Toinen luukku!

Tässäpä seuraava kuva ja selitys:

Varoitus: Tämä teksti käsittelee kirjoitustaitojani sekä jotain määrittelemätöntä tyhjän paperin kammoa, sekä opiskeluvaikeuksia, sekä ratkaisuja selvitä niistä. Älkää sanoko minulle "Ei sulla ees oo mitään vaikeuksia (muhun verrattuna)!" kun se ei ole se pontti.

Mikseu tähän paperiin muodostu ensin yhtään mitään ja lopulta vain pelkkää höpötystä? Ei oo hyvä, ei oo hyvä!

Minulla on ollut "erinäisiä"vaikeuksia kirjoittamisen kanssa. Ensin tuijotan paperia ja alan lievästi ahdistua ideasta, että siihen pitäisi kirjoittaa jotain. Aloittaa yhsellä sanalla, muodostaa yksi lause, yksi virke ja lopulta kappale. Hui kuinka puistattaa! Tämmöinen vapaasta tahdosta omien ajatusten julkituominen on ihan eri juttu!



Äidinkielestä sain yläasteella seiskan eikä lukiossa mennyt sen paremmin. Aina viilattiin pilkkua ja olisi pitänyt tehdä hienoja tekstejä. Itseltäni tuli usein pelkkää tajunnan virtaa ja lauseyhteydet saattoivat jäädä muilta kokonaan ymmärtämättä. Kun katselen vanhoja muistiinpanoja olen hämmentynyt. Käsiala on suttuista ja leijailee missä sattuu kuvien lomassa.

Älkää ymmärtäkö väärin: Tykkään kirjoittaa... näin kun se on vapaata. Olen oppinut ennen koulunaloitusta sekä lukemaan että kirjoittamaan. Jokin meni vain jossain vaiheessa pieleen. Muistan kun yläasteella luokanvalvojani sanoi ysillä minulle, että hän on usein miettinyt jo seiskaluokan aloittaessani että onko minulla vaikeuksia keskittymisen kanssa, mutta ei ole viitsinyt puuttua asiaan, koska en ole häirinnyt tunneilla.

Voi kyllä minä sen muistan mitä tein tunneilla. Pipersin muunmuassa näitä tällaisia. Purkasin turhautumustani ja välillä suuttumustanikin vihkoihin. Vihkojen reunat olivat täynnä piperryksiä. Sain tosin aina hyvää vihkotyöskentelypalautetta, sillä piperrykset olivat koristeellisia ja joskus liittyivät tehtävänantoihinkin. No jee!

Kyllä minä läksyt aika usein tein, mutta tunneilla haaveilin. Välillä jouduin sitten kuiskaamaan "mikä sivu?" "Mikä tehtävä?" "Ai mitä nyt tapahtuu?" kun huomasin että ope oli laittanut mankan soimaan ja alkoi kuulua vierasta kieltä,  tai opettaja alkoi jakaa papereita ja käskee laittaa kirjat pois. Onneksi ihanat ystävät auttavat! :D

Lukiossa tilanne paheni. Kirjalliset kokeet menivät vähän niin ja näin. Opettajat sanoivat: Kyllä minä tiedän että ymmärrät, teet kotiläksyt ja viittaat tunneilla, mutta jotenkaan tuo kirjoittaminen ei vaan oikein suju. Lopulta kun kirjoitukset olivat takana ja muutama kurssi roikkui menin neuvottelemaan, että voisin tehdä kokeet suullisesti. Onneksi lukiomaikat eivät haluneet minun jäävän luokalle ja suostuivat näihin järjestelyihin.

AMK:n aloittaessani päätin toimia fiksusti. Menin lukiseulaan. "Kyllä sinä kieltä osaat, mutta jotain sanojen hahmottamisvaikeuksia sinulla kai on...Eli kai sinulla jotain tukea sitten voi olla opiskeluissa." No öh okei? Ei näkynyt missään. Kun meille tuli välitesti ja paperi annettiin käteen, oikein muistan miten se meni. "Kirjoita lapsen kehityskaudesta ja ota huomioon seuraavat seikat: (ranskalaisilla viivoilla alan sanoja kuten kefalokaudaalinen ja sitärataa.) Myöhemmin kysyin, miten muut ymmärsivät tehtävän. Kaikki muut olivat tehneet sen niin, että olivat tehneet jokaisesta ikävuodesta jonkin tiivistelmän. Itse tein sen niin että kirjoitin kaikista alan sanoista ja liitin sen ikäryhmiin. "Teit tämän kokeen vähän eri tavalla... en minä ihan tätä ajatellut, mutta kaikki on kyllä oikein. Saat tästä kiitettävän." JEEEEEE!!!! mutta silti hämmensi, miten kaikki muut olivat tehneet kokeen eri tavalla? Ehkä se on juuri sitä, etten ymmärrä kaikkea lukemaani ja teen sitten omia hassuja johtopäätöksiä.

AMK:n loppuvuotena piti lukea viisi kirjaa ja tehdä niiden perusteella laaja-alainen kirjoitelma. Aikani ähelsin ja sähelsin, kunnes lopulta menin pokkana sanomaan: Olen lukenut kaikki kirjat, mutten osaa kirjoittaa niistä. Voitko pitää minulle vaikka kuulustelun näistä kirjoista? Sain vakuutettua opettajan ja tentti meni läpi. Kirjoitin kysymyksiästä isoja miellekarttoja ja selitin ne opettajalle. "Kyllä sinä nämä kirjat olet selvästi lukenut." JEEEE!!!!

Kyseinen kuva on saanut inspiraationsa Rumiko Takahashin sarjasta "Inu Yasha, Feudal Fairytail", ne isot ja peilatut versiot. Siinä oli eräs raivoisa kakara. Otin ilmeestä mallia, mutta tein siitä vähemmän raivoisan ja itseni näköisemmän.

Eipä ole minun enää työaikanani tarvinnut kirjoittaa muuta kuin ohjeita siihen, mitkä ovat muskarikäytännöt, ja nyt sitten sitä nähdään, kenellä vanhemmista on niitä tekstinymmärtämisvaikeuksia. :P