9gR5AM6O2vmUTyRr6JRLfWX1X/s1600/21122012351.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Uunissa se paistui alatasolla 175C n.30 min.</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQbom3DVxQSF91MBNt-Es69GuTdjwK4Ryyl_Yk_ZVptrdIJesZITVmsUVoFHKUwIjGvZ981OX9YWAdrLF7O8B5smySzdgMnLxIyEWFXZevIfH-sZ3X5MxAgExcztra3PQUXqlvaVDeAEEv/s1600/21122012352.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQbom3DVxQSF91MBNt-Es69GuTdjwK4Ryyl_Yk_ZVptrdIJesZITVmsUVoFHKUwIjGvZ981OX9YWAdrLF7O8B5smySzdgMnLxIyEWFXZevIfH-sZ3X5MxAgExcztra3PQUXqlvaVDeAEEv/s1600/21122012352.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">3 dl kuohukermaa ja pussi pakastemansikoita. Pohjan ja kannen saa kostutettua vuotavan pussin marjaliemellä.</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbaddc8aJfCCkqNsyfBu_7NoIINqvXdYtREmw33zqv_wguGEcUOwpbf8ec9rkBUk1_LaXQmWiqnlTpghDN90uU6UDUm3RFHShUlUkJdC1m1fyj1XhPr71QZiNDgCASduTeTtRkiESO1YYL/s1600/21122012355.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbaddc8aJfCCkqNsyfBu_7NoIINqvXdYtREmw33zqv_wguGEcUOwpbf8ec9rkBUk1_LaXQmWiqnlTpghDN90uU6UDUm3RFHShUlUkJdC1m1fyj1XhPr71QZiNDgCASduTeTtRkiESO1YYL/s1600/21122012355.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Sopivan rapsakka, sopivasti kohonut, pinta kultainen, eikä tarttunut tulitikkuun taikinaa.</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1HO5rz9OxrPepS7tkL4PLBzlV7xkucLWfhrdOI1TQS03c0ris4t1pFvVjZcecbezIlPlmSgZSlFaKJrlbIOvMZczTayBI1r8gzbefAGL1zkyYKYYguwy2EsojytIAOLZ6InSQ3SeAr7Wy/s1600/21122012356.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1HO5rz9OxrPepS7tkL4PLBzlV7xkucLWfhrdOI1TQS03c0ris4t1pFvVjZcecbezIlPlmSgZSlFaKJrlbIOvMZczTayBI1r8gzbefAGL1zkyYKYYguwy2EsojytIAOLZ6InSQ3SeAr7Wy/s1600/21122012356.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Kakku kumottu, pitäisköhän kääntää sittenkin toisinpäin...</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoxfYKQXY_WInpfZGx742EAE3Uj4oLHvSg2rJrsbQhq1FuARrekI3ACipA4wrrJAXGH8e8_sExjmIGJbs1TlCKzjkdaFZIGHIdIi3xt-ja3kRo54rJ-DGm7nifkidCHWkLRG_hJHC_rpM0/s1600/21122012357.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoxfYKQXY_WInpfZGx742EAE3Uj4oLHvSg2rJrsbQhq1FuARrekI3ACipA4wrrJAXGH8e8_sExjmIGJbs1TlCKzjkdaFZIGHIdIi3xt-ja3kRo54rJ-DGm7nifkidCHWkLRG_hJHC_rpM0/s1600/21122012357.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Puolittaminen onnistui rapsakan taikinan ja maltin ansioista.</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsVCpUaiAF7AfjH8a2hwPp-s8-HENczsO4GrfLs7YqYnRCcMFHxAI35qE3Noby2Ccmw6ePbDmmwVEIbv9q0mW3P1p0bkQ_Zn9F-dq62xN3t3m4L-kuBO0EBmHqxo3mDLf-0P_J2TGUckKb/s1600/21122012358.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsVCpUaiAF7AfjH8a2hwPp-s8-HENczsO4GrfLs7YqYnRCcMFHxAI35qE3Noby2Ccmw6ePbDmmwVEIbv9q0mW3P1p0bkQ_Zn9F-dq62xN3t3m4L-kuBO0EBmHqxo3mDLf-0P_J2TGUckKb/s1600/21122012358.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Pohjan päälle mansikkahilloa,<br />
samat kannen sisäpuolelle. Mansikkahilloa 4,5 desiä,<br />
kermavaahtoa vaan ohut kerros väliin.</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4eJcgAcMMiZ-UtAL-EeAFbOvKFAcguqqfKAuYppd-qqOQj9J-9-PQhBSOAAUOdoqethhNRc_FHE-qHo0-BmPlS7nt1V6QJzC7SyEDjcCoCEKSP1kfDWDeVAFtP3IAjNGukTvq6LmhLAey/s1600/21122012359.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4eJcgAcMMiZ-UtAL-EeAFbOvKFAcguqqfKAuYppd-qqOQj9J-9-PQhBSOAAUOdoqethhNRc_FHE-qHo0-BmPlS7nt1V6QJzC7SyEDjcCoCEKSP1kfDWDeVAFtP3IAjNGukTvq6LmhLAey/s1600/21122012359.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Kermavaahtoreunukset, keskelle jää tilaa mansikoille.</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsc-zyYhTBDAY3nY3GBdj3nFsxSd_Y6H1P6tNqHs1LI-Kbvm-NLHVOgP-aopR8LUbsVGJHFrIGW8mGDYZxejrE5SRWyDXEPUvyPUZT0JcPovtWxiSVAo2E1T22Hdfx7HZ927u_f8SPX8Xh/s1600/21122012360.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsc-zyYhTBDAY3nY3GBdj3nFsxSd_Y6H1P6tNqHs1LI-Kbvm-NLHVOgP-aopR8LUbsVGJHFrIGW8mGDYZxejrE5SRWyDXEPUvyPUZT0JcPovtWxiSVAo2E1T22Hdfx7HZ927u_f8SPX8Xh/s1600/21122012360.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Koko pussi mahtui. Vähän pääsi neste valumaan...</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background: rgb(255, 255, 255); border: 1px solid rgb(240, 240, 240); box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; color: #686868; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 5px; position: relative; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwtK1HQ9o5UXD55Pq0fx1CzgMiC16yt40zqPUYrpVudwqomUE5zykw3cLZd4wcYSQqUfar5nKTa9UdR2GyFXnUqV1QbFckSRXkakeT-uRHzrPkI5gn55lOUnO0LFWRTX6X1im8jVR8RXzd/s1600/21122012361.jpg" imageanchor="1" style="color: #8e8e8e; margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration: none;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwtK1HQ9o5UXD55Pq0fx1CzgMiC16yt40zqPUYrpVudwqomUE5zykw3cLZd4wcYSQqUfar5nKTa9UdR2GyFXnUqV1QbFckSRXkakeT-uRHzrPkI5gn55lOUnO0LFWRTX6X1im8jVR8RXzd/s1600/21122012361.jpg" style="background: transparent; border: none; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 0px 0px 0px; padding: 0px; position: relative;" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 10.56px;">Girigiri SAFE! \o/</td></tr>
</tbody></table>
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<h3 style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; margin: 0px; position: relative;">
Porukan kommentteja:</h3>
<span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">-Hyvää, koska se ei ollut yhtään sillai liian makea, vaan raikas.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">-Johan tästä tulee kesä mieleen.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">-Aika tukusaa, just maukasta.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">-Saaks lisää?</span><br />
<span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">-Miten tää liittyy jouluun?</span><br />
<br style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<span style="background-color: white; color: #4b4b4b; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kiitos todella paljon Desucon-tiimi! Kakku oli helppo toteuttaa, ja ohjeet olivat selkeät, vinkit erinomaiset ja kuvat ehodotonta plussaa! Tästä tulee perinne, älkää ikinä poistako ohjettanne!</span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-40413904836833885672015-12-09T14:19:00.000-08:002015-12-09T14:19:00.134-08:00Yhdeksäs luukku!<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOa8q33fJxRCBI5Pk6NMh56_1krV59WZfd2AIVilNeXtMV3r60UtQyAHNKq5VV-h8ckZuL6MDVelWD2VpSM5N-ZJKlnZ4K5MQTH_uFEMR-n1hMbKk_hOPqrovr0obO0tlqapbJ1BoqcwD_/s1600/19052012034.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOa8q33fJxRCBI5Pk6NMh56_1krV59WZfd2AIVilNeXtMV3r60UtQyAHNKq5VV-h8ckZuL6MDVelWD2VpSM5N-ZJKlnZ4K5MQTH_uFEMR-n1hMbKk_hOPqrovr0obO0tlqapbJ1BoqcwD_/s320/19052012034.jpg" width="320" /></a><br />
Susheja omnomnom!<br />
<br />
Bf asui vielä Teekkarikylässä, itse asuin juuri ja juuri kolmosen sisäpuolella. Välimatka oli aika pitkä, mutta aina kun nähtiin se oli sen väärti. Tällä kertaa bf kertoi että opiskelijayhdistys oli perustanut Pop-up ravintolan, jossa myydään sushia. Lähdin viivana. Oli se ihan selkeä pop-up ravintola. jossain parkkitalossa oli kasattu pulpetteja vieriviereen, jossa opiskelijat sitten pyörittelivät ihania levärullia. Tarjoiluastiasto oli vaatimaton kuten kuvassa näkyy, ja täytyi vain toivoa hyvää ulkoilmaa, koska erillistä sisätilaa ei ollut. Misokeitto oli hyvää, vihreä tee maistui juurikin hieman maanmakuiselta teeltä ja sushit oli hyviä, ja niitä oli sopiva määrä, eli saman verran kuin kaupasta saatavassa perus sushipaketissa. Vierellä oli perinteisesti soijakulho, pieni läjä inkivääriä ja reilu mötikkä wasabitahnaa. Tunnelma oli hyvä, asiakkaita riitti. Idea oli loistava.<br />
<br />
Jos itse tekisin Pop-up -ravintolan, siellä myisin ehkä.... oho, en oikein vielä tiedä! o_O;;;<br />
<br />
Mitä te myisitte?<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-61458736170274960122015-12-07T19:01:00.000-08:002015-12-07T19:01:00.249-08:00Seitsemäs luukku!<i>Varoitus: Tämä teksti sisältää pohdiskelua pettymyksen sietokyvystä, sekä katumisesta.</i><br />
<i><br /></i>
"Mitään en kadu!" on lausumus jonka kuulee vastoinkäymisen tai epäsuotuisammaksi arvioidun päätöksen jälkeen.<br />
<br />
On asioita joita kadun jälkeen päin. Yksi on se, että joskus olen liian kohtelias. Oletteko joskus nähneet kaupassa jotain silmiinpistävän ihanaa, tarkastelleet, sovittaneet sitä päällenne ja todenneet: Tämä on kuin minulle tehty. ??? Katsotte hintalappua ja sen jälkeen virnistäneet ikävästi; turhan hintava. Jos elää tiukalla budjetilla on pakko oppia sietämään pettymyksiä, koska kuitenkin vanhoilla vaatteilla pärjää, mutta ilman ruokaa ja lämpöä ei... Se haikeus kun joutuu viemään ihanuuden takaisin paikalleen. Siitä pääsee kyllä eroon ja asiat unohtuu.<br />
<br />
Yhden ihanuuden tulen muistamaan hamaan loppuuni asti:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2-J8LegRCtsyHXefarRJMmGqF6y6H6HFPORvAM9qnsHDhwKP1UrKTzYNnVxSD65OY6LA48-jLx2kgqr38vPuJjuvthrhBjtotYRnt8YHQhrdTG8J-uuCFIQxD_Cyv4WSZiV9yhOJjAjth/s1600/170120121463.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2-J8LegRCtsyHXefarRJMmGqF6y6H6HFPORvAM9qnsHDhwKP1UrKTzYNnVxSD65OY6LA48-jLx2kgqr38vPuJjuvthrhBjtotYRnt8YHQhrdTG8J-uuCFIQxD_Cyv4WSZiV9yhOJjAjth/s320/170120121463.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Tällä on tarinansa. Joulu tuli ja sain lupauksen: Talviloman jälkeen kun tulee talviale, käydään vaatekaupassa ja saat valita sieltä jotain kivaa. "Käydään täällä!" hihkaisi ostajapäättäjä." "Siellä on sitten yleensä tosi kalliita vaatteita." Totesin kuivasti. "Ei se haittaa." kommentoi ostajapäättäjä. Elättelin toivoa. Nytkö todellakin saisin ostaa mitä haluaisin? Siellä se oli. Täydellisyyttä hipova farkkumekko. Sopivan nuorekas, kauniita yksityiskohtia ja paras osa: Se ei pussittanut selästä! Lievän notkoselkäni ja lyhyen torsoni ansiosta monet vyötäröt on suunniteltu turhan alas, jolloin ne jäävät oikealle vyötärölleni asettuessa pussittamaan selästä.<br />
<br />
Jotain "ihanaa" olikin sitten liikaa. Jotain kivaa olisi ollut sopiva.<br />
<br />
Ei se mekko ollut hintansa väärti. Sellaisen samantapaisen saisi varmasti muualtakin ja paljon halvemmalla ja oikeastaan eihän tuollaisella farkkumekolla ole mitään käyttöä kun ei se ole juhlavakaan... Menimme alennusrekin luokse. Yleensä kun itse shoppailen riennän alelaareihin, mutta voi elämänkevät sentään oliko nyt ihan pakko huudella niitä alennuksia siellä muiden kuullen. Tiedän kyllä, että jotkut ajattelisivat: Senkin kiittämätön lurjus, joku sentään tarjoitui jotain sinulle ostamaan. Mutta sama se on ollut aina. Ota sieltä minkä jäätelön haluat. Sitten kun otat niin "Voi kyllä sitten sen kalleimman menit ottamaan". On kohteliasta valita asioita sieltä halvemmasta päästä, mutta kyllä nyt sentään jos lahjaksi tai muuten erikoisemmaksi eleeksi tarjoudutaan maksajaksi, voisi kyllä sitten ajatella sitä kalleinta vaihtoehtoa ja mennä sen mukaan tiettyyn kauppaan/ravintolaan/liikkeeseen.<br />
<br />
Sain pikkumustan, joka oli päälleni turhan isoa kokoa, sillä ostaja-päättäjän mielestä vaatteiden ei tarvitse olla tyköistuvia. Ymmärrän että makkarankuoret eivät minua pue. Se tuli todistettua tässä vähän aika sitten kun menin kaverin kanssa etsimään bilemekkoa, mutta tyköistuvat vaatteet voivat näyttää kyllä hyvältä! Niin ja vielä: Hyviä perusvaatteita käyttää paljon enemmän kuin juhlavaatteita. Yhtään tilaisuutta ei ole ollut pukeutua pikkumustaan, koska tämän hetken kaveripiireissä juhlien koodi on "smart casual", johon farkkumekko olisi sopinut niiiiiiin hyvin. Aina hieman katkerana päätän tämän luukun tähän, ja tämän jälkeen olen aina pyytänyt lahjat rahana.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-69861395372202573052015-12-07T10:21:00.001-08:002015-12-07T10:21:24.261-08:00Kuudes luukku!Tää tulee tälleen jäljissä, mutta:<br />
<i>Varoitus: Unohdin kirjaimelliesti kirjoittaa itsenäisyyspäivänä. Hieman noloa, mutta nyt kirjoitan kaikkea mitä eilisestä tuli mieleen.</i><br />
<br />
Hyvää itsenäisyyspäivää! Tässä menee mun ajatukset eilisestä, ilman erillistä mietiskelyä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQn8JyhyphenhyphenKsrl0oSmbR2ph51D44M3wyyvzst9zegJOlCYNQa2mcbsOjb6eq2OnsfOTRCuaEU81bPlCiIZcJEgp1Jrcz-m8-RzbGSLRDdOCHwBYd3VJUAE5mkBwdnMhFsdkiWjlxH1XTVZ2J/s1600/Siru.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQn8JyhyphenhyphenKsrl0oSmbR2ph51D44M3wyyvzst9zegJOlCYNQa2mcbsOjb6eq2OnsfOTRCuaEU81bPlCiIZcJEgp1Jrcz-m8-RzbGSLRDdOCHwBYd3VJUAE5mkBwdnMhFsdkiWjlxH1XTVZ2J/s320/Siru.jpg" width="320" /></a>Tässäpä tällainen pirteä kuva. Saippuakuplat on kivoja. Mulla tahallaan paita juoponnapissa.<br />
