Valmistuin ja mitäs nyt???

Valmistuin! Minusta tuli Musiikkipedagi! I Graduated! I'm now a music teacher!
Varoitus: Tämä teksti sisältää itsensä kehumista ja tarinaa siitä mitä päässäni pyöri kun valmistuin. Nyt olen sujut itseni kanssa, joten voin kirjoittaa tästä kaikessa rauhassa. Luultavastikaan en laita tähän mitään kuvia, sillä en tainnut niitä ottaa.

Opettajat lupasivat
"laulaa Gloriaa" kun valmistuisin, mutta se oli tietty vitsi, vaikka salaa toivoinkin sen olevan totta. He kuitenkin olivat todella ylpeitä minusta ja näin myös helpotuksen heidän kasvoillaan. Sekä minä ja opettajani tiesivät, miten olisi käynyt jos en olisi valmistunut.

Olen helkkarin ylpeä itsestäni, että sain kaiken tehtyä. Kuinka viimeisen tentin jälkeen opettaja soitti opettajat läpi ja kyseli pisteiden perään. Kuinka kaikki pisteet olivat koossa, niitä ei vain oltu vielä merkitty henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaani. Opettajani sanoi lopulta: "Näyttäisi siltä, että sait kaikki tarvittavat pisteet tänne. Sinähän valmistut." Voitte kuvitella sen hämmentyneen ilon ja helpotuksen mutta myös "ei voi olla totta" -ilmeen kasvoillani.

Opettaja neuvoi vielä kaiken mitä pitää tehdä jos haluaa todistuksen. Kyselyn täyttäminen ja avainten palautus. Tein ne saman tien. Avaintenpalautuksesta menetin 50e, koska firma oli vaihtunut ja he väittivät, ettei rakennuksessa ole koskaan ollut tuollaista panttikäytäntöä. Koska minulla ei ollut kuittia tai muutakaan todistusta niin sinne meni. Mutta ei siitä sen enempää. Jatkossa olen paljon tarkempi mihin nimeni laitan.

No sitten oli ne valmistujaisjuhlat. Tarjolla oli kakkua. Ihan törkeän hyvää. Kokki itse oli paikalla. Sanoi, että taikina oli valmis mutta täytteet (mansikkaa ja rahkaa ehkä ja paljon kermavaahtoa) hän teki itse. Sitä oli vain liian vähän. Olisin halunut lisää. ;___;
Kakun jälkeen omat opettajamme kutsuivat meidät erikseen luokkaan, jossa tarjosivat kaikille skumppaset ja yksi opettajista vielä lauloi. Se oli niin ihanaa ja kaikilla kyynel silmässä. Tämän jälkeen opettajamme sanoivat, että saivat vihdoin palkinnon ja tänä vuonna aloituspaikkoja olisi 16! Silloin kun pyrin varhaismusiikkikasvattajien aloituspaikkoja oli kymmenen. Onhan tuo hienoa edistystä!

Todistukseni tuli postiin. Odotin keskiviikkoon saakka kärsivällisenä, mutta torstaina soitin jo toimistoon; Missä todistukseni viipyy!? He kertoivat että sinä samana soittopäivänä saisin lapun, jolla pääsisin hakemaan todistukseni lähimmästä postitoimistostani. Lappu kilahti, mutta olin tuolloin jo muualla. Sitten meninkin viikonloppu muissa maisemissa ja sain vasta seuraavalla viikolla haettua todistukseni.

Soitin äidilleni, että tulisin näyttämään sitä seuraavana päivänä. Mummilleni sepustin koko todistuksen läpi puhelimitse. "Hyväksytty, hyväksytty, hyväksytty..." Mummi vielä lopuksi: "No lue nyt se aivan ensimmäinen lappu velä uudestaan!" Tämä todistus oikeuttaa ja jotain lakipykäliä ja semmmosta...

Selasin todistusta. Siinä se kaikki neljän ja puolen vuoden  270 opintopisteen opetussuunnitelma näkyy vain niminä ja suorituksina. Ei mitään niistä oivaltamisista, turhautumisista, osaamattomuuden tunteista. Ei mitään siitä ajasta kun jouduin jättämään kaverit ja melkein koko ulkomaailman, jotta saisin  opparini kasaan ja vielä viimeiset rästitehtävät tehtyä ajoissa. Ei mitään. Ei niistä, miten jouduin välillä menemään koulupsykologille, jotta jaksaisin kaikkea myllerrystä. Ei mitään siitä, miten opintoni hidastuivat, sillä tein töitä ja halusin vielä osallistua erilaisiin musiikkiprojekteihin. Lukee siellä "Taideprojekti: Tuliterä -Musikaali" Sekään ei kerro, miten jouduin koulun jälkeen suoraan harjoituksiin ja välillä olin joka päivä treeneissä yhdeksään asti. Olin siis 12 tuntia poissa kotoa ja menin lähinnä kotiin vain nukkumaan.

Mutta kaikki oli sen arvoista. Olen valmistunut. Valmiiksi en tule koskaan, sillä haluan kehittyä suuntaan jos toiseen, mutta paljon olen oppinut ja nyt voin entistä varmemmalla otteella olla töissä musiikkileikkikoulun opettajana. Kyllä tuntuu hyvältä!!!

Suosittelen kaikille valmistumista. Se on näyttö omista taidoista ja pitkästä pinnasta.^^ Kyllä se kannattaa!