Tuplasynttärit, ja muutama hymiö.

Juhlat voivat stressata. Täytyy siivota, järjestellä tavarat entsitä hienommin ja tarkemmin ja puhtaammin, miettiä tarjottavat, keksiä yhteisiä tekemisiä, miettiä tuleeko jatkoja, riittääkö rahat vai pidetäänkö nyyttärit... Mutta yksi asia stressaa enemmän kuin kaikki edellämainitut yhteensä. Pitäkää päänne, sillä nyt alkaa todellinen ryöpytys!
>__<



Kun aletaan miettiä synttäreitä, ensimmäinen kysymys "milloin ja missä" jälkeen on "Ketä kutsutaan". Synttärit ovat hieno juttu, mutta jos on kerääntynyt jo sukulaisten lisäksi yläastekavereita, lukiokavereita, harrastuskavereita ja työkavereita, on kutsulistan tekeminen tuskallista, varsinkin jos on vielä tuplasynttärit.
x___x

Kävi nimittäin niin, että kutsuin tuplasynttäreiden toisen puolen kavereita, jolloin kävi pieni lipsahdus. Kutsuin yhden serkun. Näitä serkkujahan on siis aveceineen yli kymmenen. Tämä yksi serkku sanoi, että tuplasynttärit ovat menneet päälleikäin toisen serkun synttäreille, joka ei tiennyt asiasta, sillä häntä ei oltu kutsuttu. Onneksi ilman suurempaa draamaa (kiitos kiitos kiitooos!!!) selvitimme tilanteen. Serkut ovat erikseen porukka, jotka kutsutaan kaikki kerralla, tai ei ketään.
<__<

Sitten on ne ihmiset, joita en ole tavannut niin pitkään aikaan, etten tiedä kannattaako, viitsiikö, kehtaako kutsua...  Olisihan se kiusallista kaikille, jos yhtä ei kukaan edes minä kunnolla tuntisi. Sitten ne kaverit, joiden kanssa olen vain tiettynä aikana, olemme vaikka harrastuskavereita, mutta ei yhtään sen enempää. Pitäisikö silloin pyytää loputkin harrastuskaverit, joiden kanssa en ole niinkään tuttuja, mutta muuten tulisi sellainen "miksi se vaan ton kutsui..." On oikeasti hankala päättää ketä kutsuu, koska avarakatseisella ajatuksella huomaat kohta kutsuvasi koko fb-listan ja siihen taas ei tilat riitä mitenkään.
D:

Seuraava juttu on muistaa ne ihmiset, jotka eivät ole naamakirjassa syystä tai toisesta. Heille täytyy ihan oikeasti soittaa tai lähettää erikseen viestiä että tervetuloa. Sitten kun ruvetaan miettimään, kuinka monta on tulossa, täytyy myös muistaa ne erikseen kutsutut ihmiset.
@__@

Sitten on nämä ihanat ehkä-ihmiset. "Riippuu onks mul sillon töitä." Okei, et ole saanut työvuorolistaa, ja ehkä rahatilanteesi on senverta huono, ettet halua kysyä vapaapäivää. Ok.
"Olen ulkomailla, en vielä tiedä tulenko käymään Suomessa." ...no justiinsa... ja sitten kun tulet suomeen, et ole varma kerkeätkö tulla, kun on niin monta muutakin tavattavaa. :D <3
"En tiedä, voi olla et meil on yks keikka tiedos..." Eli saat tietää samana päivänä pääsitkö keikalle vai et, jos pääsit niin hyvä näin, jos et, tuskin olet juhlatuulella ja tulisit paikalle.... tai no kukapa tietää. Ehkä.
:)

No nyt on suunnilleen tiedossa kuinka moni tulee. Seuraavaksi pitää miettiä avecit. Ketkä fb-kavereista on jo kutsuttu, jotka ovat keskenään avecceja, ja kenellä on (salainen) avecci, joka ei kuulu fb-kavereihin... Kun yritän kysellä vähän mystisistä aveceista on vastaukset tiivistettynä yhdessä lauseessa tällaisia: No mä en oo ihan varma vielä haluuko se tulla, onko sillä muuta menoa sinä päivänä, vai onkohan se edes mun aveci, eihän mulla ees oo avecii tai no katotaan sitten juhlissa onko. ;)"
Ahaha, kuinka selkeää, taas yksi ehkäihminen. Byhyää!
T____T

Lopulta juhliin on osallistumassa muutama kaveri, senkin edestä ehkä-kavereita, pari kieltäytyy, loput ei vastaa, muutama kaveri, jotka eivät ole fb:ssä, joiden määrää en muista, (koska osa on tuplasynttäreiden kavereita) ja mystisiä avecceja.

Eli arvioin, että tulossa on 20, joista jokaisella on avecci. Nyt luulisi olevan tarpeeksi ruokaa ja juomaa kaikille, ja kun tehdään vielä nyyttäriperjaatteella, lasku ei nouse ihan pilviin.
40 ihmistä, makuupaikkoja ehkä kuudelle-kahdeksalle, riippuu missä suostuvat nukkumaan. Kerhotilalla on tuoleja n.20, mutta sohvalle mahtuu... Ruoat on hankittu, juomat on hankittu, viihdettä on kaikille. Sitten odotellaan.
-____-

Lopputulos on, että osa tulee aikaisin, osa tulee siltä väliltä, osa erittäin myöhään, osa lähtee tosi paljon muita aikaisemmin, osa jää yöksi. Parhaimmillaan meitä oli samaan aikaan reilu kymmenen. Mikä meni vikaan? Ne ehkä ihmiset. Niitä ei koskaan pitäisi laskea budjettiin, mutta silti olisihan se surullista, jos ruoat ja varsinkin juomat loppuvat kesken, sillä sehän on klassinen merkki siitä, että bileet ovat ohi.
=___=

Näinpä kaikki vieraat syövät ja juovat itsensä laattaamispisteeseen, koska ruokaa pitää syödä, kun sitä kerran on. Ruokaa jää yli seuraavaksi viikoksi, leipiä ja sipsejä kyllästymispisteeseen saakka... ja kaikilla oli aivan helv- hauskaa! Koska pienessä porukassa on tiiviimpi tunnelma, helpompi keksiä yhteistä tekemistä, keskustelu pysyy koko ryhmän sisällä jakaantumatta pieniin kuppikuntiin. Teidän häviö, kun ette tulleet paikalle. Meillä oli todella kivaa! :> Tervetuloa ensikerralla bileisiin!
<(^ o ^)>