Itsenäisyyspäivä meni rennosti kotona.<br />
Nukuin paljon.<br />
Vähän haikea olo, kun viikonloppu ohi ja muuta kaikkea...<br />
Katsoin animee ja telkkuu...<br />
Oli rauhallista...<br />
Syötiin hampurilaisia...<br />
ja jätskii...<br />
<br />
...haluun suklaata. Tänään on maanantai. Nälkä. Suunnittelin eilen joulujuhlia muskareihin.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-6489504272568353262015-12-05T12:38:00.000-08:002015-12-05T12:38:00.591-08:00Viides luukku!<i>Varoitus: Seuraava teksti sisältää erään pelin hypettämistä.</i><br />
<i><br /></i>
Saimme kutsun tätini poikaystävän (nyk. aviomies) luokse. Jännitti. Olin nähnyt hänet joskus aikaisemminkin mutta se oli niin sellainen jännittynyt ja kohtelias tapaaminen. Nyt pääsisin näkemään millainen hän todella on ja eritoten millainen hänen kämppänsä mahtaisi olla.<br />
<br />
Suureksi ilokseni hän paljasti nörtimmän puolensa esittelemällä<br />
<a name='more'></a>pleikkaykkösen ja ihastuttava Vib-Ribbon pelin. Pelasimme aina vain. Ensin konkari näytti mallia, jonka jälkeen me lapset vuorotellen rämpyteltiin ohjainta. Meillä oli game cube kotona, mutta tämä pleikkari oli uusi tuttavuus. Saimme kokeilla tätä peliä vuorotellen aina kunnes hävisimme pelin. Ai sitä riemua kun pääsin vaikeimmalle tasolle asti. Hyötyä oli rytmitajusta, mutta välillä se oli riesanakin. Biisissä lasketaan neljään, periaatteessa olisi pitänyt painaa takapotkuilla eli "off beat", mutta painallus täytyi tehdä aina hivenen ennen varsinaista iskua. Tämä oli raivostuttavaa ku rytmikorvani yritti korjata liikkeitäni.<br />
<br />
Peli on visuaalisesti hyvin yksinkertainen mikä sopii aivan mainiosti, koska ei siinä kyllä pystyisi keskittymään taustavideon kanssa. Tässäpä sitten kotona ulkomuistista piirretty tiivistelmä siitä mitä on Vib-Ribbon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVHh4aYR8RbFaI2uetpDnrcsVBZLLQv6cMmuJcczAUZqFsrdIE0knn7bD4bS1dJvACRvCxNuYkHSxIleqAk9NJJpqcf0kKzquMg1J04QsCb1iUncFG2Xa4orqjG8mNDnAjVO100yqC5dm_/s1600/%2521120.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="510" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVHh4aYR8RbFaI2uetpDnrcsVBZLLQv6cMmuJcczAUZqFsrdIE0knn7bD4bS1dJvACRvCxNuYkHSxIleqAk9NJJpqcf0kKzquMg1J04QsCb1iUncFG2Xa4orqjG8mNDnAjVO100yqC5dm_/s640/%2521120.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Yksinkertaisia viivoja ja pelkistettyjä hahmoja. Kun katsoin äskettäin seuraavan Tutoriaalivideon, voin kyllä kehua, että on "oppi jäänyt päähän".<br />
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/cFXz_xKQa40" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
Hauskin plussa oli korvamatobiisien lisäksi se, että pelin pyöriessä voi ottaa pelilevyn pois ja laittaa tilalle minkä tahansa cd-levyn. Ohjelma tekee siitä oman Levelinsä. Aikas mahtavaa! Olisikohan tuota peliä jollain? Ainiin... tarvitsisihan siihen sitten sen pelikonsolinkin...<br />
<br />
No joka tapauksessa tästä peli-päivästä tuli ihana muisto, jonka jälkeen todella "hyväksyin" tätini kumppanin. :) Kaikkea hyvää ihanalle tädilleni perheineen!^^ <3Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-54141853330182291642015-12-04T13:58:00.000-08:002015-12-04T13:58:42.147-08:00Neljäs luukku!<i>Varoitus: Tässä tekstissä on animismia.</i><br />
<i><br /></i>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidg2qvfqqjqzYTiBSH9Wfdlg_8O5MMq5PZi3qJE7H5eB6LUchhfHsUCL9TGyG4W_3nOwO9aq3oJECoWJjzIqRUagnikKleEoDfW24FE2sRpmzO_0bJlJmqFkKexl3r21vmgTi4NYrlLZW7/s1600/290120121475.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidg2qvfqqjqzYTiBSH9Wfdlg_8O5MMq5PZi3qJE7H5eB6LUchhfHsUCL9TGyG4W_3nOwO9aq3oJECoWJjzIqRUagnikKleEoDfW24FE2sRpmzO_0bJlJmqFkKexl3r21vmgTi4NYrlLZW7/s400/290120121475.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Missä olet<br />
<a name='more'></a>lumi? Mikset ole täällä ilahduttamassa lapsia ja lapsenmielisiä talvisilla lumiveistoksillasi? Liukas jääkään ei enää ajatuksena haittaa. Olisihan jotain muuta mistä valittaa kuin pimeydestä. Kipeästä kankusta voi ihan oikeasti valittaa ja saada sympatia- ja viihdykepisteitä. Uskon, että kaamosmasennusta potee yhä useampi suomalainen kun on niin pimeää. Lumi, sentään heijastit valkoisena katulamppujen ja kuun valossa. Olet niin kaunista, niin puhdasta niin lumoavaa kun leijailet taivaalta nenänpäälle. Olet niin kylmää, että pakotat pukeutumaan lämpöisiin villapaitoihin, kaulaliinaan ja pipoon. Nyt tuntuu vain tyhmältä ylipukeutua kylmän tuulen ja sateen takia. Sitten on niitä uhmapäitä jotka sanovat, etteivät pukeudu talvivaatteisiin ilman sinua lumi, vaikka ulkona olisikin aamulla ja illalla miinusasteita. Lumi, sinun kanssa pärjää ilman sateenvarjoa, sateen kanssa joutuu pärjäämään, sillä sateenvarjot ovat yhtä tyhjän kanssa myrskyisän tuulen kera. Lumi, sinun takia ihmiset vaihtavat talvirenkaisiin. Nyt asfaltti kärsii ja autoista kuuluu kova ääni. Lumi, tiedän, että sinua saattaa kypsyttää ihmisten valitus kylmyydestä ja liukkaista teistä ja likaisesta ja ruskeankeltaisesta lumesta, loskasta, lumipyryistä, sähkökatkoista sekä joidenkin koululaisten valituksesta mennä pakosti luistelemaan ja hiihtämään.... Mutta. Sinä kuulut Suomen talveen. Sinusta on tehty paljon lauluja, sinun varaan tehdään asioita, joista ei ole mitään hyötyä muulla säällä. Sinua odotetaan. Joten ole kiltti ja tule jo!<br />
<br />
Sinua kaivaten: Eräs, joka haluaisi tehdä lumilyhdyn jouluksi, haluaisi kokeilla luistelemista kuten viime talvenakin, haluaisi valoisammat ja kauniimmat illat ja aamut, haluaisi punaiset posket lumitöiden jälkeen ja haluaisi laulaa lapsille lumilauluja.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-70923923087517332722015-12-03T21:43:00.000-08:002015-12-03T21:43:00.370-08:00Kolmas luukku!Kolmas kerta toden sanoo.... ei se nyt liity tähän kirjoitukseen mitään, kunhan annoin sen lauseen tulla ulos että pääsen jatkamaan.<div>
<br /></div>
<div>
Tässäpä seuraava kuva:</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnIa7AJGOBHaOGEG0rrm9jf4Yr_mIQ4fbNwNcv43kjflTXZxHCu11IsE8lqxGE6VdUSAe4R8BYEdBgUiL5g6ZB19lsZ9hl5PDugkUVnnkXa4SaAwFKb7J_42cTgO4EDSBIZBObr8AvF91M/s1600/siru+rasva+1.tiff" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnIa7AJGOBHaOGEG0rrm9jf4Yr_mIQ4fbNwNcv43kjflTXZxHCu11IsE8lqxGE6VdUSAe4R8BYEdBgUiL5g6ZB19lsZ9hl5PDugkUVnnkXa4SaAwFKb7J_42cTgO4EDSBIZBObr8AvF91M/s1600/siru+rasva+1.tiff" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jep! Ysiluokan musikaali! Tässäpä olen juuri kirjoittamassa ääneen muistiinpanoja, joissa luki lopussa: "<i>Älä siis... kerro kenellekään. </i>Niinhän se tosiaan olikin!" hihkaisin iloisesti. Yleisö nauroi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yläasteen ysiluokat tekivät perinteisesti musikaalin. Meidän kohdalla tämä perinne meinattiin<a name='more'></a> katkaista, sillä opettajat valittivat kuinka harjoitusajat vievät aikaa tavallisilta opinnoilta, ja oppilaat olivat koulussa väsyneitä kun joutuivat harjoittelemaan koulun jälkeen musikaalia. Meidän luokka oli vahva ja vakuuttava ja saimme mahdollisuuden tehdä musikaalin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se miten cast ja crew päätettiin oli mielestäni epäreilu tapa. Kuka kysyy: Kuka haluaa käsikirjoitukseen mukaan? Ihmisiä nostelevat käsiä jännittyneenä. "Kuinka moni haluaa X:n tekemään musikaalia?" Melkein kaikki. "Kukas meillä seuraavaksi? Siellä Y viittaa. Kuka haluaa Y:n mukaan?" Osa nostaa käden ylös. Minä mukaan lukien."Entä Z:n?" taas porukka nostaa käsiä ylös. Joku samaan aikaan oppilaista kysyy: Saako äänestää monta kertaa? "No ei tietenkään!! Huudahtaa opettaja tuimasti. "No Z?" Yksi nostaa käden pystyyn kuiskaten epäileville "Minä en vielä ole äänestänyt." "Okei yksi ääni. No niin, kuka vielä haluaa käsikirjoitukseen mukaan? Å nostaa käden ylös. Kuinka moni haluaa Å:n mukaan? Kukaan ei nosta kättä pystyyn. Oppilaat pyörittelevät silmiään. Kaikki olivat jo äänestäneet.</div>
<div>
Siis voi räjähtävä kakkapökäle sentään miten typerää. Miten äänestäminen tapahtuu? Ensin asetetaan ehdokkaat, sitten tehdään joku nimetön äänestys jollain paperit laatikkoon konstilla. Arvaapa kuinka nämä ensimmäiset ehdokkaat kyselivät ketkä äänestivät ketäkin ja ARGH miten lapsellista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
No anyways musikaalista tuli musikaalin tekeminen musikaalista. Tiedätte leffoja leffanteosta ja sarjiksia sarjakuvan tekemisestä. Näytelmä näytelmän tekemisestä ja sitä rataa. Tässä musikaalissa oltiin tekemässä "Rasva-musikaalia" (inspiraation lähteenä Grease) ja yksi hahmo oli pahis soluttautuneena hyvisten joukkoon. Meillä oli kaksi castia. Minä olin tämä hahmo toisessa castissa, toisessa en muistaakseni yhtään mitään. Se on ihan hyvä, sillä roolilla oli yllättävän paljon muistettavaa. Onneksi muistin kaikki replat, joskus vain vähän hassussa järjestyksessä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viimeisessä esityksessä on tapana irrotella ja leikkiä hieman näyttelijoiden kustannuksella. Muistan kun minun piti sanoa, että eräs hahmo on konna. Siis rosvo tietenkin, mutta aina kun sanoin sen näytelmän aikana kuvittelin mielessäni pääparini muuttuvan niljakkaaksi. Lopulta oli aivan pakko sanoa tästä hahmosta viimeisessä näytelmässä "Ja hän on maailman inhottavin ja kamalin <b>rupikonna!" </b>Siinä oli vastaparilla pokan pitelemistä. Jälkeen päin hän tuli sanomaan "Kiitti -tusti siitä rupikonnasta." hieman nauraen. "Ole hyvä vaan!" virnistin takaisin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Oli se oikeasti hyvä kokemus kaikenkaikkeaan kaikkine deadline-kauheuksine ja opettajien välisine eripurineen sekä koeviikkoineen, mutta oli se sen arvoista! Tämä sai minut innostumaan näyttelemisestä ja opin heittäytymään lavalla. On ollut kiva tehdä sen jälkeen ilmaisutaitoon projekteja sekä lukiossa että AMK:ssa, sekä opiskelujen ulkopuolella.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-33553526033127156262015-12-02T21:36:00.000-08:002015-12-02T21:36:00.902-08:00Toinen luukku!<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tässäpä seuraava kuva ja selitys:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>Varoitus: Tämä teksti käsittelee kirjoitustaitojani sekä jotain määrittelemätöntä tyhjän paperin kammoa, sekä opiskeluvaikeuksia, sekä ratkaisuja selvitä niistä. Älkää sanoko minulle "Ei sulla ees oo mitään vaikeuksia (muhun verrattuna)!" kun se ei ole se pontti.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUqqgvvRglCd8HuT4s6i4F4DcUW7ibuJ3a3teaVl9V2nnHWDgr53vW_7Pri6T46A9HxFmTewJCrmiCZEq5Id8UZJMk457d22iSxs84iQ8urdhj3yyu9Q2asRU76DTyX3HJNchlvudRprNm/s1600/IMG_0010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUqqgvvRglCd8HuT4s6i4F4DcUW7ibuJ3a3teaVl9V2nnHWDgr53vW_7Pri6T46A9HxFmTewJCrmiCZEq5Id8UZJMk457d22iSxs84iQ8urdhj3yyu9Q2asRU76DTyX3HJNchlvudRprNm/s640/IMG_0010.jpg" width="588" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikseu tähän paperiin muodostu ensin yhtään mitään ja lopulta vain pelkkää höpötystä? Ei oo hyvä, ei oo hyvä!</td></tr>
</tbody></table>
Minulla on ollut "erinäisiä"vaikeuksia kirjoittamisen kanssa. Ensin tuijotan paperia ja alan lievästi ahdistua ideasta, että siihen pitäisi kirjoittaa jotain. Aloittaa yhsellä sanalla, muodostaa yksi lause, yksi virke ja lopulta kappale. Hui kuinka puistattaa! Tämmöinen vapaasta tahdosta omien ajatusten julkituominen on ihan eri juttu!<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
Äidinkielestä sain yläasteella seiskan eikä lukiossa mennyt sen paremmin. Aina viilattiin pilkkua ja olisi pitänyt tehdä hienoja tekstejä. Itseltäni tuli usein pelkkää tajunnan virtaa ja lauseyhteydet saattoivat jäädä muilta kokonaan ymmärtämättä. Kun katselen vanhoja muistiinpanoja olen hämmentynyt. Käsiala on suttuista ja leijailee missä sattuu kuvien lomassa.<br />
<br />
Älkää ymmärtäkö väärin: Tykkään kirjoittaa... näin kun se on vapaata. Olen oppinut ennen koulunaloitusta sekä lukemaan että kirjoittamaan. Jokin meni vain jossain vaiheessa pieleen. Muistan kun yläasteella luokanvalvojani sanoi ysillä minulle, että hän on usein miettinyt jo seiskaluokan aloittaessani että onko minulla vaikeuksia keskittymisen kanssa, mutta ei ole viitsinyt puuttua asiaan, koska en ole häirinnyt tunneilla.<br />
