Laulan laulan laulan

Hyräilen:
-bussissa
-autossa
-käytävällä
-kävellessä (ei juostessa oikein pysty kunnolla)
-joskus viulua soitellessa on hauska yrittää hyräillä mukana. Se on haastavaa!
-kirjoittaessa
-odotustiloissa
-käytävillä, jos pitää kauan odottaa

Yksi hauska juttu oli kun huomasin hyräileväni vähän turhan äänekkäästi:
Olin nimittäin tallentamassa omaa hyräilyä ja vastaan tuleva pyöräilijä yrittää siinä laulaa hetken mukana. Täytyypä etsiä, josko se löytyisi jostain.

Hyräilyn lisäksi voin myös laulaa:
-suihkussa
-siivotessa
-astoita laittaessa
-Silloin kun on tunteet pinnalla
-ja ihan muuten vaan kun vaan on sellainen hetki, eikä ketää häiritse.
-Pyydettäessä

Yleisestikin se on loistava tapa kuulostella omia tunteita kun antaa äänen vaan tulla. Ensin hitaasti, sitten miettiä mihin suuntaan se ääni haluaa mennä, tuleeko siihen rytmiä vai vellooko se itsekseen, tuleeko kuvioita vai onko se aivan säännötöntä... Sitten antaa mennä, kunnes huomaan jo revitteleväni jotain ehkä tuttuakin kappaletta, joilloin äkkiä yrittää taas päästä siihen omaan juttuunsa kiinni. Ei tietenkään pakolla. Minulla on aika monta äänitettä, jossa tapahtuu juuri näin. Vastaisku korvamadoille!

Ehkä siru ei piilotajunnassaan tykkää imuroimisesta, koska laulaminen ei ole kivaa sen aikana. Oikeasti Siru perustelee sen niin, että imurista lähtee liian kova ääni ja tunkkainen haju. Yleensä saan delegoitua imuroinnin omalle kullalleni. Hänellä ei ole mitään imurointia vastaan.

Siru pitää kovasti esiintymisestä. Sirun vanhemmat hankkivat Sirun syntymän kunniaksi videokamera, ja eniten löytyy alkuvuosilta tallenteita yhteisten juhlien (synttärit, ja joulujuhlat, ristiäiset) lisäksi konsertteja ja random siru-laulaa -päitkiä. Siru oppi nopeammin laulamaan kuin puhumaan. Hän lauloi "Aa aa ankka tapuo- --kka, keinu-- äjje-- ahtissa kunnä kuu-- ahhissa..." -no te tiedätte kun ei osaa, mutta yritys on kova. Voitte myös kuvitella kun pyörin mummoni kammarissa nakupellenä laulaessani. Villi ja vapaa!

Kun vanhemmat huomasivat, että pidän laulamisesta, he oikein yllyttivät laulamaan. Sain esiintyä kaikille sukulaisille, kaikissa juhlissa ja kylässä käynneillä. Kerran isä antoi kotona mikrofonin ja antoi minun laulaa kaikennäköistä päiväkodissa ja muskarissa opittua. Silloin olin ehkä sen kolmisen vuotta. Lauloin puolisen tuntia putkeen. Jos en muistanut sanoja, lauloin "ruotsiksi". Söpersin ihan omaa kielitä. Lopulta isä vain joutui laittamaan kameran kiinni, kun nauha alkoi olla lopussa.

Myöhemmin videoihin alkaa tulla viulu ja laulukonsertteja. Isä innoistui kuvaamaan joskus jopa kokonaisia matineoita. Myöhemmin kun katsoimme videoita, jouduimme kelaamaan niin kauan, kunnes oma esitys tulee. Tekee hyvää katsoa ja kuunnella omia esityksiään, sillä niistä voi oppia niin paljon! Siru huomasi, että hänellä on levottomat kädet. Laulaessaan kädet vispaavat milloin sivulla, milloin vatsan edessä, milloin paitaa nypeltäen. Täytyy oppia pois siitä tavasta!

Haluatteko, että laitan tänne jotain omia lauluvideoita?

Onko teillä kultaisia laulumuistoja?