perjantai 4. joulukuuta 2015

Neljäs luukku!

Varoitus: Tässä tekstissä on animismia.


Missä olet
lumi? Mikset ole täällä ilahduttamassa lapsia ja lapsenmielisiä talvisilla lumiveistoksillasi? Liukas jääkään ei enää ajatuksena haittaa. Olisihan jotain muuta mistä valittaa kuin pimeydestä. Kipeästä kankusta voi ihan oikeasti valittaa ja saada sympatia- ja viihdykepisteitä. Uskon, että kaamosmasennusta potee yhä useampi suomalainen kun on niin pimeää. Lumi, sentään heijastit valkoisena katulamppujen ja kuun valossa. Olet niin kaunista, niin puhdasta niin lumoavaa kun leijailet taivaalta nenänpäälle. Olet niin kylmää, että pakotat pukeutumaan lämpöisiin villapaitoihin, kaulaliinaan ja pipoon. Nyt tuntuu vain tyhmältä ylipukeutua kylmän tuulen ja sateen takia. Sitten on niitä uhmapäitä jotka sanovat, etteivät pukeudu talvivaatteisiin ilman sinua lumi, vaikka ulkona olisikin aamulla ja illalla miinusasteita. Lumi, sinun kanssa pärjää ilman sateenvarjoa, sateen kanssa joutuu pärjäämään, sillä sateenvarjot ovat yhtä tyhjän kanssa myrskyisän tuulen kera. Lumi, sinun takia ihmiset vaihtavat talvirenkaisiin. Nyt asfaltti kärsii ja autoista kuuluu kova ääni. Lumi, tiedän, että sinua saattaa kypsyttää ihmisten valitus kylmyydestä ja liukkaista teistä ja likaisesta ja ruskeankeltaisesta lumesta, loskasta, lumipyryistä, sähkökatkoista sekä joidenkin koululaisten valituksesta mennä pakosti luistelemaan ja hiihtämään.... Mutta. Sinä kuulut Suomen talveen. Sinusta on tehty paljon lauluja, sinun varaan tehdään asioita, joista ei ole mitään hyötyä muulla säällä. Sinua odotetaan. Joten ole kiltti ja tule jo!

Sinua kaivaten: Eräs, joka haluaisi tehdä lumilyhdyn jouluksi, haluaisi kokeilla luistelemista kuten viime talvenakin, haluaisi valoisammat ja kauniimmat illat ja aamut, haluaisi punaiset posket lumitöiden jälkeen ja haluaisi laulaa lapsille lumilauluja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä tuli mieleesi? Kirjoita se auki!