<br />
Voi kyllä minä sen muistan mitä tein tunneilla. Pipersin muunmuassa näitä tällaisia. Purkasin turhautumustani ja välillä suuttumustanikin vihkoihin. Vihkojen reunat olivat täynnä piperryksiä. Sain tosin aina hyvää vihkotyöskentelypalautetta, sillä piperrykset olivat koristeellisia ja joskus liittyivät tehtävänantoihinkin. No jee!<br />
<br />
Kyllä minä läksyt aika usein tein, mutta tunneilla haaveilin. Välillä jouduin sitten kuiskaamaan "mikä sivu?" "Mikä tehtävä?" "Ai mitä nyt tapahtuu?" kun huomasin että ope oli laittanut mankan soimaan ja alkoi kuulua vierasta kieltä, tai opettaja alkoi jakaa papereita ja käskee laittaa kirjat pois. Onneksi ihanat ystävät auttavat! :D<br />
<br />
Lukiossa tilanne paheni. Kirjalliset kokeet menivät vähän niin ja näin. Opettajat sanoivat: Kyllä minä tiedän että ymmärrät, teet kotiläksyt ja viittaat tunneilla, mutta jotenkaan tuo kirjoittaminen ei vaan oikein suju. Lopulta kun kirjoitukset olivat takana ja muutama kurssi roikkui menin neuvottelemaan, että voisin tehdä kokeet suullisesti. Onneksi lukiomaikat eivät haluneet minun jäävän luokalle ja suostuivat näihin järjestelyihin.<br />
<br />
AMK:n aloittaessani päätin toimia fiksusti. Menin lukiseulaan. "Kyllä sinä kieltä osaat, mutta jotain sanojen hahmottamisvaikeuksia sinulla kai on...Eli kai sinulla jotain tukea sitten voi olla opiskeluissa." No öh okei? Ei näkynyt missään. Kun meille tuli välitesti ja paperi annettiin käteen, oikein muistan miten se meni. "Kirjoita lapsen kehityskaudesta ja ota huomioon seuraavat seikat: (ranskalaisilla viivoilla alan sanoja kuten kefalokaudaalinen ja sitärataa.) Myöhemmin kysyin, miten muut ymmärsivät tehtävän. Kaikki muut olivat tehneet sen niin, että olivat tehneet jokaisesta ikävuodesta jonkin tiivistelmän. Itse tein sen niin että kirjoitin kaikista alan sanoista ja liitin sen ikäryhmiin. "Teit tämän kokeen vähän eri tavalla... en minä ihan tätä ajatellut, mutta kaikki on kyllä oikein. Saat tästä kiitettävän." JEEEEEE!!!! mutta silti hämmensi, miten kaikki muut olivat tehneet kokeen eri tavalla? Ehkä se on juuri sitä, etten ymmärrä kaikkea lukemaani ja teen sitten omia hassuja johtopäätöksiä.<br />
<br />
AMK:n loppuvuotena piti lukea viisi kirjaa ja tehdä niiden perusteella laaja-alainen kirjoitelma. Aikani ähelsin ja sähelsin, kunnes lopulta menin pokkana sanomaan: Olen lukenut kaikki kirjat, mutten osaa kirjoittaa niistä. Voitko pitää minulle vaikka kuulustelun näistä kirjoista? Sain vakuutettua opettajan ja tentti meni läpi. Kirjoitin kysymyksiästä isoja miellekarttoja ja selitin ne opettajalle. "Kyllä sinä nämä kirjat olet selvästi lukenut." JEEEE!!!!<br />
<br />
Kyseinen kuva on saanut inspiraationsa Rumiko Takahashin sarjasta "Inu Yasha, Feudal Fairytail", ne isot ja peilatut versiot. Siinä oli eräs raivoisa kakara. Otin ilmeestä mallia, mutta tein siitä vähemmän raivoisan ja itseni näköisemmän.<br />
<br />
Eipä ole minun enää työaikanani tarvinnut kirjoittaa muuta kuin ohjeita siihen, mitkä ovat muskarikäytännöt, ja nyt sitten sitä nähdään, kenellä vanhemmista on niitä tekstinymmärtämisvaikeuksia. :PAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-33467999544447758992015-12-01T13:06:00.001-08:002015-12-01T13:06:23.943-08:001. KalenteriluukkuJoulu tulla jolololo-jollolo-jollolo-loo....<br />
<br />
Enkä ole kirjoittanut vähään aikaan, joten aloitampa tällaisen miniblogistelun. Joka päivälle tulee yksi kuva ja siihen liittyvä juttu.<br />
<br />
<i>Varoitus: Nämä kuvat eivät tule aikajärjestyksessä, eikä niiden etenemisessä ole varmastikaan mitään muuta logiikkaa.</i><br />
<i><br /></i>
Ensimmäinen luukku on ensimmäinen cosplay-asuni!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJMXoh62-JezYjyGRT5Rd3LY_rM6BOytL7nKP-HyqdM-AiPpJm_IbhnhzJyNzixLNPCx4AelgNAzKtLwgfBD4UE1PlxWcs2MaQxfaTXr683LL-f0ESCrheiHRTSE8R79ppbc6pBVlppWRI/s1600/27102007123.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJMXoh62-JezYjyGRT5Rd3LY_rM6BOytL7nKP-HyqdM-AiPpJm_IbhnhzJyNzixLNPCx4AelgNAzKtLwgfBD4UE1PlxWcs2MaQxfaTXr683LL-f0ESCrheiHRTSE8R79ppbc6pBVlppWRI/s640/27102007123.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tätä voisi kutsua<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
kaappicosplayn ja p*kartelun aateliksi.<br />
<br />
Katsoin aikoinani deittisimmusta tehdyn<a href="http://myanimelist.net/anime/101/Air" target="_blank"> animen</a> AIR. Tämä söpö päähenkilötyttö oli samaistuttava ja itkin kun tämä tyttö sanoo heiveröisen innostunella äänellä: Maali!<br />
Tahdoin tehdä siitä cosplayn. Olinhan käynyt jo parissa conissa ja nähnty ihania pukuja. Tottakai minäkin osaisin tehdä jotain tuollaista. Taustaosaamiseni oli yksi puolivuotinen käsityökurssi yläasteella. (Kiitos musaluokka kun otitte kaikki valinnaiset pois. No ei nyt parjata. Musaluokalla oli kyllä mahtavaa. :))<br />
<br />
No ehkä jotenkin joo voi tehdä cosplayasun ehkä joo. Pyysin apua kaveriltani, joka oli jo pari cossia tehnyt. Hän muokkasi omasta mustasta maid-asustaan minunkokoisen. Siihen oli jäänyt pitsi vyötärölle, jonka vain kiepautun piiloon. Vähän lyhensin myös helmaa, koska kaverini oli siihen aikaan varmaan yli kymmenen senttiä minua pidempi. Niin ja mitä väliä vaikka hahamolla oli vain tylsä punainen lärpäke kauluksen koristeena. Minun hahmoverisolleni tulisi rusetti! Rusetit on söpöjä! (Ei tietoakaan hahmouskollisuudesta tässä vaiheessa)<br />
<br />
Hauskin muisto on ristissä. Tein sen pahvista, laitoin siihen äidiln pussista löytynyttä hopeista kynsilakkaa, sekä kynnen "kovetus"lakkaa. Jäin kiinni itseteosta. Äiti otti lakat heti pois kun pitkän kinuamisen ja neuvottelun jälkeen sain ristin valmistettua loppuun. Tässäpä näette tuloksen. Lakanasta sai tehtyä helpon pitkän rusetin ponnariin, ja mustasta lakanasta sai tehtyä pitkän tiukan rusetin selän taakse. Äiti neuvoi miten ommellaan, mutta silti onnistuin sörssäämään sillä neulalla langan tosi pahasti sikkuralle, ja kun piti kaksi lakanapituutta ommella yhteen siitä tuli todella ruma. Enhän minä tiennyt miten tehdään sauma vaan ompelin toisen osan toisen päälle. Kylläpä repsotti. Isoksi onneksi väri oli musta, eikä todellakaan näkynyt karmiva aloittelijan jalanjälki. Sopivat pitkävartiset kengät löytyi tietysti myös äidiltä. Pieni harmi oli, että äidin kengän koko oli silloin pari numeroa omaani isompi, mutta ei muutakun paksut villasukat jalkaan. Voitte arvata kuinka jalat muhivat sisätiloisssa. Yksi asia vielä: Minulla oli silmälasit, ja alaikäisenä ei vanhempani taatusti olisi antanut käyttää piilolinssejä. Silmälasit eivät kuitenkaan mielestäni häirinneet asukokonaisuuttani. Mizusulla on myös ihanat taivaansiniset silmät, mutta minun vihersiniharmaasekalaiset saivat kelvata, kun ei se väri kumminkaan erotu, kun otsatukka varjostaa.<br />
<br />
Eikö muuten olekin nätit hiukset? Yksi ylpeydenlaiheeni. Aidot blondit kiiltävät pitkät hiukset. Ai kuinka haikailenkaan niitä. Hiukseni alkoivat tummentua heti täysi-ikäisyyden jälkeen ja n. 20v täytettyäni niistä oli tullut tummanvaaleat... ja lopulta sellaiset hiekkaset.<br />
<br />
No näin avattiin ensimmäinen luukku. Huomenna uusi päivä ja uusi luukku!<br />
<br />
PS: Vanhempani eivät oikein koskaan ymmärtänyt tätä äkillistä fanitusta, mutta tajusivat onneksi luovuttaa kun huomasivat, ettei se laannu vaikka kuinka sitä haukuttaisi tai vähäteltäisi. :PAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-91160795884581586072015-09-18T13:24:00.000-07:002015-09-18T13:27:01.107-07:00Leukailua<i>Varoitus: Tämä teksti sisältää historiaa ja pohdiskelua ylikasvaneesta leuastani. Tässä ei ole paljoa kuvia. Tämä ei ole myöskään vinetys omasta ulkonäöstäni vaan valmistautumisesta ja kertomus leukani ja hampaitteni kanssa kulkemastani tiestä.</i><br />
<i></i><br />
<i></i>
Minulla on terävä leuka. Tämä on tullut erittäin selväksi ystäviltäni, toiset taas eivät huomaa mitään. Onhan se terävä ja vieläpä hyvin ylikasvanut. Viisauden hampaatkin ovat päässeet ylipuhkeamaan, sillä tilaa suussa on todella paljon ja uskon sen olevan syy siihen, että puren helposti poskiini. Se muuten sattuu! Sitten kun se puremisen takia turpoaa, siihen on vielä helpompi purra. Syöpä siinä sitten varovasti ja hitaasti jotain pehmeitä mössöjä seuraavat kolme päivää, jotta turvotus laskisi.<br />
<br />
Sitä ei etuprofiilissa huomaa, mutta sivuprofiilissa kylläkin. Ja vielä tiedoksi niille jotka ihmettelevät:<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
Yläleuan etuhampaat ovat alaleuan hampaiden edessä. Hampaat purevat yhteen. Toisilla takahampaat ovat jääneet liian taakse, jolloin alaleuka on kasvanut liian vähän tai yläleuka liian paljon. Minulla tilanne on päinvastainen. Alahampaat menevät ylähampaiden eteen, ylähampaat jäävät alahampaiden taakse. Hampaat eivät pure yhteen kuin poskihampaista. Kiitos luonto, kiitos geenit, mutta olemme mitä olemme! :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7S1DyQRHSGdJ26CGvZtM95_A0y0pBGVPrbpOIs1tjShj_8KAGpz0x0dkhIWfG13xpkQru6kVsb2nUA7vhgA9TpysIzUX_5I3PMS-kMgnoCMCH1eqt3fXrICRbQ4LvDx-jFDeTqWGgnF6/s1600/Siru-uusivuosi2.tiff" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7S1DyQRHSGdJ26CGvZtM95_A0y0pBGVPrbpOIs1tjShj_8KAGpz0x0dkhIWfG13xpkQru6kVsb2nUA7vhgA9TpysIzUX_5I3PMS-kMgnoCMCH1eqt3fXrICRbQ4LvDx-jFDeTqWGgnF6/s320/Siru-uusivuosi2.tiff" width="144" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">LEUKA!</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhuOVqFR0RVV_aHrpM-2qp3CjYOtn8RILOc-OmLTwEOlf0CXyfSBEA-VkjuMyTGqU4odB7DvolYzJiB9NnklA4gjV5aGiKpaQpLsbHv3t_0vVc4wxvYZzQXe-zEEnAc40a2tJ3jxl7unzP/s1600/Siru-uusivuosi1.tiff" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhuOVqFR0RVV_aHrpM-2qp3CjYOtn8RILOc-OmLTwEOlf0CXyfSBEA-VkjuMyTGqU4odB7DvolYzJiB9NnklA4gjV5aGiKpaQpLsbHv3t_0vVc4wxvYZzQXe-zEEnAc40a2tJ3jxl7unzP/s320/Siru-uusivuosi1.tiff" width="158" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leuka?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun vitosluokalla kävin hammaslääkärissä, sain hammasraudat. Olen ollut kaikenlaisissa hammasvehkeissä ja laitteissa ja koneissa. Hammaslääkärissä olen käynyt enemmän kuin missään muissa lääkäreissä yhteensä. Vitosluokalla häpesin rautojani, enkä suostunut hymyilemään hampaat näkyvissä kuten aina aiemmin luokkakuvissa. Kutosluokalla tilanne helpottui. Raudat olivat kiusalliset. Rautalankojen väliin tarttui aina ruoanpalasia ja hampaiden harjaaminen oli tuskallista, kun piti erikseen pestä hampaat sekä lankojen välit.<br />
<br />
En muista tarkalleen missä järkestyksessä olen rautoja käyttänyt, mutta minulla on ollut yläkitalaessa irrotettavat raudat, kestoraudat sekä yöraudat. Yöraudat sain personoida itse. Yläasteella lempparivärini vaaleansininen vaihtui vastaväriksi ja on ollut sen jälkeen ikuinen suosikkini. Oransseihin rautoihin tuli kullan ja hopeankimaltavia hippuja sekä pieniä neliapiloita <i>"tuomaan onnea"</i>, kerroin kun sain valita vielä erikseen kuvan. Pidän todella siitä, miten lapsille tehdään raudoista kiinnostavammat pitää. Rautoihin oli ensin vaikea tottua. Muistan kun louskuttelin niitä kuin jääkiekkoilijat konsanaan, edes takas suuhun ja kielenpäälle... Onneksi aina nukahdin kuitenkin raudat päällä.<br />
<br />
Rautojen avulla pääsin eroon vinoon kasvaneista hampaista, mutta leuka jatkoi kasvamistaan. Lopulta hoitoni keskeytettiin. "Eipä anneta tytön kärsiä enempää kun tuo leuka nyt näyttäisi kasvavan kaikesta huolimatta", sanottiin minulle yläasteen lopussa tai lukion alussa. "Tule sitten uudestaan käymään kun olet täyttänyt 25 juttelemaan uudestaan, jos sinulle tulee usein päänsärkyä tai leuat kipeytyy." No mikäpä siinä. Olin hiukan hämilläni, mutta samalla helpottunut. Vihdoin ihan tavallista hampaiden kanssa oleskelua.<br />
<br />
Pari reikää oli sitten tämän viiden vuoden aikana tullut. Näitä paikattaessa kerroin että vasemman ohimon yläpuolelle on tullut patti. "Sinulla on siellä menneet lihakset maitohapoille. Joudutkos sinä paljonkin pureskelemaan? Kerroin, että koska etuhampaani eivät pure yhteen joudun puremaan kaiken poskihampailla, ja koska olen vasenkätinen pureskelen helposti kaiken myös vasemmalla puolella. Hoitajat eivät sanoneet juuta eikä jaata.<br />
