Toka raskauskolmannes

Varoitus:

Tämä teksti kertoo vauvan odottamisesta, kehon muutoksesta ja siitä miten nyt täytyy ruveta rauhoittumaan kahden edestä.

Voi viude miten olenkaan saanut energiani takasin. Suorastaan hehkun ja ei tunnu missään ja painokaan ei nouse ja olen elämäni kunnossa! ... No ei ihan, mutta on helpottanut ainakin väsymys ja kuvotus.

Pullantuoksuinen neuvolatäti sanoi että olon pitäisi helpottaa, se helpotti niin, ettei tarvitse öisin herätä kuin kerran vessaan ja sekin lähempänä aamuyötä. Nyt vatsa on jo kuitenkin sen verta pullea, ettei enää ole järkeä käyttää napinlävestä kumilenkku ja siitä nappiin -niksipirkkoja, vaan ostin elämäni ensimmäiset raskaushousut. No onhan ne mukavat ja tuntuu ihan erilaiselta päällä! Silti vaihtoehtona on ihanat kotiverkkarit joita voi lököttää ja hameet joissa on "shirring" tai jotka vielä toistaiseksi menee järkevästi päälle. Jemmasin kaikki ihanat minihameet ja mekot yms. tällähetkellä turhan tiukat vaatteet pahvilaatikkoon ja varastoon. Se teki tilanteestani jotenkin konkreettisemman. Täytyi hyväksyä, että nyt on keho muuttunut ja muuttuu edelleen.

46%

Latasin preglife apin, ilmeisesti ruotsalainen alkuperä ja yllättävän kattava ilmaissovellus. Sen avulla huomasin että tänään alkaa rv 20, eli 19+0. Appi kertoo että voisin huomata jo vauvan liikkeitä. No empä huomaa. Ei se mitään ainakaan toistaiseksi. Kuulin reilu viikko sitten lääkäritarkastuksessa sydämenlyöntejä. 150, normaali tahti, eli "kyllä siellä jotain on," kuten lääkäri totesi tarkastuksessa, joka pääosin koostui juttelemisesta. Hän vahvisti että tiedot tottumuksistani ja tilanteestani pitävät edelleen paikkansa. Juu.

Preglife, pohjoismaille suunniteltu raskausappi

Luulin että nyt kun olo olisi virkeämpi ja levänneempi myös fyysisesti olisin jotenkin ponnekkaampi. Ei. Koetin päiväkodissa vähän pyörittää hulavannetta. No äkkiähän se alkoi tuntua vatsassa. Sitten koetin vähän lankuttaa ja vähän tehdä vatsalihaksia... vatsalihankset olivat kipeät kolme päivää. Kerran tahdoin juhlan kunniaksi laittaa ihan perus korkosaapikkaat ja kävelin niiden kanssa yhteensä noin kolme-neljä kilsaa ei edes putkeen. (Olen pystynyt tähän aikaisemmin ja pidän kävelemisestä!) Aamulla heräsin kun molemmat jalat kramppasivat. Suonenvedot ovat muutenkin yleistyneet vaikka syönkin säännöllisesti ruisleipää ja niitä raskaustabletteja. Lisäksi olen huomannut että välillä vatsaan sattuu kun herään selälläni, nukahdan kyllä kyljelläni. Pyysin sitten puolisoani kääntämään itseni kyljelleen jos huomaa minun olevan selällään. Heräsin sitten siihen kun oikeaa jalkaa ja lantiopuolta särki oikein kovasti. Olin laittanut tyynyn reisien väliin, mutta se oli lipsahtanut sieltä pois. Hiphei!

Nälkä aina vieraanani. Nyt minulle ei tule nopeasti paha olo, vaan siedän jopa pientä näläntunnetta. Sen sijaan vatsa ei enää täyty sellaisesta pienestä annoksesta vaan ihan tavallisesta ja välillä täytyy vähän toppuutellakin itseään... ja sitten on ruvennut tekemään mieli niitä epäterveellisiä juttuja. Alussa ei tehnyt mieli syödä karkkia mutta nyt tekee, oikein niitä kirpeitä joista tulee kieli kipeäksi jos liikaa syö. Onneksi pystyn syömään niitä kohtuudella, sen sijaan suklaa ei vieläkään ole hääppöistä. Jäätelöä menee kerralla jo enemmän kuin aiemmin ja nytkin tekee sitä mieli. Perus limut on liian makeita ja maistuu lähinnä vitamiiniporetableteilta, mutta jotkut makuvedet on ihan jees. Veden kanssa taistelen nykyistä vähemmän ja vessasakaan ei tarvitse jatkuvasti rampata, vaikkakin edelleen normaalia useammin ja kohtahan se tarve taas tihenee kun vauva alkaa kasvaa.

