Vaaliduunia

Tulinpa sitten kunnon nuhayskään, enkä mene töihin muita tartuttamaan vaan pysyn tiukasti kotona. Teki mieli kirjoittaa paljon, niin tällainen tuli.

Teksti, että näin toimitaan vaalien ennakkoäänien esitarkastuksessa.
(varoitus: selostuksessa on paljon sanaa "sitten")


En siis laskenut henkilöiden ääniä, sen tekee jotkut ylemmältä taholta.
Sen sijaan sen minkä tein oli hyvin rasittavaa. Iho kuivasi, kädet muuttuivat mustankeltaisiksi, ilmastointi oli täysillä, mutta kuinka ollakaan kaikki hikoilivat teepaidoissa.

Silti tämän valituksen jälkeen mainitsen, että meistä pidettiin hyvää huolta. Virvokkeita sai juoda niin paljon kun jaksoi, ylityön aikana tarjottiin pieni iltapala, välipalaksi oli pullaa.

Tässä pieni selostus. Saa nähdä kuinka hyvin muistan nämä, sillä siitä on nyt jo muutama päivä aikaa.
Ihan ensin kerron kuitenkin mitä kirje sisältää, jotta ette menisi sekaisin lukiessanne selostusta.
Vaalikirjeestä näkyy ennen aukaisemista vasemmassa yläkulmassa leima joka voi olla jotain tällaista ***00042346Poppaloora96345934*** Jos sellaista ei ole, se menee epäselvät lokeroon. Yleensä vaalikirjeet ovat koneella kirjoitettuja. Silti joskus törmää käsinkirjoitettuihin. Nämäkin viedään epäselvät pinoihin. Kirjekuori on keltainen etupuolelta ja valkoinen takapuolelta. Kun kirjekuori avataan ja otetaan kirje pois, kirje niitetään kirjekuoren valkoiselle puolelle niin, että keltaiselta, eli oikealta puolelta näkyy selvästi ruskea kirjekuori, jonka sisällä siis oletetaan olevan ääni. Ruskeaa äänikirjettä ei siis avata. Jos kirjekuoren sisällä ei ole ruskeaa äänikirjettä, tämäkin kirje menee epäselvät-lokeroon ja samalla kerrotaan pomolle, ettei siellä ollut kirjettä.

Postia tulee laatikoittain Espoon osoitteella. Ensin otetaan epämääräisiä läjiä, viedään ne omalle paikalle, tarkastetaan, että kaikki on Espooseen. Aina löytyy lähetysten seasta Vantaan ja Kauniaisten lappuja. Ne otetaan pois ja laitetaan "uudelleen lähetettävät" -laatikkoon.

Sitten epämääräiset läjät järjestetään 50-kirjeiden pinoihin ja laitetaan kaikki pinor yhteiselle isolle pöydälle siten, että käsin kirjoitetut osoiteet tai leimattomat tai muuten vain epäilyttävät kirjeet laitetaan pinoon päälimmäisenä, pinoja riitää muutama yhtä laskijaa kohden. ja kirjeet ovat nurinpäin. Tarkastaja laskee pinot ja samalla pystyy laskemaan kirjeiden määrän.

Otetaan 50-pino, viedään omalle paikalle ja tarkastetaan onko pinossa varmasti 50 kirjettä. Joskus saattaa tulla yhden kirjeen vajaus tai ylijäämä. Varsinkin illan tullen virheitä tulee, tällöin tehdään vielä kolmas tarkastus, eli otetaan taas 50-kirjeen pino tarkastetaan uudestaan. Tällä kertaa pinot laitetaan oikein päin. Tässä vaiheessa ei tule enää virheitä, sillä neljäs tarkastus on jo veemäistä kun tietää mitä on tulossa. Eräänä päivänä ääniä tuli yli 8000 kirjettä. Pomo sanoi, että tehdään 6000. Meitä on noin 10-20 työntekijää riippuen, kuinka moni pääsee paikalle, kuinka moni on kipeä, kuinka moni joutuu lähtemään aikaisemmin ja sellasta seikkaa.