<br />
Reilu kakskymppisenä huomasin myös, että minua särkee yllättävän usein päätä. Kävin testauttamassa näköni. Ei ollut näössäni mitään vikaa.<i> "Lukulaseja voit käyttää halutessasi", </i>silmälääkäri totesi. Aloin epäillä leukaani ja 25 vuotta täytettyäni otin yhteyttä hammashoitoon. Sain ajan kuukauden päähän. Hyvä tuuri! Kun sitten hammaslääkäri tarkisti hampaani hän totesi, että kaksi reiänalkua näkyy hampaiden välissä, ja että siihen auttaa hammaslanka. Lääkäri oli jo valmis päästämään minut pois. Mainitsin leukatilanteeni. Lääkäri sanoi, että no miten se nyt muka sitten keskeytettiin. Kerroin, että se kasvoi niin vauhdilla ja kasvoin muutenkin reilusti muita myöhemmin. <i>No sinähän olet sitten tullut poikien mukana</i>. <i>Pojillahan kasvaa tuo leuka voimakkaasti murrosiässä ja muutenkin kasvavat tyttöjä myöhemmin..</i>. Melkein olisin sanonut "no anteeksi vain, mutta on niitä myöhässä kasvavia tyttöjäkin!", mutta olen hyvä olemaan vaiti. Sen sijaan sanoin, että vaarillani on voimakas leuka, mutta sitä ei huomaa parran alta helposti ja hänen äidilläänkin oli hyvin voimakaskasvuinen leuka. Kerroin mitä lääkärit n. kymmenen vuotta sitten olivat sanoneet ja kuinka olen tässä valmiina keskustelemaan jatkotoimenpiteistä. Lääkäriä selvästi huvitti. "Vai kirurgille, tuskin sinä sieltä mitään kelan tukeakaan saat, en tiedä miten nuo asiat menee..." Ilmeisesti hän kuitenkin näki vakavan ilmeeni ja sanoi, että lähettää minut vielä eteenpäin ja antoi minulle ns. "konsultointiajan" jälleen kuukauden päähän. Lucky me!^^ Vähän kyllä hävetti lääkäristä tulon jälkeen. Ajattelivatko he, että menisin kirurgille vain kosmeettisista syistä? Noup. Minua ei haittaa mitä ja millainen olen. Ainoa asia on, että jos tämä operaatio auttaa pääsemään päänsäryistä eroon, olen siihen enemmän kuin valmis!<br />
<br />
<i>"Noniin moi Siru. Viime kerrasta onkin jo aikaa."</i> Tämä seuraava lääkärini, jolle oli varattu 15 min. aika kertoi, että hän keskeytti aikoinaan hoidon. Hän preppasi minut hyvin ja sanoi minun olevan juuri oikean ikäinen ja oikein motivoitunut. "Et ole enää 20v. huithapeli." Nauratti. Se oli nimittäin niin nappiin sanottu. Silloin olisin ehkä sanonut, että en voi sitoutua vuodeksi jäämään Suomeen kun haluaisin ehkä matkustaa, ja kirugille meneminen olisi ehkä jännittänyt ja takaisin rautoihin siirtyminen olisi tuskallisinta ikinä kun vielä opiskelen ja vietän aikaa kavereiden kanssa... Nyt olen siihen enemmän kuin valmis. (toistoa!) "Suosittelen toimenpiteitä, sillä puret niillä hampailla vielä 80-vuotiaaksi." Tämä sai minut vakuuttumaan lopullisesti. Tahdon hoitoon.<br />
<br />
Puolen vuoden sisällä minulle tulisi soitto ensimmäiseen tapaamiseen. Silloin hampaani kuvattaisiin ja tehtäisiin suunnitelma. Hoito sisältäisi n. 10 hoidossa käyntiä, josta yksi olisi kirurginen toimenpito. Luultavasti yläleukaa siirretään eteenpäin ja alaleukaa taaksepäin. Ainoa harvinainen riski olisi, että leikkauksen aikana osuttaisi hermoon, joka voi jatkossa tuntua alahuulten puutumisena. Olen todella valmis ottamaan tämän riskin. "Oikea asenne sinulla!" sanoi lääkäri ja kirjoitti lähetteen samantien.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB0EcgIvLkXBb9hh5LLW4i7-IqwqQwStWCZEMNeMwvz3JOHy7ZQKCM_FgW0UqBsTy_VJkW8OH5fzt8w2DMoKWbM8XGz_A-JCCZ0SAp-u5k9mxT_pB8U2oZ9Hxh9_NfPmn9kB4yYRYgRf5X/s1600/Siru.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB0EcgIvLkXBb9hh5LLW4i7-IqwqQwStWCZEMNeMwvz3JOHy7ZQKCM_FgW0UqBsTy_VJkW8OH5fzt8w2DMoKWbM8XGz_A-JCCZ0SAp-u5k9mxT_pB8U2oZ9Hxh9_NfPmn9kB4yYRYgRf5X/s320/Siru.jpg" width="320" /></a><br />
"<i>Olen mitä olen"</i> Kuva: www.taikametsa.com<br />
<br />
Nyt sitten odottelen... ja odottelen... se on pitkä prosessi, mutta se kannattaa. Tarina jatkukoon!<br />
<br />
TULI KIRJE! LOKAKUUSSA ENSIMMÄINEN TAPAAMINEN! NYTPÄ JÄNNITTÄÄ SITTENKIN!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-33388492871813082322015-08-21T15:23:00.000-07:002015-09-18T13:28:50.929-07:00MukavuudenhaluisuuttaOlen mukavuudenhaluinen:<br />
<i><br /></i>
<i>Varoitus, jos huomaa samaistuvansa tähän leikkimieliseen ja liioittelevaan ja todella provosoivaan tekstiin, saattaa olla vaarana liika mukavuudenhaluisuus, ja näin kateuden ja epätoivon iskeminen ahkerille ja paikoillaan osaamattomille ihmisille. :P</i><br />
<i><br /></i>
Niin se vain on, että laiskuus on parasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/175216/simpleshop.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="177" src="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/175216/simpleshop.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
Tuntuu ihanalta töiden jälkeen vain lösähtää sohvalle ja avata tietokone. Siellä voi tutkia sosiaalista mediaa ja jatkaa sarjojen katsomista, ja sitten vielä välibonuksena voi kurkata sen sähköpostin. Äh, siellä on viestejä... No se on sähköpostilla niin voin vielä pari päivää sitä lykkiä. Silloin on tehnyt hyvän työn siinä samalla.<br />
<br />
Ruoanlaitto on kivaa. On helppoa ottaa kaapista valmisateria ja heittää mikroon. Ah miten helppoa. Ja eihän sitä tarvitse nyt niitä kasviksia ottaa kun voi sitten syödä vaikka kokonaisen salaatin... sitten jonain päivänä. Kalliimpi mutta helpompi vaihtoehto on syödä ulkona, kallein ja helpoin vaihtoehto on tilata ruoat kotiin. Helppoja reseptejä löytyy kirjoituksestani: <a href="http://sirurissanen.blogspot.fi/2015/05/sirun-konkarikokkaukset-eli-mommot-ja.html" target="_blank">"Sirun mömmöt ja mössöt".</a> Viimeisimpänä söin nuudeleita, lihaa ja kasviswokkia. Toimii.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/192565/FAST-FOOD.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/192565/FAST-FOOD.png" width="226" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Siivoaminen on helppoa. Vähän imuroida päällisin puolin. Ei kukaan kuitenkaan niitä tavaroita ala siirtelemään tai tuijota pintoihin. Likaisen pöydän päälle voi heittää liinan ja kaikki irtotavarat voi tunkea muovipussiin ja siten pois silmistä.<br />
<br />
Astioiden tiskaus on helppoa: Käytät kokoajan samaa kahvikippoa, jonka vain huuhtelet ennen seuraavaa mitä tahansa juotavaa. Valmisruoissa on kätevää kun se on jo astiassa, josta sen voi syödä. Haarukan ja veitsen voi pyyhkäistä paperilla. Kätevämpäähän olisi jos ruoan voisi syödä pelkällä lusikalla. Jos jostain syystä astiavuori syntyy ja puhtaita astioita ei ole, voi siirtyä säilytysrasioihin ja lopulta kertakäyttöastioihin. Luultavasti tiskisi haisevat jo siinämäärin, että joku hyväntahtoinen tarjoutuu auttamaan tiskaamisessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/50401/10-Hotel-Icon-Room-Has-Dishwasher.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/50401/10-Hotel-Icon-Room-Has-Dishwasher.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pesukone on myös hyvä rakaisu, jos kaipaa liikuntaa. Siitä lisää hieman alempana.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vaatteiden peseminen on helppoa: Yksinkertaisesti liikut niin ettet hikoile yhtään. Et juokse, et edes kävele nopeasti, mieluummin vähennät vaatteita niin ettei vahingossa tule kuumakaan. Kotona vaihdat työvaatteet heti toppiin, jotta kainalot voisi hengittää. <strike>Kuka tarvitsee alushousuja? Pitkän hameen alla ei ennenvanhaa edes käytetty alushousuja</strike>! Vaatteet voi yleisestikin myös vain tuulettaa, jos ne alkavat vähän haista, muttei niissä ole muuten tahroja. Jos pyykkivuori alkaa kertyä, voi alkaa lainailemaan niitä kavereilta. Kun kaverit lakkaavat lainaamasta niitä kun huomaat, ettet palauta niitä ikinä tai sitten likaisina, voit käydä hakemassa kirppareilta uusia tai vaikka laitat ilmoituksen: vastaaotetaan perusvaatteita, koko x-xxxl, niin johan sieltä alkaa tulla ties minkä laista kappaletta kun ihmiset vihdoin saavat syyn heittää ne ikivanhat nostalgiasyistä pidetyt kaapunsa pois. :P<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/170697/Worn-Out-Sweater-by-Merlin2525.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="290" src="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/170697/Worn-Out-Sweater-by-Merlin2525.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Liikkuminen on aika kivaa, kun käyttää silloin tällöin rappusia hissin sijaan. Kävele kuitenkin sen verta rauhallisesti, ettet pääse hikoamaan. Sorminäppäryyttä saa koneella ollessa ihan tarpeeksi, venyttelyliikkeitä saa kun ottaa tavaroita ylähyllyiltä ja alahyllyiltä. Astioiden laitto pesukoneeseen tai pesukoneesta on todella hyvää jumppaa etenkin pitkille ihmisille! Juo paljon niin, että joudut ramppaamaan monta kertaa vessassa päivän aikana ja heiluttele vaikka jalkojasi kun puhut puhelimessa/kännykässä/onlinessa...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/183631/communication.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="202" src="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/183631/communication.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kukat on nykyään ihania koristeita kodissasi. Tekokukat ovat ikuisia ja näyttävät silti yllättävän aidoilta. Niitä ei tarvitse kastella ja silti ihmiset ajattelevat että olet kodin henki ja arvostat raikasta ilmaa ja luontoa kun pari kasvia löytyy nurkista ja tasolta. Joku uusi taulu tai koriste kerää katseet. Olet vähän uudistanut sisustustasi. Jos haluat todella uudistaa kotisi, vaihda verhot. Varmasti löytyy ihmisiä, joilla on kaapissa verhot joita eivät nyt juuri käytä ja antavat lainaan, kunnes itse tarvitsevat niitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/103993/window-curtains.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/103993/window-curtains.png" width="284" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
"<span style="background-color: white; color: #2e3436; font-family: 'Helvetica Neue', Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18.2000007629395px;">It's a simple window with its beautiful curtains"</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="background-color: white; color: #2e3436; font-family: 'Helvetica Neue', Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18.2000007629395px;">...makunsa kullakin</span></div>
<br />
Laiskottelu on mielestäni välillä oilein hyvästä kunhan sitä ei tee toisen kustannuksella. Työt tehdään tunnollisesti ja velvollisuudet, -mitä ikinä ovatkaan- täytetään, jotta kotona on sitten kiva löllytellä.<br />
<br />
Jos ahdistaa vieraiden tulo, etkä kerkeä siivoomaan, ehdota rohkeasti että tapaatte kahvilassa tai menette piknikille tms. Ei vieraistakaan ole kiva tulla paikan päälle kun toinen hössöttää että "äh en ole kerennyt siivota, sori että täällä on sotkuista." Sillä silloinhan se silmä kiinnittyy nimenomaan siihen, että onko sotkuista vai ei. Jos tavaroita on sikin sokin ja tiskivuori notkuu altaassa ja vaatteita löytyy vähän sieltä täältä mutta kodissa mahtuu kävelemään ja löytyy istumapaikkoja ja pari syömäastiaa, tietenkin sitä hyvä ystävä sanoo, että ei sun mun vuoksi tarvitse siivota, mutta jos se koti on oikeasti <u>aivan järjetön läävä ja haisee oikeasti tosi pahalle</u> niin totta helmutissa sille ystävälle voi tulla sellainen olo, että hänen tulostaan ei niin väliä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/195901/EPA-pests.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="270" src="https://openclipart.org/image/2400px/svg_to_png/195901/EPA-pests.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kuinka te ihmiset laiskottelette?<br />
<br />
Kaikki kuvat/All used pictures from: Openclipart "https://openclipart.org/"Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-61294412986291098852015-08-02T22:11:00.001-07:002015-09-18T13:30:09.720-07:00Miksei enää nähdä?<br />
<div class="p1">
<span class="s1"><i>Varoitus: Tämä teksti ei varsinaisesti ole angstia mutta kyllä sen sellaiseksikin voi halutessaan tulkita. Tein tekstin osittain kieli poskella, mutta on siinä totuutta toinen puoli. Älkää hätäilkö, uskon, ettet Sinä ihana lukija ole ainoa, joka huokaisee tämän tekstin jälkeen syvään.</i><br /><br />Eräs kirjoitti, että häntä ärsyttää kuinka kukaan ei ikinä kysy häneltä että mitä kuuluu vaan hän kysyy muilta. Kukaan ei myöskään halua tulla hänen luokseen koska hän asuu liian kaukana. Oikeasti nämä ystävät asuvat yhden tai kahden bussin päästä hänestä ja pk-seudulla on helpompi liikkua kuin muualla Suomessa. Hän halusi kertoa tämän viestin julkisesti, eikä jokaiselle erikseen. Loppukateetiksi hän kirjoitti, </span>ettei hänellä mene hyvin.<br />
