Pääsiäismietteisiä

Pääsiäinen on minulle suklaata ja mämmiä ja pajunvitsoja. Kirkossa emme käyneet kuin ala- ja yläasteella joinain juha-aikoina. En edes muista kuuluiko pääsiäinen yhteen niistä.

Palmusunnantain jälkeisellä viikolla yksi 3-vuotias sanoi innoissaan:
Mä olin noita! Kommentoin, että oi miten hienoa, kävit siis virpomassa. Poika nyökkäsi. "No oliko hienot vitsat?" Poika nyökkää jälleen. "Satiko herkkuja?", jatkoin. "No SAIN! TURTLESEI!" Hihkaisee poika polleana. "Ai sellaisia turtlesmunia, tai suklaamunia, jonka sisällä oli turtlesleluja?", tarkennan. "No ei mitään munia vaan oikeita TUTRLESEI!" Tämä poika oli käynyt sukulaisilla virpomassa.

Teini-ikäiset mutanttikilpikonnat (publicdomainpictures)

Oma lapsuuden muisto on, kun meidät puettiin kaikki kolme, ja kuopus, olikohan edes kahden vanha, viipottaa keltaisessa huppuhaalarissa tipuna. "Saako virpoa?", toiset eivät avaneet ovia, toiset pyysivät oikein peremmällekin. Yksi vitsa tarkoitti yleinsä herkkuja yhdelle, joten joskus annoimme kaksikin vitsaa, jotta saisimme isomman saaliin. Kuopusta ei laskettu, se kun ei osannut vielä virpoa, ja hänen karkkien syömistä vielä valvottiin.

Pajunkissoja Public Domain Pictures

Pajunkissoja mentiin metsästämään Palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina. Menimme metsään, emmekä haluneet katkaista tien varrella olevia oksia. "Muuten kävelijoiden ja autoilijoiden maisemat pilaantuisivat", neuvoivat vanhempani. Pajunkissat katkaistiin puukolla. Itsekin sain vähän kokeilla. Oksat koristeltiin pitkillä silkkipaperiviireillä ja -ruusuilla, höyhenillä sekä muutamalla kaupan munalla. Niistä tuli kauniita, ja niitä kelpasi viedä taloyhtiön naapureille.

Yksi taideteos erottui muista. Vanhempi pikkuveljeni oli experimentoinut yhtä pajunoksaa. Siitä oltiin revitty pajunkissat, ja se oli oksa, joka jakaantui kahtia. Yksi punainen silkkipaperin pala siihen oltiin teipattu. Pikkuveljeni huitoi sitä innoissaan ja lausui runon lopussa: Ritsa sulle, palkka mulle! Nauroimme aivan kippurassa. Rakas Neljä-vuotias pikkuveljeni ei vielä olllut ymmärtänyt ideaa. Vanhempani säästivät ja laittoivat sen telkkarin vieressä olevan kukkapurkkiin. Rakas muisto.

Sunnuntaina oli sitten se kohokohta, kun äiti maalasi kasvoille pisamia ja näppylöitä, ja se kutitti aivan kauheasti. Veljistä tehtiin kissa ja tipu. Kun kaikki oksat n. 10 oli vaihdettu, menimme kotiin ja laskimme saaliin maahan ja aloimme jakaa saalista. Vanhemmillekin liikeni ehkä pari karkkia.

Pääsiänen on keltaisen ja vaaleanvihreän värin aikaa! FreeDigitalPhotos

Pitkä perjantaita ei oikein vietetty mitenkään. Se tuntui vain pitkältä, sillä seuraavana päivänä olisi pääsiäinen, ja voisi etsiä munia kätköistä. Ne oli piilotettu sisälle, sillä piha oli pieni. Sitten mentiin yleensä vähän sukuloimaan ja syötiin lammasta ja minttuhyytelöä ja kermaperunoita. Kyllä meille uskonnontunneilla tehtiin selväksi mitä pääsiäisen aikaan tapahtui. Mummilla on kertomus, kuinka kieltäytyin syömästä lammasta, koska mielestäni oli väärin uhrata lammas kun ei se lammas mitään pahaa ollut kenellekään tehnyt. Myöhemmin kuitenkin nälkä vei voiton ja ilmoitin vakavasti, että sehän oli jo kauan sitten. Jälkiruokaksi vielä mämmiä ja kahvihetken lisukkeeksi pashaa ja rahkapiirakkaa.

Mämmiannos sokerilla ja kermalla kevytmaidolla

Mämmi on ainainen pääsiäisen lemppari. Mummini kertoi, kuinka ruismaltaita haudutettiin isossa padassa tulen alla ja sitä valvottiin yönyli välillä hämmentäen. Sitten se varastoitiin koivuntuohesta tehtyihin "astioihin". Nykyään ne ostetaan pakaste/kylmäaltaasta, sillä en usko, että kenelläkään olisi niin paljon sisua ja aikaa tehdä mämmiä.

Lopussa vielä huolellinen kaapiminen.

Tässäpä ma ratkaisu miten syödään mämmin jämät. Kaadetaan maito suoraan rasiaan. Ei tuntunut vuotavan mistään.

Hyvää Pääsiästä muruset!