Nam

Olen harjoittelussa päiväkodissa. Pöpöt eivät toistaiseksi ole päässeet iskemään minuun, vaikka onkin välillä ollut sellainen olo että jos en nyt nuku tarpeeksi ja teen jotain pöllöä niin tulen kipeäksi. Kokoajan on tosin sellainen pieni lima. No se tulee aina syksyisin, kun alkaa tulla kylmät ilmat. Seuraava hankinta onkin talvitakki ja nyt pohdiskelen pitäisikö ostaa sellainen kokoa isompi talvitakki vyöllä jonka voi hivuttaa ylös kuten tämän hetkiselle takille on käynyt, vai sellainen mammatakki jossa on ihan kunnolla tilaa vatsan alueelle. Kuitenkin kun päiväkodissa on ja lapsetkin voivat olla sen 2-3 tuntia ulkona, tarvitaan lämmin takki. Olen ihastellut netissä sellaisiakin takkeja joissa on pieni lämmin tasku vauvalle. Laskettu aika on maaliskuun loppupuolella, joten vauva on yli puolivuotta talven tullessa joten mahtuisikohan ja viihtyisiköhän se sellaisessa vatsataskussa... ja jaksaisinkohan minä kantaa sitä! No nythän se tuli pohdittua, eli perustalvitakki odotukseen riittää.

rv. 21 lähti käyntiin eli (20+0). No nyt on pöpö iskenyt! Ihan perus yskä ja nyt iltaa kohden kurkkukipua ja äänikin meinaa lähteä, mutta yskä on lohkeileva joten uskoisin ja toivoisin että se menee nopeasti ohi. Olen juonut runsaasti vettä, vähän karpalomehua, syönyt vihanneksia, valkosipulia juonut hopeateetä, mutta sitkeä tämä mokoma on.

(Hopeatee on siis kiehautettua vettä, johon lisätään maitoa, lisäksi voit laittaa sokeria tai hunajaa. Tämä on sota-ajoilta tullut nimi.)

Samoin vauva on nyt pari satunnaista kertaa vienosti pukannut. Ihana ystäväni vinkkasi että jos näin käy niin kannattaa jutella vauvalle niin että pitää käsiä vatsan päällä ja kevyesti painaa. Koetin ja sain vastauksen. :) Tulipa tyytyväinen olo. Enää ei tarvitse miettiä onko siellä ketään. Sen pystyy ihan tuntemaankin. On tällä myös toinen puoli. Jos minua jännittää vatsaani alkaa erikoisen paljon kipristää. Olen muutenkin vatsasta jännittäjä joten se tunne kun koko vatsaa venytetään joka suuntaan niin että sattuu on uusi tunne ja samalla inhottava sellainen. Sattuipa käymään niin että kotimatkalla illalla metrossa tuli viereeni kummallinen henkilö joka alkoi puhua itsekseen ja mielialat vaihtelivat hysteerisestä naurusta vihaiseen jalalla poljentaan. Hän yritti saada minuun katsekontaktia ja koetin pitää naamani visusti kiinni kännykässäni. Tunsin miten koko vatsa meinaa halkeilla ja mietin miten saisin lähdettyä niin ettei se vaikuta että lähden karkuun, vaaranahan olisi se että se voisi ruveta vaikka seuraamaan minua. Onnistuin säilyttämään ulkoisen tyyneyteni ja vaihtamaan metronvaunia seuraavalla pysäkillä, mutta vatsaan sattui edelleen vaikka kuinka hengittelin ja ajattelin että kaikki hyvin. Vasta kunnes bussista pois jäädessäni näin kultani tulevan minua vastaan ja halauksen aikana tunsin miten vatsakipuni hellitti samantien. Mun rakas, mun rakkaat. :3