<br />
Mietin kirjoitusta. Ensin meinasin kirjoittaa jotain ymmärrän ja tiedän tunteen, sitten meinasin kirjoittaa että kerro nyt sitten mikä menee huonosti kun ei ole kiva jättää asioita arvailujen varaan, kunnes alkoi "ranttaussuoni tykyttää". Siispä vastasin näin:<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">"Ei enää tartte nähä tai matkustaa tai mennä tutkimaan maailmaa/luontoa kun kaiken voi googlettaa tai tsekata naamakirjasta. Eikä tartte nähdä ihmisiä ku ihmisten pärstät näkee kokoajan instassa. Sitten usein tuntuu että ihmiset olevan väsyineitä kun niillä on töitä ja tai opiskelut ja tai oma perhe hoidettavana että se että ottais ja lähtis tuntuu rasittavalta. Eikä nykyään harrasteta sellasta että käympä pimpottamassa ovikelloa jos vaikka sattuis olemaan kotona, ni vois vaikka kahvit juoda. Pitää olla jotkut bileet tai yökylät tai jotain spesiaalia että porukkaa vaivautuis paikalle. Ja jos tulee vieraita ni pitäis ehkä siivota. Sekin tuntuu liian rankalta ku vois vain omissa oloissa tehdä sitä mitä huvittaa. Ja OMG se tunne, kun pitäis ottaa kokoajan huomioon se toinen ihminen, että sitten ku se on lähteny vihdoin ni on jo niin väsyny ja rasittunu ettei sitten enää jaksa tehdä mitään mitä sillon oli suunnitellut tekevänsä, mitä ajan hukkaa! Nii ja sitten pitää olla jotain tarjottavaa ni sehän maksaa rahaa! Rahat on niin vähissä aina etten varmastikaan voi tarjota mitään. Hyvä jos ittensä pystyy elättää, mutta eihän sitä kehtaa sanoo että mitään ei oo, ni parempi vaan oottaa seuraavaa tilitäydennystä, mutta sittenhän sitä on niin paljon taas menoja että tuskin sillonkaan mitään ylimäärästä jää... Niin ja miksi ihmiset puhuvat itsestään? Koska se on helpointa. "Mullekin" "No mä taas" No arvaa ku mä" "Kyllä mäki" Ootteko huomannu? Harvoin mitään lisäkysymyksii vaan aina että ja mä mä mä, ni haluuko toista edes kutsua tai mennä paikan päälle?</span><br />
<span class="s1"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-flk6YwaIWSIPSRLqM4BvtmrOS9vIml2D00zlME6D3QcSajsaZrNQnNyyRzBrwc1EdWA9OQGm62PKkkcrL53uDUvLulyaPRKt410Xm1IpdK0GhSWFpoZoNRCT-ndPeyPbVJo3yN0v0Uvq/s1600/Derpimpi+siru1.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-flk6YwaIWSIPSRLqM4BvtmrOS9vIml2D00zlME6D3QcSajsaZrNQnNyyRzBrwc1EdWA9OQGm62PKkkcrL53uDUvLulyaPRKt410Xm1IpdK0GhSWFpoZoNRCT-ndPeyPbVJo3yN0v0Uvq/s320/Derpimpi+siru1.png" width="315" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reaktio kun Siru luki oman ranttinsa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="p1">
<span class="s1">
</span><br />
<div class="p1">
<span class="s1">"No huh mitä ranttia, mutta mä tunnistan nää kaikki ajatukset ittessäni, ja silti aina kun yritän kutsua porukkaa paikalle ei kukaan jaksa matkustaa tänne. ku ei tänne mee ku yks bussi puoles tunnis suoraan helsingistä ja dösäriltä kävelee ovelle n. 600 metriä ja sekin on liikaa, koska dösärin pitäis olla ihan siinä vieressä, ettei tarttis kävellä niin paljon."</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
</div>
<div class="p1">
<span class="s1">Hetken mietin kehtaankohan vastata tällä tavalla mutta päätin antaa mennä.</span></div>
<div class="p1">
Onneksi paska ei osunut tuulettimeen vaan tuli vastaus: "Jep" neljällä p-kirjaimella.<br />
Kiitos sinä ihana, joka kirjoitit, että sinua ärsyttää, sillä nyt itselleni tuli tarve alkaa kysellä muilta mitä kuuluu ja nähdäänkö, ja vaikka luultavasti kukaan ei ehdi, niin ainakin on yrittänyt. Omia kavereita ei mielestäni kuulu vain tarkastella fb:n kautta, varsinkin kun kaikki kuulumiset hukkuu uutislinkkien kuvien ja videoiden väliin tai tieltä Muistakaa muuten myös ihmiset, että jos pari kertaa putkeen kieltäytyy näkemästä (olkoonkin syy ihan mikä hyvänsä), toinen usein luovuttaa ja lakkaa kysymästä. Näin ollen pallo siirtyy sinulle:</div>
<div class="p1">
<b><br /></b></div>
<div class="p1">
<b>Nöyrrytkö ja sanotko, että anteeksi ettei voitu tavata aikaisemmin mutta nyt voisin vihdoinkin nähdä vai uskotko, että toinen on lakannut välittämästä? </b>Anteeksi myös teille ystävät, joita en ole tavannut pitkään aikaan. Oppari veloitti niin paljon, että koko kesäkuun halusin vain löhötä ja katsoa <strike>lastenohjelmia ja</strike> animuu. Heinäkuu meni töistä selviytyessä, siitä kerron myöhemmin. Nyt elokuukin on aika pitkälle varattu, ainakin viikonloput, mutta arkipäivinä ainakin jotkut päivät saattavat olla joskus vapaita. Ja pliis älkää lakatko yrittämästä tavata minua! Mä ihan oikeasti haluan nähdä teitä!!! Yritän ainakin sumplia, että voisin ainakin kerran nähdä, ennenkuin taas alkaa syksy ja työt ja AAAAARGH, tässä tätä taas ollaan! >_______<<br />
<br />
Tästä vois rantata vaikka kuinka paljon, mutta nyt on parempi lopettaa enneku mun päiväni muuttuu yheks rantiks. Pitäs vähän laittaa paikkoja kuntoon ku velikullat on tulossa tänään käymään ja huomenna ropetetusta! Espoosta porukkaa onneks vielä vaivautuu tänne suuntaan. :3</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-64304873301392450722015-07-07T10:17:00.000-07:002015-09-18T13:30:17.937-07:00Hiukset meni, sinne meni!<i>Varoitus: Tässä luvussa käsittelen niinkin "mielenkiintoista" aihetta kuin omat hiukseni. Sisältää paljon kuvia.</i><br />
<i><br /></i>
"Hiukset ovat naisen kruunu", sanoi autokoulun opettajani. Kun kysyin tältä mieheltä, että <br />
<a name='more'></a>keneltä oli tämän kuullut, hän sanoi että vaimoltaan. Eli tämä on vissiin ihan vanha sanonta sitten. Tykkään pitkistä hiuksista, ja olen todella harvoin niitä lyhyeksi leikannut. Muistan iät: 8v, 18v (abivuoden syksy), Näissä väleissä olen vain tasoittanut hieman tai leikannut korkeintaan jonnekin lapaluiden tienoille. 23v äitini leikkasi hiukseni vähän yli olkapään korkeudelle ja nyt 25v. vedin lyhyemmäksi kuin koskaan. Miksi? Kyseessä ei ole sydänsuruja, kuten ehkä animea tai draamaa katsovat voisivat arvata. Kyseessä oli vahinko. Katsopas kun jos olen sanonut kampaajille, että saa olla lyhyet hiukset he ovat kauhistelleet ja hyssytelleet, että eikai näitä raaski paljoa leikata. Vaan tämä kampaaja teki työtä käskettyä. Nips naps vain. Odotin, että hiuksista olisi tullut jotenkin tasapitkät polkkahiukset, mutta ne lyheni aivan takaa aivan valtavasti. Silmäni avautuivat jo meni muutama päivä ennenkuin totuin ajatukseen. Jännitin myös mitä bf tykkäisi niistä. Hän kyllä sanoi, että ne sopivat minulle. :3 Niin ihana! Nyt mietin vain jotain sopivaa väriä niihin. Mietin aina, miksi ihanista lapsuuden blodeista tulee aikuisena hiekanväriset. Samoin kävi omalle äidilleni, ja monelle kaverillenikin. Oma teoriani on, että se olisi jäännös ajoista, jolloin naarailla oli suojaväritys. Onhan uroslinnutkin kirjempia tai selkeämmän värisiä kuin naaraat. Katsokaa vaikka luontokirjasta. Naarasperjosetkin ovat haaleamman värisiä kuin uros-. Toisaalta taas monet naarasötökät ovat isompia... johtuukohan siitä, että tekevät selväksi kuka on kuningatar? No en tiedä. Saa esitellä omia teorioita!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/v/t1.0-9/10150701_10203052018220890_1633848968281778819_n.jpg?oh=41d8381c7f4acb89c743064eef86f6dd&oe=55EF37B6" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/v/t1.0-9/10150701_10203052018220890_1633848968281778819_n.jpg?oh=41d8381c7f4acb89c743064eef86f6dd&oe=55EF37B6" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapsuuden blondit</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muistan sanonneni pikkuisena, että haluan yhtä pitkät hiukset kuin äidillä, kun äiti kysyi, että leikataanko. Näin ollen ekaluokalla minulla oli sitten nätit letit koulukuvassa. Se olikin se nätein juttu. Ylläni oli muuten ysäriä huutavat vaatteet: Mustat vakosamettihousut, violetti Belle-kolitsi, punaiset muumihenkeselit ja pyöreät rillit.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8lgFliDwspeaiH0JralMN35BzZmDuPGE0QIKTN-lFvbvVu86_sKLQKmCIL44qQLXIPj4uluoh7gby0_f6jhl5bmBnzovEnq7tuqRjHv7HiS3eYjGRCzf9NJR9hZKnjSs0OsemIRnlZIgR/s1600/siru+ekaluokkalainen.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8lgFliDwspeaiH0JralMN35BzZmDuPGE0QIKTN-lFvbvVu86_sKLQKmCIL44qQLXIPj4uluoh7gby0_f6jhl5bmBnzovEnq7tuqRjHv7HiS3eYjGRCzf9NJR9hZKnjSs0OsemIRnlZIgR/s320/siru+ekaluokkalainen.png" width="248" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Halusin kasvattaa otsatukankin pois.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun sitten tokaluokkalaisena pyrin Salon lastenlaulukilpailuihin, halusin kappaleeseeni sopivan imagon. Rilliputtien "Reppu selkään" oli lempparikappaleeni, jolla pääsin esikarsinnaoista läpi. Esikarsinnoissa muistan kuinka lauloin äänityskasetille, jonka vanhempani postittivat. Kun sain kuulevani pääseväni semifinaaleihin, halusin ulkonäkömuutoksen. Leikkautin hiuseni lyhyeksi ja hankin pehmeämmät huomaamattomammat silmälasit, joissa kuitenkin oli nenänpielessä pieni sydän. Tämä reipas polkkatukkatyttö pääsi semifinaaleista läpi ja lopulta voitti koko Salon lastenlaulukilpailut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqsXc9D0cn9FuKCWZt6l1eOESCN88wRlASzdIawtESczrIBDlxsxxjZyhT6dqbj7YAlfkrFJikws5AlxkIEeYOPLNyPsODR1QTRds1aBk83A39YtYdMXx4HpzjH96vuWucWJ1B2sH1B6c5/s1600/Siru+kolmannelle.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqsXc9D0cn9FuKCWZt6l1eOESCN88wRlASzdIawtESczrIBDlxsxxjZyhT6dqbj7YAlfkrFJikws5AlxkIEeYOPLNyPsODR1QTRds1aBk83A39YtYdMXx4HpzjH96vuWucWJ1B2sH1B6c5/s320/Siru+kolmannelle.png" width="238" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolmannelle luokalle</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8xyaPkKei5ulGyNmaG0HhgdmNklayh1YJrTYc-wRb6zdOoweY_YBqQxnLTRPgXJS0gRZfXgSYou9CdujbI9Amk0Y6PnS4CefzNcSMzwxrSenDCMaq6qZBbnRQswMoBF2GI1AnBmo8makq/s1600/Siru+Seiskalla.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8xyaPkKei5ulGyNmaG0HhgdmNklayh1YJrTYc-wRb6zdOoweY_YBqQxnLTRPgXJS0gRZfXgSYou9CdujbI9Amk0Y6PnS4CefzNcSMzwxrSenDCMaq6qZBbnRQswMoBF2GI1AnBmo8makq/s320/Siru+Seiskalla.png" width="161" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mopoluokan pitkät ja vaaleat...</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioZjdj1XisozlV_ehNqQNCjRhePr_9FoBl_nsKzE4nn2ibpwmZsPRyiQ0tkzvJLVzIdbCna9gCoxZXu95CCjPaF85df4ApqBLLgBXrRdsmpiGnZhEjpVyi17mVR7Ls6xS7jsXAIMiGz1Ic/s1600/siru+kasilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioZjdj1XisozlV_ehNqQNCjRhePr_9FoBl_nsKzE4nn2ibpwmZsPRyiQ0tkzvJLVzIdbCna9gCoxZXu95CCjPaF85df4ApqBLLgBXrRdsmpiGnZhEjpVyi17mVR7Ls6xS7jsXAIMiGz1Ic/s320/siru+kasilla.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siru kasiluokalla</td></tr>
</tbody></table>
Tämän jälkeen aloin taas kasvattaa hiuksiani, kunnes kasiluokalla leikkasin taas lyhyeksi. Kas kun kasiluokka alkoi. En olekaan enää mikään pieni seiska... Paitsi että olinpas 147cm pitkä ja toiseksi lyhyin koko luokalla. Tuntui, että hiukseni kasvoivat pituuskasvun edestä. Aloin kasvaa kunnolla vasta ysiluokalla ja sitä ennen menin verikokeisiin, sillä se on hyvin myöhäinen ikä kasvaa. Verikokeistakin on hauska muisto. Silloin se ei tosin ollut kovin hauskaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3eMbmAGw9FR3Bn3hovTUgNm0MedqXozjLqXTo-7Sd1VPce5futc9v37f5rRWrTssRdGM1T-2yMuZN-MzFiB_SqIQ8krK8sH4B-82GFkTpW8YwznoEMrJ8R-NFoA-5dnGFEifv2-lDKXvj/s1600/siru+lukion+toka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3eMbmAGw9FR3Bn3hovTUgNm0MedqXozjLqXTo-7Sd1VPce5futc9v37f5rRWrTssRdGM1T-2yMuZN-MzFiB_SqIQ8krK8sH4B-82GFkTpW8YwznoEMrJ8R-NFoA-5dnGFEifv2-lDKXvj/s320/siru+lukion+toka.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pidemmät ja vaaleat ja vieläkin saa hiukset kasvaa vain!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiesxAh5gqLEnRFJjqSEmeo1jI3010D3L4JZZe9-5-KtoMY9B6-h12Vs-rFuE67pOjYxdiYmvgHgvA2QVAKnLDHmufyR_MwbnrZHbEv6NUoq4bDpMggaSXgJVOi5tph2vXhMgwZ4JwU4-mm/s1600/Siru+Wanhat1.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiesxAh5gqLEnRFJjqSEmeo1jI3010D3L4JZZe9-5-KtoMY9B6-h12Vs-rFuE67pOjYxdiYmvgHgvA2QVAKnLDHmufyR_MwbnrZHbEv6NUoq4bDpMggaSXgJVOi5tph2vXhMgwZ4JwU4-mm/s400/Siru+Wanhat1.png" width="178" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lukion Wanhat</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Lukion tokaan luokkaan asti annoin hiukseni kasvaa vain. Arvaatteko miksi? Wanhat! Voitte kuvitella kun tahallani menen kampaajalle hiukset tiukassa sykerössä. Tervetuloa, on tässä hyvin aikaa tehdä kampaus, oho näitä onkin valtavasti! Mitähän me näille oikein nyt tehtäis... Lopulta minulla oli kaksi kampaajaa jotka piippasivat loppukutrejani. Tulos oli näyttävä. Hiukseni olivat kiharrettuinakin todella pitkät. Näihin aikoihin olin käyttänyt kaksi kertaa shampoota, hoitoainetta, jätettävän hoitoaineen ja latvoja vahventavaa mömmöä. Vain tällöin tukkani oikeasti kiilsi ja näytti terveeltä. Se alkoi pidemmän päälle rasittaa ja aloin pitää hiuksia suurimmaksi osaksi leteillä, jottei hiukset olisi jatkuvasti takussa.<br />
