Kolmas luukku!

Kolmas kerta toden sanoo.... ei se nyt liity tähän kirjoitukseen mitään, kunhan annoin sen lauseen tulla ulos että pääsen jatkamaan.

Tässäpä seuraava kuva:

Jep! Ysiluokan musikaali! Tässäpä olen juuri kirjoittamassa ääneen muistiinpanoja, joissa luki lopussa: "Älä siis... kerro kenellekään. Niinhän se tosiaan olikin!" hihkaisin iloisesti. Yleisö nauroi. 

Yläasteen ysiluokat tekivät perinteisesti musikaalin. Meidän kohdalla tämä perinne meinattiin katkaista, sillä opettajat valittivat kuinka harjoitusajat vievät aikaa tavallisilta opinnoilta, ja oppilaat olivat koulussa väsyneitä kun joutuivat harjoittelemaan koulun jälkeen musikaalia. Meidän luokka oli vahva ja vakuuttava ja saimme mahdollisuuden tehdä musikaalin.

Se miten cast ja crew päätettiin oli mielestäni epäreilu tapa. Kuka kysyy: Kuka haluaa käsikirjoitukseen mukaan? Ihmisiä nostelevat käsiä jännittyneenä. "Kuinka moni haluaa X:n tekemään musikaalia?" Melkein kaikki. "Kukas meillä seuraavaksi? Siellä Y viittaa. Kuka haluaa Y:n mukaan?" Osa nostaa käden ylös. Minä mukaan lukien."Entä Z:n?" taas porukka nostaa käsiä ylös. Joku samaan aikaan oppilaista kysyy: Saako äänestää monta kertaa? "No ei tietenkään!! Huudahtaa opettaja tuimasti. "No Z?" Yksi nostaa käden pystyyn kuiskaten epäileville  "Minä en vielä ole äänestänyt." "Okei yksi ääni. No niin, kuka vielä haluaa käsikirjoitukseen mukaan? Å nostaa käden ylös. Kuinka moni haluaa Å:n mukaan? Kukaan ei nosta kättä pystyyn. Oppilaat pyörittelevät silmiään. Kaikki olivat jo äänestäneet.

Siis voi räjähtävä kakkapökäle sentään miten typerää. Miten äänestäminen tapahtuu? Ensin asetetaan ehdokkaat, sitten tehdään joku nimetön äänestys jollain paperit laatikkoon konstilla. Arvaapa kuinka nämä ensimmäiset ehdokkaat kyselivät ketkä äänestivät ketäkin ja ARGH miten lapsellista.

No anyways musikaalista tuli musikaalin tekeminen musikaalista. Tiedätte leffoja leffanteosta ja sarjiksia sarjakuvan tekemisestä. Näytelmä näytelmän tekemisestä ja sitä rataa. Tässä musikaalissa  oltiin tekemässä "Rasva-musikaalia" (inspiraation lähteenä Grease) ja yksi hahmo oli pahis soluttautuneena hyvisten joukkoon. Meillä oli kaksi castia. Minä olin tämä hahmo toisessa castissa, toisessa en muistaakseni yhtään mitään. Se on ihan hyvä, sillä roolilla oli yllättävän paljon muistettavaa. Onneksi muistin kaikki replat, joskus vain vähän hassussa järjestyksessä.

Viimeisessä esityksessä on tapana irrotella ja leikkiä hieman näyttelijoiden kustannuksella. Muistan kun minun piti sanoa, että eräs hahmo on konna. Siis rosvo tietenkin, mutta aina kun sanoin sen näytelmän aikana kuvittelin mielessäni pääparini muuttuvan niljakkaaksi. Lopulta oli aivan pakko sanoa tästä hahmosta viimeisessä näytelmässä "Ja hän on maailman inhottavin ja kamalin rupikonna!" Siinä oli vastaparilla pokan pitelemistä. Jälkeen päin hän tuli sanomaan "Kiitti -tusti siitä rupikonnasta." hieman nauraen. "Ole hyvä vaan!" virnistin takaisin.

Oli se oikeasti hyvä kokemus kaikenkaikkeaan kaikkine deadline-kauheuksine ja opettajien välisine eripurineen sekä koeviikkoineen, mutta oli se sen arvoista! Tämä sai minut innostumaan näyttelemisestä ja opin heittäytymään lavalla. On ollut kiva tehdä sen jälkeen ilmaisutaitoon projekteja sekä lukiossa että AMK:ssa, sekä opiskelujen ulkopuolella.