Hiukset meni, sinne meni!

Varoitus: Tässä luvussa käsittelen niinkin "mielenkiintoista" aihetta kuin omat hiukseni. Sisältää paljon kuvia.

"Hiukset ovat naisen kruunu", sanoi autokoulun opettajani. Kun kysyin tältä mieheltä, että
keneltä oli tämän kuullut, hän sanoi että vaimoltaan. Eli tämä on vissiin ihan vanha sanonta sitten. Tykkään pitkistä hiuksista, ja olen todella harvoin niitä lyhyeksi leikannut. Muistan iät: 8v, 18v (abivuoden syksy), Näissä väleissä olen vain tasoittanut hieman tai leikannut korkeintaan jonnekin lapaluiden tienoille. 23v äitini leikkasi hiukseni vähän yli olkapään korkeudelle ja nyt 25v. vedin lyhyemmäksi kuin koskaan. Miksi? Kyseessä ei ole sydänsuruja, kuten ehkä animea tai draamaa katsovat voisivat arvata. Kyseessä oli vahinko. Katsopas kun jos olen sanonut kampaajille, että saa olla lyhyet hiukset he ovat kauhistelleet ja hyssytelleet, että eikai näitä raaski paljoa leikata. Vaan tämä kampaaja teki työtä käskettyä. Nips naps vain. Odotin, että hiuksista olisi tullut jotenkin tasapitkät polkkahiukset, mutta ne lyheni aivan takaa aivan valtavasti. Silmäni avautuivat jo meni muutama päivä ennenkuin totuin ajatukseen. Jännitin myös mitä bf tykkäisi niistä. Hän kyllä sanoi, että ne sopivat minulle. :3 Niin ihana! Nyt mietin vain jotain sopivaa väriä niihin. Mietin aina, miksi ihanista lapsuuden blodeista tulee aikuisena hiekanväriset. Samoin kävi omalle äidilleni, ja monelle kaverillenikin. Oma teoriani on, että se olisi jäännös ajoista, jolloin naarailla oli suojaväritys. Onhan uroslinnutkin kirjempia tai selkeämmän värisiä kuin naaraat. Katsokaa vaikka luontokirjasta. Naarasperjosetkin ovat haaleamman värisiä kuin uros-. Toisaalta taas monet naarasötökät ovat isompia... johtuukohan siitä, että tekevät selväksi kuka on kuningatar? No en tiedä. Saa esitellä omia teorioita!

Lapsuuden blondit

Muistan sanonneni pikkuisena, että haluan yhtä pitkät hiukset kuin äidillä, kun äiti kysyi, että leikataanko. Näin ollen ekaluokalla minulla oli sitten nätit letit koulukuvassa. Se olikin se nätein juttu. Ylläni oli muuten ysäriä huutavat vaatteet: Mustat vakosamettihousut, violetti Belle-kolitsi, punaiset muumihenkeselit ja pyöreät rillit.

Halusin kasvattaa otsatukankin pois.

Kun sitten tokaluokkalaisena pyrin Salon lastenlaulukilpailuihin, halusin kappaleeseeni sopivan imagon. Rilliputtien "Reppu selkään" oli lempparikappaleeni, jolla pääsin esikarsinnaoista läpi. Esikarsinnoissa muistan kuinka lauloin äänityskasetille, jonka vanhempani postittivat. Kun sain kuulevani pääseväni semifinaaleihin, halusin ulkonäkömuutoksen. Leikkautin hiuseni lyhyeksi ja hankin pehmeämmät huomaamattomammat silmälasit, joissa kuitenkin oli nenänpielessä pieni sydän. Tämä reipas polkkatukkatyttö pääsi semifinaaleista läpi ja lopulta voitti koko Salon lastenlaulukilpailut.

Kolmannelle luokalle

Mopoluokan pitkät ja vaaleat...

Siru kasiluokalla

Tämän jälkeen aloin taas kasvattaa hiuksiani, kunnes kasiluokalla leikkasin taas lyhyeksi. Kas kun kasiluokka alkoi. En olekaan enää mikään pieni seiska... Paitsi että olinpas 147cm pitkä ja toiseksi lyhyin koko luokalla. Tuntui, että hiukseni kasvoivat pituuskasvun edestä. Aloin kasvaa kunnolla vasta ysiluokalla ja sitä ennen menin verikokeisiin, sillä se on hyvin myöhäinen ikä kasvaa. Verikokeistakin on hauska muisto. Silloin se ei tosin ollut kovin hauskaa.

Pidemmät ja vaaleat ja vieläkin saa hiukset kasvaa vain!