<br />
Lukion abi-vuoteni alussa leikkautin taas aivan lyhyeksi. Pitkät hiukset alkoivat käydä taakaksi eikä minulla ollut enää intoa pitää hiuksistani erikoisen hyvää huolta. Tämä hiustyyli tuli passikuvaani. Tukkani oli hyvin lässähtänyt, joten kampaaja ajatteli sitten hapsottaa niitä. Tulipa kivat töyhtöt sivuille. Ja ajokorttia varten tämä oli viimeinen mahdollinen päivä viedä passikuva. Onneksi hiukseni kasvoivat taas nopeasti, mutta henkkareiden tarkastajat kohottivat kulmakarvoja kun näkivät kortissani tuiman ilmeen hiustöyhdöillä ja livenä pitkähiuksisena ja hymyilevänä. Tämän jälkeen annoin hiukseni kasvaa tasaisesti ja välillä tasoitin, mutta ikinä ei mennyt alle olkapään. Vaan nytpä näin kävikin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnwQli20Du-h9NxoJqSPxCu2_O3AD4yGICgadoLr9Sj_RmmsfStOvNndju4RjZY71gHZVVtDlfEg0qenD2Hun_F25e-LvRXmBa7qwmoKHFfUiFGTfXWt-4wPt2r7CnwZzYlmu568kunySH/s1600/Siru+abi.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnwQli20Du-h9NxoJqSPxCu2_O3AD4yGICgadoLr9Sj_RmmsfStOvNndju4RjZY71gHZVVtDlfEg0qenD2Hun_F25e-LvRXmBa7qwmoKHFfUiFGTfXWt-4wPt2r7CnwZzYlmu568kunySH/s320/Siru+abi.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sirulla ei ole kuvassa epäsymmetristä paitaa päällään. Otsatukka ei meinaa asettua...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Mietin uutta väriä hiuksiini. Hiekanharmaa on supertylsä ja katselen kavereiden pinkkejä, sinisiä, vaaleanvihreitä violetteja, blondeja ja punaisia hiuksia. Silloin kun minulla oli pitkät hiukset haaveilin, että voisin värjätä ne sateenkaaren väreillä. Raha oli este. Monivärjäys ja maksimaalinen pitkien hiuksien lisä teki mahdottomaksi toteuttaa haaveeni. Vaan nytpä mietin sitä uudestaan, mutta hiukseni ovat niin nyhdetyt, että uskon näyttäväni sirkuspelleltä.<br />
<br />
Olen muutaman kerran värjännyt hiuksiani. Ensimmäisen kerran kevytväreillä kasiluokalla. Äiti kotivärjäsi. Minusta tuli todellinen porkkana, mutta minä tykkäsin siitä sävystä. Hiusten värjäämisestä ei kuitenkaan tullut tapa, ja pysyin hyvin pitkään ihan perus blondina.<br />
<br />
Kun 2009 olin muuttanut pois kotoa, halusin taas muutoksen. Äitini leikkasi minulle otsatukan, koska voimakkaan pyörteeni takia kampaajat eivät uskalla. Kotivärjäsin hiukseni itse tummanruskeiksi. Näytti muuten hyvältä! Nyt kun mietin ruskeita uudestaan en oikein lämpene asialle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/v/t1.0-9/29982_1197982329224_5694058_n.jpg?oh=259ef3cebdd7a2e72e651597d5ee6c99&oe=562042E1" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/v/t1.0-9/29982_1197982329224_5694058_n.jpg?oh=259ef3cebdd7a2e72e651597d5ee6c99&oe=562042E1" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Siru onkin brunetti ja taas tuli otsatukka.<br />
<div>
</div>
<div>
</div>
<div>
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
Olisihan se pitänyt arvata, että tämä hiusväri haalistui nopeasti ja omat tummanvaalea tyvikasvuni puski läpi. Vaaleat oli kuitenkin ihan kivat, mutta ne alkoivat pian hiekkaantua.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/v/t1.0-9/24255_1148068241403_5181871_n.jpg?oh=32edc156e46d45037923167b9b39d782&oe=56306B3D" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/v/t1.0-9/24255_1148068241403_5181871_n.jpg?oh=32edc156e46d45037923167b9b39d782&oe=56306B3D" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siru Tuliterä-musikaalissa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun ryhmämme oli debytoimassa, kävin värjäyttämässä hiukseni. Kampaaja myös stailasi hiukseni. Lyhyemmät edestä, pidemmät takaa. Väristä tuli jotain kuparista ja kiiltävää. Näytti värjätyiltä, mutta suht luonnollisilta kuitenkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent-bru2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-ash2/t31.0-8/s960x960/1267637_4650140271015_21929851_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://scontent-bru2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-ash2/t31.0-8/s960x960/1267637_4650140271015_21929851_o.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Promokuva</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Helvetica; font-size: 12px;">
<br /></div>
<br />
Väri haaleni kuitenkin nopeasti, joten seuraavalla kerralla pyysin vähän tummempaa sävyä. Minusta tuli kunnon punapää. Kampaaja sanoi, että minuun tarttuu punapigmentti hyvin ja kysyi onko suvussani punapäitä. Ei tietääkseni ole, mutta äiti on huomannut myös omaavansa punapigmenttiä, vaikka blondi onkin, paitsi nyt silläkin on hiekanväriset hiukset. Punainen väri haaleni tasaisesti, mutta sitten meninkin hiusmalliksi. Sanoin, että luotan kampaajan inspiraatioon ja mikä vain väri käy. Siitä tuli todella kaunista. "Persikkatoffee" oli värin nimi, mutta se loisti valossa punertavampana. Näin ollen kaverit sanoivat se olevan "strawberry-blonde. Se väri sopi todella hyvin, eikä tyvikasvu paistanut läpi juuri ollenkaan. Nyt kun hiukseni leikattiin loputkin värin rippeet lähtivät pitkien hiuksien mukana.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglFkAW2iF4GsiaoXQtNYlCPidXTl42qW_F7BcY91E-yHcyb7bLwiK3nOedhsJsWgc-Q1Oje7nXqXSIbI79T05oWwKDeT4bHxTYTdwt0vN1SE1o2JGxRQVNaKu8KWsbAtIOjNWlVQGCU5u1/s1600/siru+kesa%25CC%2588+2015+panta.tiff" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglFkAW2iF4GsiaoXQtNYlCPidXTl42qW_F7BcY91E-yHcyb7bLwiK3nOedhsJsWgc-Q1Oje7nXqXSIbI79T05oWwKDeT4bHxTYTdwt0vN1SE1o2JGxRQVNaKu8KWsbAtIOjNWlVQGCU5u1/s320/siru+kesa%25CC%2588+2015+panta.tiff" width="232" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Panta sopii lyhyisiinkin hiuksiin</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjD4V5TDkwp0rYcgoDa2Nmlkpz-eK3zhk6iMvfBg59l48xno-rZuslUlWxE9q5sjuqFJFEYRVIYHqBxz9obFx3XeAGJTauGSn0w2lF79lkfAuZYXDx_iAIZWg1USoAuiLk5FfUwVbmmcIX/s1600/siru+kesa%25CC%2588+2015.tiff" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjD4V5TDkwp0rYcgoDa2Nmlkpz-eK3zhk6iMvfBg59l48xno-rZuslUlWxE9q5sjuqFJFEYRVIYHqBxz9obFx3XeAGJTauGSn0w2lF79lkfAuZYXDx_iAIZWg1USoAuiLk5FfUwVbmmcIX/s320/siru+kesa%25CC%2588+2015.tiff" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mallimuutos 2015</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTmC6pM_291o2LQwtN9XvrRcQXuylIePGzZJ0CgOUegEKA60qsefxc1mR_UYz2_s2xaAUoPWIYrzSNI8eewnQgSrUGg3K7PxZ7AypAz_hu4VHIi6Nz3SJCpl2dIMwY5s1KdIioWcUP-FBm/s1600/siru+kesa%25CC%2588+2015.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTmC6pM_291o2LQwtN9XvrRcQXuylIePGzZJ0CgOUegEKA60qsefxc1mR_UYz2_s2xaAUoPWIYrzSNI8eewnQgSrUGg3K7PxZ7AypAz_hu4VHIi6Nz3SJCpl2dIMwY5s1KdIioWcUP-FBm/s320/siru+kesa%25CC%2588+2015.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusiin hiuksiin totutellessa...</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=3091662141341827467" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div>
Mitä haluan sanoa tähän lopuksi?<br />
<div>
-Olkaa luovia, pitäkää hyvää huolta hiuksistanne!^^</div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-70877208238937428842015-06-25T10:07:00.000-07:002015-08-03T23:52:31.538-07:00Valmistuin ja mitäs nyt???<b>Valmistuin! Minusta tuli Musiikkipedagi! I Graduated! I'm now a music teacher!</b><br />
<i>Varoitus: Tämä teksti sisältää itsensä kehumista ja tarinaa siitä mitä päässäni pyöri kun valmistuin. Nyt olen sujut itseni kanssa, joten voin kirjoittaa tästä kaikessa rauhassa. Luultavastikaan en laita tähän mitään kuvia, sillä en tainnut niitä ottaa.</i><br />
<br />
Opettajat lupasivat<br />
<a name='more'></a> "laulaa Gloriaa" kun valmistuisin, mutta se oli tietty vitsi, vaikka salaa toivoinkin sen olevan totta. He kuitenkin olivat todella ylpeitä minusta ja näin myös helpotuksen heidän kasvoillaan. Sekä minä ja opettajani tiesivät, miten olisi käynyt jos en olisi valmistunut.<br />
<br />
Olen helkkarin ylpeä itsestäni, että sain kaiken tehtyä. Kuinka viimeisen tentin jälkeen opettaja soitti opettajat läpi ja kyseli pisteiden perään. Kuinka kaikki pisteet olivat koossa, niitä ei vain oltu vielä merkitty henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaani. Opettajani sanoi lopulta: "Näyttäisi siltä, että sait kaikki tarvittavat pisteet tänne. Sinähän valmistut." Voitte kuvitella sen hämmentyneen ilon ja helpotuksen mutta myös "ei voi olla totta" -ilmeen kasvoillani.<br />
<br />
Opettaja neuvoi vielä kaiken mitä pitää tehdä jos haluaa todistuksen. Kyselyn täyttäminen ja avainten palautus. Tein ne saman tien. Avaintenpalautuksesta menetin 50e, koska firma oli vaihtunut ja he väittivät, ettei rakennuksessa ole koskaan ollut tuollaista panttikäytäntöä. Koska minulla ei ollut kuittia tai muutakaan todistusta niin sinne meni. Mutta ei siitä sen enempää. Jatkossa olen paljon tarkempi mihin nimeni laitan.<br />
<br />
No sitten oli ne valmistujaisjuhlat. Tarjolla oli kakkua. Ihan törkeän hyvää. Kokki itse oli paikalla. Sanoi, että taikina oli valmis mutta täytteet (mansikkaa ja rahkaa ehkä ja paljon kermavaahtoa) hän teki itse. Sitä oli vain liian vähän. Olisin halunut lisää. ;___;<br />
Kakun jälkeen omat opettajamme kutsuivat meidät erikseen luokkaan, jossa tarjosivat kaikille skumppaset ja yksi opettajista vielä lauloi. Se oli niin ihanaa ja kaikilla kyynel silmässä. Tämän jälkeen opettajamme sanoivat, että saivat vihdoin palkinnon ja tänä vuonna aloituspaikkoja olisi 16! Silloin kun pyrin varhaismusiikkikasvattajien aloituspaikkoja oli kymmenen. Onhan tuo hienoa edistystä!<br />
<br />
Todistukseni tuli postiin. Odotin keskiviikkoon saakka kärsivällisenä, mutta torstaina soitin jo toimistoon; Missä todistukseni viipyy!? He kertoivat että sinä samana soittopäivänä saisin lapun, jolla pääsisin hakemaan todistukseni lähimmästä postitoimistostani. Lappu kilahti, mutta olin tuolloin jo muualla. Sitten meninkin viikonloppu muissa maisemissa ja sain vasta seuraavalla viikolla haettua todistukseni.<br />
<br />
Soitin äidilleni, että tulisin näyttämään sitä seuraavana päivänä. Mummilleni sepustin koko todistuksen läpi puhelimitse. "Hyväksytty, hyväksytty, hyväksytty..." Mummi vielä lopuksi: "No lue nyt se aivan ensimmäinen lappu velä uudestaan!" <i>Tämä todistus oikeuttaa ja jotain lakipykäliä ja semmmosta...</i><br />
<i><br /></i>
Selasin todistusta. Siinä se kaikki neljän ja puolen vuoden 270 opintopisteen opetussuunnitelma näkyy vain niminä ja suorituksina. Ei mitään niistä oivaltamisista, turhautumisista, osaamattomuuden tunteista. Ei mitään siitä ajasta kun jouduin jättämään kaverit ja melkein koko ulkomaailman, jotta saisin opparini kasaan ja vielä viimeiset rästitehtävät tehtyä ajoissa. Ei mitään. Ei niistä, miten jouduin välillä menemään koulupsykologille, jotta jaksaisin kaikkea myllerrystä. Ei mitään siitä, miten opintoni hidastuivat, sillä tein töitä ja halusin vielä osallistua erilaisiin musiikkiprojekteihin. Lukee siellä "Taideprojekti: Tuliterä -Musikaali" Sekään ei kerro, miten jouduin koulun jälkeen suoraan harjoituksiin ja välillä olin joka päivä treeneissä yhdeksään asti. Olin siis 12 tuntia poissa kotoa ja menin lähinnä kotiin vain nukkumaan.<br />
<br />
Mutta kaikki oli sen arvoista. Olen valmistunut. Valmiiksi en tule koskaan, sillä haluan kehittyä suuntaan jos toiseen, mutta paljon olen oppinut ja nyt voin entistä varmemmalla otteella olla töissä musiikkileikkikoulun opettajana. Kyllä tuntuu hyvältä!!!<br />
<br />
<b>Suosittelen kaikille valmistumista. Se on näyttö omista taidoista ja pitkästä pinnasta.^^ Kyllä se kannattaa!</b><br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-10730903198207432142015-05-15T22:08:00.000-07:002015-08-03T23:11:31.095-07:00Sirun konkarikokkaukset eli mömmöt ja mössötSain kerran hyvältä ystävältäni loistavan neuvon ruoanlaittoon:<br />
<br />
<i>Ruoakalautasella pitää olla </i><br />
<a name='more'></a><i>kolmea asiaa:</i><br />
<i><br /></i>
<i>Jotain keitettyä</i><br />
<i>Jotain paistettua</i><br />
