Shiistä tuli jälleen opiskelija maaliskuun 9.3.2015!

Mennäänpä parisen kuukautta taaksepäin.

Oponi pyysi hakemaan ajoissa jatkoopiskeluaikaa. Pyysin apua, ja teimmekin hakemuksen yhdessä. Ainoa vain, että
siihen pitikin ensin suorittaa käsittelymaksu pankkisiirrolla, eikä minulla tietenkään ollut sitten sitä niitä pankkitiliunnuksia ym. No sitten opo ehdotti, että suoritan maksun kotona.

No minähän suoritin. Ei tullut mitään vahvistusta, sähköpostia, ei mitään. Silloin ajattelin, että varmaankin sitten se yhdessä tehty anomus riittää.

Tammikuussa säikähdin kun Kirkkonummelle vieraillessani minulta meni reilun kolmen euron sijaan yli kuusi euroa. No en sitten ollut opiskelija. Soitin opintotoimistoon, josta sanottiin, että ei ole tullut mitään anomusta perille. Sanoin, että olen kuitenkin maksanut käsittelymaksut. "Odotas hetki niin tarkistan." Kävi ilmi, että maksu oli kyllä tullut perille, mutta minulle olisi pitänyt tulla sähköpostitse liite harkinnan varaisen lisäajan hakemuksesta. Sanoin vähän jo tuohtuneemmin, että mitään sähköpostia en ole saanut, ja kohta ei toimisi enää opiskelupaikkani intranettikään, koska menettäisin tunnukseni. Sovimme, että minulle lähetetään sähköpostitse skannattu versio hakemuksesta, jonka täyttäisin kotona skannaisin (minulla on onneksi tulostin-skanneri kotona), ja lähettäisin takaisin sähköpostitse. Sähöposti tuli nopeasti, ja homma hoitui hyvin.

Tammikuun loppupuolemmalla soitin, että ovatko he saaneet sähköpostiani. Olivat kyllä. He palaavat asiaan, heti kun ovat käsitelleet hakemuksen. Selvä.

Helmikuussa soitin uudestaan ja sanoin, että nyt on mennyt jo kuukausi. "Käsittely voi kestää viikosta yli kuukauteen." Olin kärsivällinen, ja lupasin odottaa, mutta käskin hieman hoputtaa. Puhelimen päässä oltiin vaivaantuneita. "Yleensä se hoputtaminen ei auta, mutta yritän, katsotaan."

Helmikuun puolessa välissä, soitin, että nyt on kestänyt liian pitkään. Sain sitten lopulta suorat yhteystiedot kyseiseen päätöksen antajaan, ja selitin tilanteen. Johan sieltä tulikin spämmiä, että ollaan hiihtolomalla ja palataan asiaan viikon kuluttua. Taas odotin. Hiihtoloman jälkeen tulisi heti kaamea posti, jossa valitetaan, miten ei mikään nyt etene, kun ei ole opiskelija. Eihän opettajatjaan saa opettaa "eronneita oppilaita".

Onneksi hiihtoloman jälkeen tuli nopeasti vastaus. "Tässä on tullut nyt joku informaatiokatkos... Sinä näyt meillä nyt eronneenta oppilaana... Haluatko koko vuodeksi lisäaikaa?" Sanoin, että nyt kerralla koko vuodeksi, vaikka yritänkin tosin valmistua tässä muutaman kuukauden sisällä. No hän lupasi myöhemmässä viestissään puoltaa minua. Tässä vaiheessa valitin myös opiskelijakunnalle, että voisiko tästä saada korvausta, kun teen töitä puolittain voidakseni opiskella, ja joudun matkustamaan aikuisten hinnoilla, Kelan tukeakaan en luonnollisesti saa, ja kukaan ei voi tavoittaa minua, jolla on opiskelijasähköpostini. Se rakkaat ihmiset oli tiukkaa aikaa, ja ehkä tämäkin on yksi syy, miksen osallistunut baari-iltoihin, leffoihin, bileisiin, synttäreille... Matkan maksaa, aina melkeen kympin ees taas! T___T Mut täytyy sanoo, että se n.4 kilometrin kävely takaisin töistä oli hyvä hetki kattoa "Modern Family" -sarjaa Netflixistä.

Opettajatkin saivat tietoon, että en ollut oikeasti "eronnut oppilas", joten sain taas jatkaa opiskelujani ja päädyin suomenkielenopettajan oppari-tarkistuspajaan. Sen jälkeen kipitin vastakkaiseen rakennukseen ja itkin opintotoimistoon. Siellä täytettiin nopeasti opiskelualennuspaperi HSL-matkoihin, mutta pahus sentään opiskelijakunta oli 6.3 perjantaina suljettu!

Päätin mennä ratikalla pummilla. En varmasti nyt rupea enää aikuisten matkaa maksamaan, kun olen viittä vaille alennuspuolella. Pelkäsin sitä matkaa ihan jäätävästi ja jäinkin sitten lopulta Stokkan pysäkillä pois ja kävelin lopun matkan. Ei se pitkään kestänyt.

HSL-toimistosta sain päivityksen matkakorttiini ja maksoin huhtikuun loppuun yli satasen edestä aikaa. "Kerran se vain kirpaisee." Ajattelin onnellisena kun mietin, miten paljon nyt säästin. Vielä nappasin kuplateen, jonka artikkelini voitte lukea TÄSTÄ <3. Hyvää oli vadelmauutuus Milky Rasberry. :3

Kun olin tosi häpi, oli kiva mennä kotiin ja häpistellä lisää. No sitten tuli maanantain 9.3 ja sain ihan kirjekuoren, jossa luki: Teille on myönnetty lisäaikaa... (!!!!!!)  Sähköpostiinikin oli tullut opiskelijakunnalta vastaus: En voi saada korvausta, mutta voin tehdä kantelun.

Now ppl darlings! Onko se sen arvoista????

Sitten loppukevennys. Tässäpä on kakku, jonka teimme Teen äidin kanssa. Nyt tiedän, mikä on Teen lempikakkua ja sen, että noin isoa kakkua ei peitä parilla desillä vatkattu kerma. xD

Everybody deserves a cake at least sometimes!