Enkä ole kirjoittanut vähään aikaan, joten aloitampa tällaisen miniblogistelun. Joka päivälle tulee yksi kuva ja siihen liittyvä juttu.
Varoitus: Nämä kuvat eivät tule aikajärjestyksessä, eikä niiden etenemisessä ole varmastikaan mitään muuta logiikkaa.
Ensimmäinen luukku on ensimmäinen cosplay-asuni!
Tätä voisi kutsua
kaappicosplayn ja p*kartelun aateliksi.
Katsoin aikoinani deittisimmusta tehdyn animen AIR. Tämä söpö päähenkilötyttö oli samaistuttava ja itkin kun tämä tyttö sanoo heiveröisen innostunella äänellä: Maali!
Tahdoin tehdä siitä cosplayn. Olinhan käynyt jo parissa conissa ja nähnty ihania pukuja. Tottakai minäkin osaisin tehdä jotain tuollaista. Taustaosaamiseni oli yksi puolivuotinen käsityökurssi yläasteella. (Kiitos musaluokka kun otitte kaikki valinnaiset pois. No ei nyt parjata. Musaluokalla oli kyllä mahtavaa. :))
No ehkä jotenkin joo voi tehdä cosplayasun ehkä joo. Pyysin apua kaveriltani, joka oli jo pari cossia tehnyt. Hän muokkasi omasta mustasta maid-asustaan minunkokoisen. Siihen oli jäänyt pitsi vyötärölle, jonka vain kiepautun piiloon. Vähän lyhensin myös helmaa, koska kaverini oli siihen aikaan varmaan yli kymmenen senttiä minua pidempi. Niin ja mitä väliä vaikka hahamolla oli vain tylsä punainen lärpäke kauluksen koristeena. Minun hahmoverisolleni tulisi rusetti! Rusetit on söpöjä! (Ei tietoakaan hahmouskollisuudesta tässä vaiheessa)
Hauskin muisto on ristissä. Tein sen pahvista, laitoin siihen äidiln pussista löytynyttä hopeista kynsilakkaa, sekä kynnen "kovetus"lakkaa. Jäin kiinni itseteosta. Äiti otti lakat heti pois kun pitkän kinuamisen ja neuvottelun jälkeen sain ristin valmistettua loppuun. Tässäpä näette tuloksen. Lakanasta sai tehtyä helpon pitkän rusetin ponnariin, ja mustasta lakanasta sai tehtyä pitkän tiukan rusetin selän taakse. Äiti neuvoi miten ommellaan, mutta silti onnistuin sörssäämään sillä neulalla langan tosi pahasti sikkuralle, ja kun piti kaksi lakanapituutta ommella yhteen siitä tuli todella ruma. Enhän minä tiennyt miten tehdään sauma vaan ompelin toisen osan toisen päälle. Kylläpä repsotti. Isoksi onneksi väri oli musta, eikä todellakaan näkynyt karmiva aloittelijan jalanjälki. Sopivat pitkävartiset kengät löytyi tietysti myös äidiltä. Pieni harmi oli, että äidin kengän koko oli silloin pari numeroa omaani isompi, mutta ei muutakun paksut villasukat jalkaan. Voitte arvata kuinka jalat muhivat sisätiloisssa. Yksi asia vielä: Minulla oli silmälasit, ja alaikäisenä ei vanhempani taatusti olisi antanut käyttää piilolinssejä. Silmälasit eivät kuitenkaan mielestäni häirinneet asukokonaisuuttani. Mizusulla on myös ihanat taivaansiniset silmät, mutta minun vihersiniharmaasekalaiset saivat kelvata, kun ei se väri kumminkaan erotu, kun otsatukka varjostaa.
Eikö muuten olekin nätit hiukset? Yksi ylpeydenlaiheeni. Aidot blondit kiiltävät pitkät hiukset. Ai kuinka haikailenkaan niitä. Hiukseni alkoivat tummentua heti täysi-ikäisyyden jälkeen ja n. 20v täytettyäni niistä oli tullut tummanvaaleat... ja lopulta sellaiset hiekkaset.
No näin avattiin ensimmäinen luukku. Huomenna uusi päivä ja uusi luukku!
PS: Vanhempani eivät oikein koskaan ymmärtänyt tätä äkillistä fanitusta, mutta tajusivat onneksi luovuttaa kun huomasivat, ettei se laannu vaikka kuinka sitä haukuttaisi tai vähäteltäisi. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä tuli mieleesi? Kirjoita se auki!