<i>Jotain vihanneksia</i><br />
---<br />
<br />
Keityllä tarkoitetaan nuudeleita, riisiä, spagettia, perunaa, cuscus jne.<br />
Taloudessani paistettua on usein liha.<br />
kasvikset käy pakastepusseina tai tuorreina, mutta niitä siis täytyy olla jossain muodossa.<br />
<br />
Tästä maagisesta yhdistelmästä tulee kunnon ruoka. Toki kasvisruoatkin ovat kunnonruokaa!<br />
<br />
Taas roskaruokaa tuntuu usein yhdistävän leipä, eli valkoiset jauhot, liika sokeri ja suola, eikä nimeksikään kuituja.<br />
<br />
Roskaruokakin on hyvää ja helppoa, joten syön sitäkin silloin tällöin. :3 Siihen tasapainoksi syön seuraavalla kerralla esimerkiksi vihanneksia dippikastikkeen kera tai vaikka vihanneksia ja halloum-juustoa. On nimittäin todella yllättävän täyttävää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xpa1/t51.2885-15/s306x306/e15/1737251_780928235296426_810590197_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xpa1/t51.2885-15/s306x306/e15/1737251_780928235296426_810590197_n.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paistettua Halloum-juustoa, kurkkua ja kirsikkatomaatteja.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Seuraavaksi kerron vakkari itse-valmistetut ruoat.<br />
<br />
<b>Nuudelimössö</b><br />
keitetään nuudelit, lisätään useimmite kanaa tai possua suikaleina tai jauhelihaa paista samalla wokkivihannekset.<br />
Sekoita kaikki ainekset lopussa tai tarjoa erikseen. Soija tuo kivaa makua, samoin nuudelimausteet.<br />
<br />
<b>Spagetti ja jauhelihamössö</b><br />
Keitä spagettia, paista jauheliha, lisää runsaasti kasviksia (viimeksi olen lisännyt sieniä), lisää tomaattikastike<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xaf1/t51.2885-15/s306x306/e15/11032968_1551450115136422_644009693_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xaf1/t51.2885-15/s306x306/e15/11032968_1551450115136422_644009693_n.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jauheliha-spagetti on helpompi syödä kun pilkkoo sen vaikka saksilla.</td></tr>
</tbody></table>
<b>Kanamömmö</b><br />
Paista kanaa, kiehauta klöntti sulatejuustoa ja loraus maitoa, sekoita hyvin, keitä riisi, ja kasvikset (viimeksi lisäsin keitettyä porkkanaa). Sekoita kaikki mömmörisotoksi tai tarjoa erikseen.<br />
<b>Salaattimössö</b><br />
-keitä kanaa suikaleina, kuutioi kurkku (ja tomaatti jos tykkäät), revi salaatti, keitä pastaa (viimeksi käytin kierrepastaa), lisää feta kuutioina, lisää pestoa. Jos ruoka tuntuu kuivalta, lisää öljyä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xfa1/t51.2885-15/s306x306/e15/11055908_1628597127359627_1612678787_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xfa1/t51.2885-15/s306x306/e15/11055908_1628597127359627_1612678787_n.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raikasta</td></tr>
</tbody></table>
<b>Vinkkejä:</b><br />
<div>
<br />
1.<b> </b>Ruuan jämistä tulee usein uudelleen lämmitettynä hyvää ja maukasta, jos lisäät kattilaan kermaa jatai voita.<br />
<br />
2. Ruoan jämiä voi panna leivän päälle.<br />
<br />
3. Ruokaa voi myös pakastaa, seuraa uudelleen lämmityksen vinkki numero 1.<br />
<br />
4. Kun kutsut kavereita, tehkää ruokaa. Kotona tulee harvemmin yksin laitettua mitään, joten nyt kaikki saavat kunnon ruokaa! Lisäksi saatte kokkauskokemusta, mikä on minusta vain hyvä juttu, sillä silloin kokkaustaidot voivat laajentua, jolloin ruokalajitkin monipuolistuvat.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-79412123729967739422015-05-12T18:17:00.000-07:002015-08-03T23:51:19.347-07:00HerkkusuuSiru tykkää herkuista, erityisesti makeista herkuista. Siru on tunnesyöjä, ja Sirulle tulee hyvä olo makeista herkuista, sillä niihin liittyy hyviä muistoja: illanvietot kavereiden kanssa, vierailut sukulaisten luona, yhteiset leivontatuokiot, omat onnistumiset ja saadut kehut... Jos Siru on alla päin, pikku herkku piristää.<br />
<div>
Jos Sirulta kysytään, mikä herkku on parasta, ei Siru osaa sanoa. Niitä on niin monta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sirun ehkä hupaisin, mutta samalla kamalin muisto on kun <br />
<a name='more'></a>viitisen vuotta sitten ikäviä uutisia kuultuaan Siru osti itku kurkussa kauppareissullaan kasan pullaa ja muita herkkuja monen kymmenen euron edestä ja havahtui vasta maksettuaan, että voi jösses, mitä onkaan tullut tehtyä. Ruokabudjetti ja ruokavalio meni siis makeisiin herkkuihin. Siru söi viikon pelkkää makeaa, ja tuijotti apaattisesti tietokoneenruutua. Siru alkoi pian muistuttaa mitä söi: kunnon pullamössömassu. Älkää käsittäkö väärin. Sirulla ei ole kutospakkia ja Siru on aivan normaalipainoinen. Sillä hetkellä kuitenkin masu oli hyvin turvonneen näköinen ja oloinenkin, ja Siru joutui palaamaan maanpinnalle ja syömään kunnon ruokaa ja kasviksia. Olo aloi helpottaa. Tämän jälkeen Siru ymmärsi, että herkkujen mutustelu ei tuo lopullista lohtua, eikä hyvinvointia, vaikka se tilapäisesti saikin olo tuntumaan hyvältä. Jännä se sokeri.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nykyään Siru tietää, että jos syö liian paljon kerralla makeaa, häntä alkaa väsyttää. Siksi hän syö makeaa huomattavasti maltillisemmin, vaikkei pidäkään mitään herkkupäiviä, vaan syö silloin kun hyvä tilaisuus siihen tulee.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen luetellut herkut pääkategorioihin ja sen jälkeen antanut muutaman herkkuesimerkin. Koettakaa kestää ja toivottavasti kaapistanne löytyy jotain herkkua tämän lukemisen jälkeen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suklaa:</div>
<div>
-Maitosuklaa</div>
<div>
-marjainen maitosuklaa</div>
<div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLhTKs6Of5zNqCOUXxMHNI1aNXnXYXqeZ8r-6W8HSDwZi33SuIzeTEy2ejs7XrHIgoFHdk7U5Iz3sQOTo-c28zfqe8X5n34aW39QnfCXppGsYrVvRvQ-W05pEDLk1PFEQp6Q0RHd0sMJS1/s1600/10369211_10154308138915057_2986486111985711479_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLhTKs6Of5zNqCOUXxMHNI1aNXnXYXqeZ8r-6W8HSDwZi33SuIzeTEy2ejs7XrHIgoFHdk7U5Iz3sQOTo-c28zfqe8X5n34aW39QnfCXppGsYrVvRvQ-W05pEDLk1PFEQp6Q0RHd0sMJS1/s320/10369211_10154308138915057_2986486111985711479_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8000001907349px;">Sain vuosien jälkeen comebackin tehnyttä jäätelöä! Voi onnea!</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-size: medium; text-align: start;">
</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jäätelöt:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
-kojulta piparminttu tai minttujätksi</div>
<div>
-pakettina minttu tai minttusuklaa</div>
<div>
-purkkina pistaasi tai suklaata suklaaherkkupaloilla</div>
<div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH0eT4fjIS0dDTkPannvRKaBEEmm7x3X1kKNK9U3VG9yuwxz1hWnlXd0Zg6ERvbu09E9ljo1IP3dFaHTCFirB0iaKXzzt1e0NIFiafH5eDkTawTvh_BrNDJ88x-LDQABPkaxxeO3OK_deO/s1600/1425608_10153469728110057_281955655_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH0eT4fjIS0dDTkPannvRKaBEEmm7x3X1kKNK9U3VG9yuwxz1hWnlXd0Zg6ERvbu09E9ljo1IP3dFaHTCFirB0iaKXzzt1e0NIFiafH5eDkTawTvh_BrNDJ88x-LDQABPkaxxeO3OK_deO/s320/1425608_10153469728110057_281955655_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Is the cake a lie?</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
Kakut:</div>
<div>
-juustokakku, mielellään marjainen</div>
<div>
-mutakakku</div>
<div>
-täytekakku, mansikoita ja kermavaahtoa</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsc-zyYhTBDAY3nY3GBdj3nFsxSd_Y6H1P6tNqHs1LI-Kbvm-NLHVOgP-aopR8LUbsVGJHFrIGW8mGDYZxejrE5SRWyDXEPUvyPUZT0JcPovtWxiSVAo2E1T22Hdfx7HZ927u_f8SPX8Xh/s1600/21122012360.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsc-zyYhTBDAY3nY3GBdj3nFsxSd_Y6H1P6tNqHs1LI-Kbvm-NLHVOgP-aopR8LUbsVGJHFrIGW8mGDYZxejrE5SRWyDXEPUvyPUZT0JcPovtWxiSVAo2E1T22Hdfx7HZ927u_f8SPX8Xh/s1600/21122012360.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mansikkakakku joulun perinteiden rikkojaksi.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Piirakat, mielellään vanilijakastikkeella</div>
<div>
-Mustikkapiirakka</div>
<div>
-Omenapiirakka</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pullat:</div>
<div>
-Kanelisokerirusinapullat</div>
<div>
-hillopullat</div>
<div>
<br /></div>
<div>
-keksejä</div>
<div>
-"Diabeteskeksejä" eli suklaakeksejä suklaapaloilla, todellinen kaloripommi! (Vitsailimme lukiossa, että näistä voisi saada vaikka diabeteksen.)<br />
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSMfwC4moYaP0G3cniZGyq7Z_FUWDA_lY47A19fPcQu9t6Fa0KhKsFZcbiYbQlYJu0rgf11sWK2JSxIUBA0cQypQivX-Md2cxoGVC85XTmf2QGPO4nv5qf3otuCmms5Zbv7jVqsHrCpu9Z/s1600/10334308_10202655135859079_3940939552417256810_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSMfwC4moYaP0G3cniZGyq7Z_FUWDA_lY47A19fPcQu9t6Fa0KhKsFZcbiYbQlYJu0rgf11sWK2JSxIUBA0cQypQivX-Md2cxoGVC85XTmf2QGPO4nv5qf3otuCmms5Zbv7jVqsHrCpu9Z/s320/10334308_10202655135859079_3940939552417256810_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Menkää ja täyttäkää tämä pelti!" Joskus käy näinkin. Olivat joka tapauksessa hyvän makuisia.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Lisäksi:</div>
<div>
-Magic bars, joiden ohjeen olen saanut kaverilta, todella tuhdin herkullista!</div>
<div>
-letut: ensimmäinen lettu hillolla ja kermavaahdolla, toinen lettu sokerilla</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mikä on sinun vastustamaton herkkusi? Tai hyviä lemppareita?</div>
<div>
Kaipaatteko linkkejä tai ohjeita joihinkin resepteihin?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-76888976301674877972015-04-24T20:53:00.000-07:002015-08-03T23:22:12.907-07:00Värejä ja aina pinkki.On tyttöjen värejä ja poikien värejä. Niinhän me opetamme ja niinhän meille opetetaan. Yksi kaverini sanoi, että jos jotain tuotetta markkinoidaan aivan kaikille, se todennäköisesti epäonnistuu markkinoinnissa. Siksi on aikuisten hulavanne ja lasten hulavanne. Aikuisten hulavanteet ovat harmaita, vauhtiväreinä on punainen tai sininen. Lasten hulavanteet ovat joko vaaleanpunavioletteja glitter-bling-bling söpöjä prinsessahulavanteita, tai sinivihreitä vauhtiviivoillatehostettuja ja miksei glitteröityjäkin ninjahulavanteita. Kaikille kaikkea, kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi että ei.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
Vappuna piirrustustuokiossa pikkutytöt kinastelevat kilpaa kuka saa ensimmäisenä vaaleanpunaisen tai pinkin (kummaksi sitä sitten ikinä kutsutaankaan) värikynän. Paha mieli iskee, kun pinkkejä kyniä ei riitä kaikille tytöille yhtäaikaa ja pojat ihmettelevät, miksi pinkki on tyttöjen etuoikeus. Yksi poika alkaa inttää myös pinkkiä väriä, mutta hän huomaa jääneensä pahasti alakynteen, hän nappaa punaisen värin ja tyytyy siihen. Muut tytöt, jotka eivät saaneet heti vaaleanpunaista ottavat katkerasti punaisen värin ja sanovat, että heidän täytyy saada pinkki heti seuraavaksi väriksi. MITÄ HELV! Julistukseni, että kaikki värit ovat yhtä hyviä ja yhtä oikeita värejä kantautuu kuuroille korville. Pojat ovat jo alkaneet piirtämisen ajat sitten, kaikilla jokin eri väri: Musta, vihreä, sininen, ruskea... Piirustustehtävä ei ole edes vielä alkanut, eikä kukaan tiedä mitä tuleman pitää. Ohjeistan piirtämään serpenttiinejä. Oikein värikkäitä ja kirjavia serpenttiinejä sikin sokin. "Mä käytän kyllä pelkkää pinkkiä." Sanoo yksi tyttö heti vastaan. "Nii mäki!" säestää toinen. Sanon, että paperista ei tule kirjava jos käyttää vain yhtä väriä. "No sitten mä käytän vähän tota violettia." "Mä kans!" Huokaisen syvään, tartun kahteen eriväriseen kynään yhtä aikaa ja alan söhertämään molemmilla käsillä. Lapset ihmettelevät. Nappaan äkkiä seuraavan kynän ja jatkan piirtämistä. "Miks sä teet noin?" kysyy yksi tyttö hämmästellen. "Näin kun mä teen niin tulee supersotkuvärisöherrys, mikä voi olla lopussa tosi hienon näköstä, sillä me leikataan näistä lopuksi naamarit," selostan työskentelyni ohessa. Lapset huomasivat kuinka värikäs paperista alkoi tulla ja tarttuivat rohkeasti muihinkin väreihin. Naamareista tuli hienoja.<br />
-----------------<br />
<br />