Otamme muutaman pinon ja viemme omalle paikalle. Avaamme kirjeet kirjeenavaajalla, nostamme kirjeen, ja tarkistamme, että sisällä oleva äänikirje on kunnossa. Jos äänikirje on jäänyt auki, se liimataan kiinni. Kirjeen niitämme kirjekuoren nurjalle puolelle vasemmasta kulmasta. Sitten jaamme kirjeet postinumroihin kympin tarkkuudella pinoihin. Tässä välissä viemme käsinkirjoitetut tai leimattomat kirjeet "epäselvät"-lokeroon. Sieltä sitten oma yksikkönsä etsii tietoja tietokoneelta. Joskus käsialasta ei saa selvää ja täytyy lähteä arvuuttelemaan Heittinen, Leittinen, Keittinen... Sitten otamme kymppipinon ja jaamme sen ykkösten tarkkuudella. Tämän jälkeen laitamme kirjeet ykkösentarkkuuden lokeroihin.

Sitten otamme yhden lokeron käsittelyymme. Aloitamme aina isoimmista määristä. Ääniä saattaa silloin olla yhdessä lokerossa yli 300. Siinä täytyy sitten aivan ensimmäisenä tarkistaa, että varmasti kaikki ovat samaa numeroa, koska joskus 02 sekaan saattaa tulla 20, mikä on ihan luonnollista kun niitä siinä silmät sirrissä tarkkailet. Silloin kysytään, kenellä on lokero 20 ja viedään se sinne.

Sitten lokoeron kirjeet laitetaan (sukunimen mukaan) aakkosjärkestykseen ja lasketaan kuinka monta kirjettä on. Tässä vaiheessa myös "epämääräiset" kirjeet on tarkistettu ja laitettu lokeroon ykkösen tarkkuudella ja ympyröity tai kirjoitettu postinumero. Joskus käy hassusti niin, että etenkin käsinkirjoitetuissa kirjeissä onkin ensin etunimet ja sitten vasta sukunimi "Anna Karoliina Virtanen". Jos sukunimi ja etunimi ovat selvästi tuttuja, voi johtopäätöksiä tehdä turvallisesti, mutta etenkin jotkut "An Cheng Pho" ja vieraammat nimet täytyy mennä tarkastuttamaan tietokoneyksikköön.
Samalla kirjeet sidotaan kuminaihoilla eli –omakeksimälläni verbillä – kumpparoidaan 50 pinon nippuihin, ja lopuksi vajaan nipun kanssa jättinippuun eli pinoon. Tämän jälkeen pinon päälle kumpparoidaan paperi, jossa lukee postialue, päivämäärä (+aamupäivä vai iltapäivä) ja laskijan nimikirjaimet.   Sitten ne viedään lokeroiden sijaan uusiin laatikoihin, jossa on lista. Listaan kirjoitetaan samat asiat. Tämän jälkeen pomo laskee jokaisen laatikon listassa lukevan saman päivämäärän kirjeiden määrät yhteen ja katsoo luku sama kuin mitä ihan alkuun oltiin laskettu. Oli vastaus mikä hyvänsä, seuraava vaihe on välttämätön.

Kun kaikki on laskettu, alkaa tarkistuskierros. Eli otamme taas paksuimmat pinot ensimmäiseksi ja laskemme. Täytyy ottaa myös sellaisia pinoja, joita ei ole itse tarkistanut. Aina jos tarkastaja huomaa, että laskija on tehnyt virheen, hänen täytyy vielä tarkastuttaa toisella, että virhe pitää paikkansa. Tärkeintä on säilyttää aakkosjärkestys ja niput samoina. kuin ne oltiin alunperin laitettu. Vielä tarkastetaan, ettei ole leimattomia kirjeitä tai vääriä yksiköitä seassa.

Kun pino on tarkastettu, laput täydennetään kirjoittamalla oikeinmerkki mahdollisesti korjattu määrä ja tarkastajan nimimerkki. Välihuomautus: Laskija kirjoittaa sinisellä värillä, tarkastaja punaisella värillä. Sinipunakynät on ihania! Niillä voi tehdä voimakkaita piirustuksia!

