Pokemon 20v!

Varoitus: Tämä teksti sisältää Pokemon-hömppää. Jos Pokemon on mielestäsi "ahneiden japanilaisten setien tekemää bisnestä, jotka vievät lasten vanhemmilta kaikki rahat", jätä väliin.



Pokemon tai Pokémon, tai Pocket Monsters, tai taskuhirviö, miten vain. Kirjoitan Pokemon, sillä suomessa kirjain ee lausutaan eenä.

Siru meni hakemaan Legendarisen koodin.

Katsokaa nyt hetki tuota iloista naamaa ja siirtykää alemmaksi kun teitäkin on alkanut hymyilyttää.

Siru on tällaisessa Projektissa:

http://valitsensinut.net/

Kuvauksen Sirun tehtävistä saatte täältä:
http://valitsensinut.net/musiikki-ja-tekniikka/

Voi siitä musikaalista tulee aivan mahtava! <3

Sitten peruskauraa:

Siru aloitti Pokemon-hypetyksen hetki kun kuuli, että sellainen kiva lastenohjelma olisi tulossa. Siru muistaaksensa missassi ensimmäisen jakson, mutta pääsi nopeasti kärryille kysyessään kavereilta, mitä siinä tapahtui ja osti myöhemmin VHS-kasetteja ja ekan leffan.

 

Alkoi korttien vaihto. "Kaikki kerätään" oli monen motto. Onneksi vanhempani ymmärsivät olla kieltämättä pokemonia. Toiset vanhemmat nimittäin pitivät sarjaa ahneiden japanilaisten setien bisneksenä, jossa viedään lasten vanhemmilta rahat. Ai mitkä "täyspitkät mainokset"? Ai eikö oheistuotteita ole aiemmin muka myyty ja sarjoja tehty, jotta tuotteet myisivät? Sitäpaitsi ensin oli peli ja sitten vasta sarja. Silloinen yhdeksänvuotias-Siru ei tosin uskaltanut väittää vastaan.

Ärrältä hankittiin kortteja ja sieltä löytyi myös Pikachu pehmolelu, jonka sisällä oli karkkia. Pitihän se saada. Vaikken ole koskaan saanutkaan viikko/kuukausirahaa, onneksi jotkut sukulaiset halusivat ilahduttaa. :> Sitten saatiin sellaiset hienot keräilykansiotkin ja saimmekin lopulta kerättyä melkein kaikki pokemon-keräilykortit.

Välissä opettelin myös Pokemon-pelikorteilla pelaamisen ja sain "Pokemonmestari"-lipukkeen kaveriltani. Pelaaminen ei kuitenkaan kantanut pitkälle, koska A: en osannut etsiä pelikortteja ja B: ei ollut pelaajakavereita kuin se yksi ja sitten muutin koulua, eikä siellä kukaan tutuista pelannut. videopelejä minulla ei koskaan ollut. Muistan kun joillain kavereilla oli Pokemon Red ja myöhemmin Yellow ja se näytti hienolta ja hauskalta. Tähän vanhemmat vetivät rajan. Se veisi liikaa aikaa musiikilta ja koulutöiltä.

Vanhemmat antoivat tyhjiä video-kasetteja, jotta voisimme nauhoittaa jaksoja telkusta. Jaksoimme tuijottaa samoja jaksoja ties kuinka monta kertaa, ja jos vanhemmat eivät olleet kotona, voitte arvata mitä katsoimme. Jigglypuffin laulamis ja naamansuttaus jakso oli ikimuistoinen ja hauska. Sen saatoimme kelata ja katsoa uudelleen. Videot alkoivat tietyissä kohdissa ryppyillä. Voi niitä surun ja raivon kyyneleitä kun vanhemmat sitten ottivat kasetit pois ja nauhoittivat päälle omia ohjelmiaan. Ymmärsin kyllä, että ne olivat nauhoituskasetteja, mutta silti oliko aivan pakko.

Pokemon-ilo loppui kun pikkuveljeni halusi vaihdella korttejamme omien kavereidensa kanssa. Hän lupasi vaihtaa kortteja hyvin, mutta tuli takaisin niin, että kaikki harvinaset kortit olivat lähteneet ja tilalle tullut samoja kortteja useampi. "Näitä voi vaihtaa sitten helposti kun näitä on näin monta!" -puolusti pikkuveli. Ei hän ollut hyvä tarrojenkaan vaihdossa. <3 Alkup. Suomidubit olivat mahtavia, mutta kun Ashin ääninäyttelijä vaihtu ja vielä jessien ja james:n en enää jaksanut seurata. Lisäksi halusin alkaa nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin voin, ja nukuinkin jatkossa Pokemonin yli. Lisäksi Pokemoneja alkoi olla jo niin paljon, että tunsin hukkuvani niihin. 100 oli ihan tarpeeksi. Miksi niitä piti tulla lisää? Koska se on kannattava bisnes, joka jatkuu edelleen... :D

Innostus alkoi uudestaan kun serkkuni alkoi olla sen ikäinen että tykkäsi gogoista ja Pokemon-korteista. Kertasin ensimmäisen genen Pokemonit ja tenttasin niitä serkultani. Hän tiesi niistä paljon. Kortit alkoivat kuitenkin vaihtua jalkapallokorteiksi ja nykyään hän onkin futiksen lumoissa ja pelaa itse.

Pitää paikkansa. Suomessa tietysti Suomenkielellä.

Sitten siirrytään ajassa reippaasti eteenpäin.

-Ah ihanaa! Bf tykkää pokemoneista. Hänellä on DS ja White ja se näyttää edelleen kivalta.

-Olen conissa. Saan pienen lippulappusen. Valitsen sinut!? Check. En ymmärrä. Pass.

-Ai moi kaveri. Ai pokemon-musikaali? joo jotain sellasta. Ai koe-esiintymiset? No mikä ettei. Haetaan!

-Ai musta tuli lauluvastaava? Cool. Voi vitsi kaikki tääl on ihan törkeitä Pokemon-faneja! <3

-Ai Bf tahtoo 3DS? Mäki haluun! >___<

-Jee Omega Ruby on hauska. Torchick I choose You!

-Argh opinnäytetyö. Nyt jätetään ihan kaikki pois

-Argh

-Arrrrgh!

-Jes, valmistuin

-Kaipaan muutosta. Ai oranssit hiusket? Antaa mennä.

-Ai legendary-pokemon-koodi BR-lelukaupasta? No todellakin!

-Jee oli kivat treffit ja Berluskoni-pitsa oli hyvää. <3

-Jee mä teen lettuja ja hommaan Mew:n. Vähänkö se on söpö!

-Level 100? No enhämmää voi sillä pelata. :D

-Ai kaikki badget?

-Ok.

Start again?

/Y !

Ja tässä ollaan.