Pääsiäsen aikaan päätin ottaa höyheniä, jälleen mahdollisimman kirjavia. Laitan musiikin soimaan ja yksi kerrallaan puhaltelen höyheniä ilmaan, josta ne leijuvat kauniisti maahan. Lapset riemastuivat ja lähtivät keräämään höyheniä, joita sitten lennäteltiin ympäri huonetta. Yksi tytö alkoi uteliaana kysellä olisiko pinkkiä höyhentä. Oli, mutta kun en halunnut siitä mitään draamaa. Sanoin, että nyt täällä on kauniita sinisiä, vihreitä, punaisia, oransseja, violetteja ja keltaisia höyheniä. Tytön suu alkaa mutristua, Pinkki olisi kivoin. Silloin tytön äiti sanoo, että mennäänpä katsomaan, löytyisikö höyhenpussista vielä pinkkejä höyheniä ja alkaa kaivella höyhenpussia. Sieltä löytyi pieni tukko niitä pinkkejä höyheniä. Tytön ilme kirkastuu kun hän saa pinkin höyhenen. "Vietkö Sannalle myös?" "Joo vien, entä saako Aleksikin pinkin höyhenen?" Aleksi havahtuu ja heittää kädessä olevan höyhenen äkkiä maahan. Reaktiosta päätellen hän olisi voinutkin haluta pinkkiä höyhentä. Äiti sanoo paapovalla äänellä "No ei Aleksi varmaan tarvitse pinkkiä höyhentä, kun se pinkki on sellainen tyttöjen väri." Tyttö jatkaa tanssimista, Aleksi nappaa höyhenen maasta ja jatkaa puhaltelua.<br />
<br />
Silmäni levisivät. Mielessäni oli vain kaksi lausetta: "Älä puutu, älä suutu, älä puutu, älä suutu..."<br />
Tämä äiti:<br />
1. Antoi periksi lapsen inttämiselle. (ymmärrän, ettei äiti jaksa lapsen kitinää mutta silti!)<br />
2. Otti tavaroitani ilman lupaani<br />
3. Teki selväksi, että pojat eivät saa käyttää pinkkejä tavaroita, sillä pinkki on tyttöjen väri.<br />
<br />
Ja näin tämä poika ei seuraavalla kerralla halua pinkkiä höyhentä ja tytöt hinkuvat pelkkiä pinkkejä höyheniä kun saavat tietää, että seuraavaksi leikitään höyhenillä. Siru, sinä hävisit pelin.<br />
<br />
Tässä loppukevennykseksi kuva höyhenestä, jonka yksi taapero kuolasi. Että sen pitikin olla se pinkki.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xfa1/t51.2885-15/s306x306/e15/11049362_669920719801853_1799505764_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xfa1/t51.2885-15/s306x306/e15/11049362_669920719801853_1799505764_n.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katsokaa, ettei lapset laita niitä höyheniä suuhun, ettei ne vahingossa nielase niitä...</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vielä lopuksi haluan sanoa, että minulla ei ole mitään pinkkiä vastaan, sen vaan ei tarvitsisi olla tyttöjen yksinoikeus tai "homoa" miesten käytössä. Se on kaunis väri, kuten kaikki muutkin. Pinkki sopii huutomerkiksi tai ilonpilkuksi vaatteisiin, vaaleanpunaisesta asukokonaisuudesta tulee heti tyttömäisempi vaikutelma (mistäköhän johtuisi) ja hauskin näky on keski-ikäiset tädit pinkeissä huppareissa/verkkapuvuissa. Lemppari-klassinen-yhdistelmä pinkin kanssa on harmaa. Lemppari riemunkirjava yhdistelmä on pinkki-oranssi.</div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3091662141341827467.post-54375163254554642282015-04-21T03:22:00.001-07:002015-08-03T23:07:31.238-07:00Vaaliduunia<i>Tulinpa sitten kunnon nuhayskään, enkä mene töihin muita tartuttamaan vaan pysyn tiukasti kotona. Teki mieli kirjoittaa paljon, niin tällainen tuli.</i><br />
<br />
Teksti, että näin toimitaan vaalien ennakkoäänien esitarkastuksessa.<br />
(varoitus: selostuksessa on paljon sanaa "sitten")<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
En siis laskenut henkilöiden ääniä, sen tekee jotkut ylemmältä taholta.<br />
Sen sijaan sen minkä tein oli hyvin rasittavaa. Iho kuivasi, kädet muuttuivat mustankeltaisiksi, ilmastointi oli täysillä, mutta kuinka ollakaan kaikki hikoilivat teepaidoissa.<br />
<br />
Silti tämän valituksen jälkeen mainitsen, että meistä pidettiin hyvää huolta. Virvokkeita sai juoda niin paljon kun jaksoi, ylityön aikana tarjottiin pieni iltapala, välipalaksi oli pullaa.<br />
<br />
Tässä pieni selostus. Saa nähdä kuinka hyvin muistan nämä, sillä siitä on nyt jo muutama päivä aikaa.<br />
Ihan ensin kerron kuitenkin mitä kirje sisältää, jotta ette menisi sekaisin lukiessanne selostusta.<br />
Vaalikirjeestä näkyy ennen aukaisemista vasemmassa yläkulmassa leima joka voi olla jotain tällaista ***00042346Poppaloora96345934*** Jos sellaista ei ole, se menee epäselvät lokeroon. Yleensä vaalikirjeet ovat koneella kirjoitettuja. Silti joskus törmää käsinkirjoitettuihin. Nämäkin viedään epäselvät pinoihin. Kirjekuori on keltainen etupuolelta ja valkoinen takapuolelta. Kun kirjekuori avataan ja otetaan kirje pois, kirje niitetään kirjekuoren valkoiselle puolelle niin, että keltaiselta, eli oikealta puolelta näkyy selvästi ruskea kirjekuori, jonka sisällä siis oletetaan olevan ääni. Ruskeaa äänikirjettä ei siis avata. Jos kirjekuoren sisällä ei ole ruskeaa äänikirjettä, tämäkin kirje menee epäselvät-lokeroon ja samalla kerrotaan pomolle, ettei siellä ollut kirjettä.<br />
<br />
Postia tulee laatikoittain Espoon osoitteella. Ensin otetaan epämääräisiä läjiä, viedään ne omalle paikalle, tarkastetaan, että kaikki on Espooseen. Aina löytyy lähetysten seasta Vantaan ja Kauniaisten lappuja. Ne otetaan pois ja laitetaan "uudelleen lähetettävät" -laatikkoon.<br />
<br />
Sitten epämääräiset läjät järjestetään 50-kirjeiden pinoihin ja laitetaan kaikki pinor yhteiselle isolle pöydälle siten, että käsin kirjoitetut osoiteet tai leimattomat tai muuten vain epäilyttävät kirjeet laitetaan pinoon päälimmäisenä, pinoja riitää muutama yhtä laskijaa kohden. ja kirjeet ovat nurinpäin. Tarkastaja laskee pinot ja samalla pystyy laskemaan kirjeiden määrän.<br />
<br />
Otetaan 50-pino, viedään omalle paikalle ja tarkastetaan onko pinossa varmasti 50 kirjettä. Joskus saattaa tulla yhden kirjeen vajaus tai ylijäämä. Varsinkin illan tullen virheitä tulee, tällöin tehdään vielä kolmas tarkastus, eli otetaan taas 50-kirjeen pino tarkastetaan uudestaan. Tällä kertaa pinot laitetaan oikein päin. Tässä vaiheessa ei tule enää virheitä, sillä neljäs tarkastus on jo veemäistä kun tietää mitä on tulossa. Eräänä päivänä ääniä tuli yli 8000 kirjettä. Pomo sanoi, että tehdään 6000. Meitä on noin 10-20 työntekijää riippuen, kuinka moni pääsee paikalle, kuinka moni on kipeä, kuinka moni joutuu lähtemään aikaisemmin ja sellasta seikkaa.<br />
<br />
Otamme muutaman pinon ja viemme omalle paikalle. Avaamme kirjeet kirjeenavaajalla, nostamme kirjeen, ja tarkistamme, että sisällä oleva äänikirje on kunnossa. Jos äänikirje on jäänyt auki, se liimataan kiinni. Kirjeen niitämme kirjekuoren nurjalle puolelle vasemmasta kulmasta. Sitten jaamme kirjeet postinumroihin kympin tarkkuudella pinoihin. Tässä välissä viemme käsinkirjoitetut tai leimattomat kirjeet "epäselvät"-lokeroon. Sieltä sitten oma yksikkönsä etsii tietoja tietokoneelta. Joskus käsialasta ei saa selvää ja täytyy lähteä arvuuttelemaan Heittinen, Leittinen, Keittinen... Sitten otamme kymppipinon ja jaamme sen ykkösten tarkkuudella. Tämän jälkeen laitamme kirjeet ykkösentarkkuuden lokeroihin.<br />
<br />
Sitten otamme yhden lokeron käsittelyymme. Aloitamme aina isoimmista määristä. Ääniä saattaa silloin olla yhdessä lokerossa yli 300. Siinä täytyy sitten aivan ensimmäisenä tarkistaa, että varmasti kaikki ovat samaa numeroa, koska joskus 02 sekaan saattaa tulla 20, mikä on ihan luonnollista kun niitä siinä silmät sirrissä tarkkailet. Silloin kysytään, kenellä on lokero 20 ja viedään se sinne.<br />
<br />
Sitten lokoeron kirjeet laitetaan (sukunimen mukaan) aakkosjärkestykseen ja lasketaan kuinka monta kirjettä on. Tässä vaiheessa myös "epämääräiset" kirjeet on tarkistettu ja laitettu lokeroon ykkösen tarkkuudella ja ympyröity tai kirjoitettu postinumero. Joskus käy hassusti niin, että etenkin käsinkirjoitetuissa kirjeissä onkin ensin etunimet ja sitten vasta sukunimi "Anna Karoliina Virtanen". Jos sukunimi ja etunimi ovat selvästi tuttuja, voi johtopäätöksiä tehdä turvallisesti, mutta etenkin jotkut "An Cheng Pho" ja vieraammat nimet täytyy mennä tarkastuttamaan tietokoneyksikköön.<br />
Samalla kirjeet sidotaan kuminaihoilla eli –omakeksimälläni verbillä – kumpparoidaan 50 pinon nippuihin, ja lopuksi vajaan nipun kanssa jättinippuun eli pinoon. Tämän jälkeen pinon päälle kumpparoidaan paperi, jossa lukee postialue, päivämäärä (+aamupäivä vai iltapäivä) ja laskijan nimikirjaimet. Sitten ne viedään lokeroiden sijaan uusiin laatikoihin, jossa on lista. Listaan kirjoitetaan samat asiat. Tämän jälkeen pomo laskee jokaisen laatikon listassa lukevan saman päivämäärän kirjeiden määrät yhteen ja katsoo luku sama kuin mitä ihan alkuun oltiin laskettu. Oli vastaus mikä hyvänsä, seuraava vaihe on välttämätön.<br />
<br />
Kun kaikki on laskettu, alkaa tarkistuskierros. Eli otamme taas paksuimmat pinot ensimmäiseksi ja laskemme. Täytyy ottaa myös sellaisia pinoja, joita ei ole itse tarkistanut. Aina jos tarkastaja huomaa, että laskija on tehnyt virheen, hänen täytyy vielä tarkastuttaa toisella, että virhe pitää paikkansa. Tärkeintä on säilyttää aakkosjärkestys ja niput samoina. kuin ne oltiin alunperin laitettu. Vielä tarkastetaan, ettei ole leimattomia kirjeitä tai vääriä yksiköitä seassa.<br />
<br />
Kun pino on tarkastettu, laput täydennetään kirjoittamalla oikeinmerkki mahdollisesti korjattu määrä ja tarkastajan nimimerkki. Välihuomautus: Laskija kirjoittaa sinisellä värillä, tarkastaja punaisella värillä. Sinipunakynät on ihania! Niillä voi tehdä voimakkaita piirustuksia!<br />
<br />
Sitten kun kaikissa pinoissa on oikeinmerkki tehdään vielä toinen tarkastus. Eli sama juttu vielä kerran. Tämän jälkeen pitäisi jokaisessa lapussa ja listassa löytyä kaksi oikeinmerkkiä. Nyt kaikki toivovat, että lista määrät täsmäävät ja huokaavat helpotuksesta.<br />
<br />
Ohi on! Päästään kotiin! Eipä tässä tehty kuin 12 tunnin työpäivä. No tulee hyvät ylityöliksat.<br />
<br />
Seuraavana päivänä alkaa sama rumba uudestaan, koska posti ei vain lopu, ja etenkin loppua kohden kirjeiden määrä vain kasvaa!<br />
<br />
<b>NO SITTEN</b><br />
<br />
kun ollaan saatu kaikki kirjeet on laatikoissa lasketuissa nipuissa ja enempää kirjeitä ei enää postista voi tulla (eli ennakkoäänestyspäivät ovat loppuneet) alkaa uusi vaihe. Nimittäin parityö!<br />
<br />
Koska satuin jäämään ilman paria keksin itselleni välitekemistä. Kokosin kahdeksankymmentä pahvilaatikkoa, joka oli todella hyödyllistä! Sitten löytyikin pari.<br />
<br />
Otetaan kaikki saman yksikön laatikot omalle paikalle. Toinen lukee listasta päivämäärät, toinen tarkastaa, että pinot löytyvät laatikoista. Tämän aikana listassa olevan päivämäärän viereen laitetaan ruksi sinisellä kynällä. Sitten otetaan päivämäärien aikaisuuden mukaan pinoja ja lasketaan niitä ja vielä tarkastetaan, että kaikki on kunnossa. Sitä mukaan kun pinot on tarkistettu ja laskettu rasti ympyröidään sinisellä kynällä.<br />
<br />
Sitten otetaan pino ja järjestyksessä otetaan ruskean väriset äänikirjeet kirjeiden sisältä. Näin muodostuu kaksi pinoa. Äänikirjepino ja tyhjät osoitepinot. Osoitepinot nidotaan kiinni ja niitä säilytetään muutama kuukausi samoissa laatikoissa päivämäärä ja aakkosjärjestyksessä niin, että jos joku haluaa tarkastaa, onko hänen kirjeensä tullut perille, sen voi sieltä helposti kaivaa.<br />
<br />
Äänikirjepinot lasketaan, että ääniä on saman verran kuin kirjeitä. Tämän jälkeen äänet jaetaan sadan kirjeen pinoihin. Äänikirjeitä ei missään nimessä avata, vaan tarkastetaan, että ne ovat tiukasti kiinni. Tässä vaiheessa äänikirjeiden ei tarvitse olla enää järjestyksessä, vaan niitä täytetään sadan kirjeen pinoiksi kun vain mahdollista. Siinä tarvitaan matikkaa, sillä jos kahdessa pinossa on vajaa sata, täytyy laskea, kuinka paljon toisesta pinosta täytyy luovuttaa. Samall alle sadan eli vajaapakan päälle aina kirjoitetaan, kuinka paljon siinä on, että voidaan tehdä nopeita laskutoimituksia. Sadan kirjeen pinojen päälle kirjoitamme kuulakärkikynällä paperille 100, ja kumpparoimme ne. sitten laskemme sadan pinoista, että luku täsmää alussa laskettujen kirjeiden kanssa. Jos ei, lasketaan sadan pinot uudelleen ja tarkastutetaan vielä toisella, että on varmasti sadan pinoja. Tässä vaiheessa määrä täsmää. Sadan pinot ja vajaa pino pannaan pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitetaan alue. (02)<br />
<br />
Hienoa, olette tehneet ison työn. Sitten vaan seuraava lokero. 95- ei ole tarkastanut vielä kukaan! Siellä on paljon lisää kirjeitä!<br />
<br />
Kiinnostaako tällainen? Määräaikainen työ, jossa töitä riittää, aika kuluu yllättävän nopeasti ja saatetaan joutua jättämään osa työstä seuraavalle päivälle.<br />
<br />
Jos kiinnostaa, selaa työhakemuksia ennen vaaleja! Itsekin tuli pääsin varasijalta sairastapausten vuoksi.<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06683514536285302220noreply@blogger.com0