Sitten kun kaikissa pinoissa on oikeinmerkki tehdään vielä toinen tarkastus. Eli sama juttu vielä kerran. Tämän jälkeen pitäisi jokaisessa lapussa ja listassa löytyä kaksi oikeinmerkkiä. Nyt kaikki toivovat, että lista määrät täsmäävät ja huokaavat helpotuksesta.

Ohi on! Päästään kotiin! Eipä tässä tehty kuin 12 tunnin työpäivä. No tulee hyvät ylityöliksat.

Seuraavana päivänä alkaa sama rumba uudestaan, koska posti ei vain lopu, ja etenkin loppua kohden kirjeiden määrä vain kasvaa!

NO SITTEN

kun ollaan saatu kaikki kirjeet on laatikoissa lasketuissa nipuissa ja enempää kirjeitä ei enää postista voi tulla (eli ennakkoäänestyspäivät ovat loppuneet) alkaa uusi vaihe. Nimittäin parityö!

Koska satuin jäämään ilman paria keksin itselleni välitekemistä. Kokosin kahdeksankymmentä pahvilaatikkoa, joka oli todella hyödyllistä! Sitten löytyikin pari.

Otetaan kaikki saman yksikön laatikot omalle paikalle. Toinen lukee listasta päivämäärät, toinen tarkastaa, että pinot löytyvät laatikoista.  Tämän aikana listassa olevan päivämäärän viereen laitetaan ruksi sinisellä kynällä. Sitten otetaan päivämäärien aikaisuuden mukaan pinoja ja lasketaan niitä ja vielä tarkastetaan, että kaikki on kunnossa.  Sitä mukaan kun pinot on tarkistettu ja laskettu rasti ympyröidään sinisellä kynällä.

Sitten otetaan pino ja järjestyksessä otetaan ruskean väriset äänikirjeet kirjeiden sisältä. Näin muodostuu kaksi pinoa. Äänikirjepino ja tyhjät osoitepinot. Osoitepinot nidotaan kiinni ja niitä säilytetään muutama kuukausi samoissa laatikoissa päivämäärä ja aakkosjärjestyksessä niin, että jos joku haluaa tarkastaa, onko hänen kirjeensä tullut perille, sen voi sieltä helposti kaivaa.

Äänikirjepinot lasketaan, että ääniä on saman verran kuin kirjeitä. Tämän jälkeen äänet jaetaan sadan kirjeen pinoihin. Äänikirjeitä ei missään nimessä avata, vaan tarkastetaan, että ne ovat tiukasti kiinni. Tässä vaiheessa äänikirjeiden ei tarvitse olla enää järjestyksessä, vaan niitä täytetään sadan kirjeen pinoiksi kun vain mahdollista. Siinä tarvitaan matikkaa, sillä jos kahdessa pinossa on vajaa sata, täytyy laskea, kuinka paljon toisesta pinosta täytyy luovuttaa. Samall alle sadan eli vajaapakan päälle aina kirjoitetaan, kuinka paljon siinä on, että voidaan tehdä nopeita laskutoimituksia. Sadan kirjeen pinojen päälle kirjoitamme kuulakärkikynällä paperille 100, ja kumpparoimme ne. sitten laskemme sadan pinoista, että luku täsmää alussa laskettujen kirjeiden  kanssa. Jos ei, lasketaan sadan pinot uudelleen ja tarkastutetaan vielä toisella, että on varmasti sadan pinoja. Tässä vaiheessa määrä täsmää. Sadan pinot ja vajaa pino pannaan pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitetaan alue. (02)

Hienoa, olette tehneet ison työn. Sitten vaan seuraava lokero. 95- ei ole tarkastanut vielä kukaan! Siellä on paljon lisää kirjeitä!

Kiinnostaako tällainen? Määräaikainen työ, jossa töitä riittää, aika kuluu yllättävän nopeasti ja saatetaan joutua jättämään osa työstä  seuraavalle päivälle.

Jos kiinnostaa, selaa työhakemuksia ennen vaaleja! Itsekin tuli pääsin varasijalta sairastapausten vuoksi.