Kerta kaikkiaan täytyy taputtaa itseää selkään ja olkapäille ja high five myself!

Tämä oli suunnitelma:

-Mitä tehdään (reipas, kantele)

-Pikku-pupu moi (pupu käy jokaisen luona)

-Huu-sai-sai (CD)

-Hevonen se kävellä lönkyttelee

-Ihhahhaa (CD)

-Herkkujuhlat (CD)

-tauon paikka (jos jää aikaa, CD)

-Soittorasia

Tähän päädyttiin:

-Kaikki kokeilevat ensin kannelta

-Mitä tehdään (hitaammin, kantele)

-Pallon vierittelyä ja pallolaulu (kantele)

-Huu-sai-sai (pianolla)

-Hevonen se kävellä lönkyttelee

-Kaikki kokeilevat pianoa

-Ihhahhaa (pianolla)

-Herkkujuhlta (kantele)

-Soittorasia

Joko huomasitte jotain olennasista?

Otin vahingossa väärän laukun mukaan. Minulla on kaksi mustaa laukkua: muskarilaukku ja opparilaukku. Molemmat ovat suunnilleen samankokoisia ja saman painoisia. Opparilaukku nojasi ulko-oven vieressä olevaan seinään, muskarilaukun olin jättänyt jostain syystä keittiönpöydän tuolille. No kummanhan siitä sitten nappaa mukaansa lähtiässään?

Oli hienoa huomata bussissa juuri ennen omaa pysäkkiä, että nyt on laukut vaihdettu. Ensimmäisenä purin stressiä Tee-muruuni. Varoitin, että saatan olla hieman vihainen palatessani kotiin. Tee-muru ymmärsi ja toivotti tsemppiä.

Työpaikkani oven edessä sitten tajusin, että avaimet olivat tietenkin siellä muskarikassissa. Onneksi päiväkodin kautta voi kikkailla itsensä nutan puolelle ja kaikki meni hyvin. Mahtoi sitä päiväkodin jätkää huvittaa kun pyysin, että avaisi muskarihuoneen oven, soitinkaapit ja vielä leluvaraston. Onneksi ulko-oven sai auki sisäpuolelta, ja laitoin oven säppiin.

Siinä sitten mietin ja pohdin, mitä kaikkea saattaisin osata soittaa pianolla. Tasan kaksi kappaletta. Muita en lähtisi siinä minuuteissa opettamaan. Äkkiä kirjoitin soinnut paperille. Seuraavaksi mietin, miten saisin tunteja venytettyä huomaamattomasti. Kaikki kokeilisivat kannelta ja pianoa. näin menisi ehkä jopa yli viisi minuuttia.

Muskarikaapista löysin vaaleanpunaisen pehmoisen pikku potkupallon. Jes! Onneksi olin jättänyt sen sinne. Tästä saa tekemistä taas viideksi minuutiksi. Otin myös putkipenaalien lisäksi kapulat. Nyt voisivat lapset kokeilla (syödä), että mitä eroa mahtaa olla soittotavalla ja äänellä...

Mitä jäi käteen?

Pallosta tuli ryhmäkohtaisia epä- ja onnistumisia. Ryhmien keski-ikä oli 1-2v. Silti toisissa ryhmissä ei osattu "ota-anna" -periaatetta. Itkuparku kun piti antaa pallo eteenpäin. Toisilla taas meni oikein mallikkaasti. Jotkut jopa heittivät pallon toiselle. Toiset lähtivät pallon perään ja seurasivat sitä sinnikkäästi pallon saajalta toiselle. No se oli kokeilu. Ens kerralla täytyy selvästi varautua 12 palloon. No eikai nyt tosissaan!? O____O

Annan ensin Huu-sai-sai -leikkiohjeet ja menen pianon ääreen soittamaan. Kaikki ovat ennestään tuttuja kappaleita, joten ei pitäisi olla ongelmia. Piano on seinässä kiinni selkä keskustaan päin. Kun yritän kuikuilla olan yli, mikä meininki, meinaan mennä sormissa sekaisin. Kun pidän vähän taukoa, huomaan, että muutama tekee ja loput siellä antavat lastensa mennä minne vaan. Siihen en vielä puutu. Pienet yksi-vuotiaat tarvitsevat paljon liikuntaa ja heidän tehtävänsä on tutkia maailmaa sinne, minne jalat vie. No siinä vaiheessa alkaa tietty harmittaa kun pari palleroa kiipeää ottamaan pianosta tukea ja alkaa läpsytellä koskettimia. Siinä vaiheessa on hyvä antaa kaikkien kokeilla soittaa. Arvaatte, että pianon soittoa ei kestänyt kahta minuuttiakaan. Kun se on kerran kokeiltu, voi siirtyä taas ihan muualle. Toiset taas eivät olisi haluneet, että pianon kantta olisi suljettu kokonaan. -___-

Hevonen se kävellä lönkyttelee, meni ihan peruskivasti niinkuin aina tähän mennessä. Osa pitää ja haluaisi aina vaan lisää, osa ei jaksa kauan ja rimpuilee karkuun. <__<;;;)

No sitten tuli se Ihhahhaa, ja oi sitä sormien riemua kun sain soittaa pianoa vaikka kuinka kauan. Yleensä viiden minuutin päästä väsähdin. Lapset soittivat kapuloita ja putkipenaaleja. Jotkut vain juoksivat ympäri luokkaa. Siinähän kirmasivat. Soitin sitä helmutin heppalaulua kuuden muskaritunnin ajan yhteensä puoli tuntia, ja voi kun se jäikin korvamadoksi.

Muskarituntien jälkeen sormia särki, kurkku oli käheänä ja olin todella poikki. Ikinä aiemmin ei ole muskaritunnit tuntuneet niin pitkiltä. Mutta High-five myself! Se meni jo! Enää ei ole tunteja. Ja nyt opin tasan kantapään kautta, että ei saa unohtaa muskarilaukkua tai käy näin. Olen jo aiemmin kerran unohtanut cd-lompakon kotiin, mutta olin eri työpaikasta ja silloin onneksi paikan päältä löytyi samoja levyjä. Että vaikka kuinka heräisitte kiireessä. Kannattaa huokauksen verran miettiä, mitkä kaikki asiat pitää ottaa mukaan, eikä vain Touhottaa menemään.

Eipä tässä muuta kuin kuulemiin!