Lukion Wanhat

Lukion tokaan luokkaan asti annoin hiukseni kasvaa vain. Arvaatteko miksi? Wanhat! Voitte kuvitella kun tahallani menen kampaajalle hiukset tiukassa sykerössä. Tervetuloa, on tässä hyvin aikaa tehdä kampaus, oho näitä onkin valtavasti! Mitähän me näille oikein nyt tehtäis... Lopulta minulla oli kaksi kampaajaa jotka piippasivat loppukutrejani. Tulos oli näyttävä. Hiukseni olivat kiharrettuinakin todella pitkät. Näihin aikoihin olin käyttänyt kaksi kertaa shampoota, hoitoainetta, jätettävän hoitoaineen ja latvoja vahventavaa mömmöä. Vain tällöin tukkani oikeasti kiilsi ja näytti terveeltä. Se alkoi pidemmän päälle rasittaa ja aloin pitää hiuksia suurimmaksi osaksi leteillä, jottei hiukset olisi jatkuvasti takussa.

Lukion abi-vuoteni alussa leikkautin taas aivan lyhyeksi. Pitkät hiukset alkoivat käydä taakaksi eikä minulla ollut enää intoa pitää hiuksistani erikoisen hyvää huolta. Tämä hiustyyli tuli passikuvaani. Tukkani oli hyvin lässähtänyt, joten kampaaja ajatteli sitten hapsottaa niitä. Tulipa kivat töyhtöt sivuille. Ja ajokorttia varten tämä oli viimeinen mahdollinen päivä viedä passikuva. Onneksi hiukseni kasvoivat taas nopeasti, mutta henkkareiden tarkastajat kohottivat kulmakarvoja kun näkivät kortissani tuiman ilmeen hiustöyhdöillä ja livenä pitkähiuksisena ja hymyilevänä. Tämän jälkeen annoin hiukseni kasvaa tasaisesti ja välillä tasoitin, mutta ikinä ei mennyt alle olkapään. Vaan nytpä näin kävikin.

Sirulla ei ole kuvassa epäsymmetristä paitaa päällään. Otsatukka ei meinaa asettua...

Mietin uutta väriä hiuksiini. Hiekanharmaa on supertylsä ja katselen kavereiden pinkkejä, sinisiä, vaaleanvihreitä violetteja, blondeja ja punaisia hiuksia. Silloin kun minulla oli pitkät hiukset haaveilin, että voisin värjätä ne sateenkaaren väreillä. Raha oli este. Monivärjäys ja maksimaalinen pitkien hiuksien lisä teki mahdottomaksi toteuttaa haaveeni. Vaan nytpä mietin sitä uudestaan, mutta hiukseni ovat niin nyhdetyt, että uskon näyttäväni sirkuspelleltä.

Olen muutaman kerran värjännyt hiuksiani. Ensimmäisen kerran kevytväreillä kasiluokalla. Äiti kotivärjäsi. Minusta tuli todellinen porkkana, mutta minä tykkäsin siitä sävystä. Hiusten värjäämisestä ei kuitenkaan tullut tapa, ja pysyin hyvin pitkään ihan perus blondina.

Kun 2009 olin muuttanut pois kotoa, halusin taas muutoksen. Äitini leikkasi minulle otsatukan, koska voimakkaan pyörteeni takia kampaajat eivät uskalla. Kotivärjäsin hiukseni itse tummanruskeiksi. Näytti muuten hyvältä! Nyt kun mietin ruskeita uudestaan en oikein lämpene asialle.

Siru onkin brunetti ja taas tuli otsatukka.

Olisihan se pitänyt arvata, että tämä hiusväri haalistui nopeasti ja omat tummanvaalea tyvikasvuni puski läpi. Vaaleat oli kuitenkin ihan kivat, mutta ne alkoivat pian hiekkaantua.

Siru Tuliterä-musikaalissa

Kun ryhmämme oli debytoimassa, kävin värjäyttämässä hiukseni. Kampaaja myös stailasi hiukseni. Lyhyemmät edestä, pidemmät takaa. Väristä tuli jotain kuparista ja kiiltävää. Näytti värjätyiltä, mutta suht luonnollisilta kuitenkin.

Promokuva

Väri haaleni kuitenkin nopeasti, joten seuraavalla kerralla pyysin vähän tummempaa sävyä. Minusta tuli kunnon punapää. Kampaaja sanoi, että minuun tarttuu punapigmentti hyvin ja kysyi onko suvussani punapäitä. Ei tietääkseni ole, mutta äiti on huomannut myös omaavansa punapigmenttiä, vaikka blondi onkin, paitsi nyt silläkin on hiekanväriset hiukset. Punainen väri haaleni tasaisesti, mutta sitten meninkin hiusmalliksi. Sanoin, että luotan kampaajan inspiraatioon ja mikä vain väri käy. Siitä tuli todella kaunista. "Persikkatoffee" oli värin nimi, mutta se loisti valossa punertavampana. Näin ollen kaverit sanoivat se olevan "strawberry-blonde. Se väri sopi todella hyvin, eikä tyvikasvu paistanut läpi juuri ollenkaan. Nyt kun hiukseni leikattiin loputkin värin rippeet lähtivät pitkien hiuksien mukana.

Panta sopii lyhyisiinkin hiuksiin

Mallimuutos 2015

Uusiin hiuksiin totutellessa...

Mitä haluan sanoa tähän lopuksi?

-Olkaa luovia, pitäkää hyvää huolta hiuksistanne!^^