Kuudes luukku!

Tää tulee tälleen jäljissä, mutta:
Varoitus: Unohdin kirjaimelliesti kirjoittaa itsenäisyyspäivänä. Hieman noloa, mutta nyt kirjoitan kaikkea mitä eilisestä tuli mieleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tässä menee mun ajatukset eilisestä, ilman erillistä mietiskelyä.

Tässäpä tällainen pirteä kuva. Saippuakuplat on kivoja. Mulla tahallaan paita juoponnapissa.
Itsenäisyyspäivä meni rennosti kotona.
Nukuin paljon.
Vähän haikea olo, kun viikonloppu ohi ja muuta kaikkea...
Katsoin animee ja telkkuu...
Oli rauhallista...
Syötiin hampurilaisia...
ja jätskii...

...haluun suklaata. Tänään on maanantai. Nälkä. Suunnittelin eilen joulujuhlia muskareihin.

Viides luukku!

Varoitus: Seuraava teksti sisältää erään pelin hypettämistä.

Saimme kutsun tätini poikaystävän (nyk. aviomies) luokse. Jännitti. Olin nähnyt hänet joskus aikaisemminkin mutta se oli niin sellainen jännittynyt ja kohtelias tapaaminen. Nyt pääsisin näkemään millainen hän todella on ja eritoten millainen hänen kämppänsä mahtaisi olla.

Suureksi ilokseni hän paljasti nörtimmän puolensa esittelemällä

Neljäs luukku!

Varoitus: Tässä tekstissä on animismia.

Missä olet

Kolmas luukku!

Kolmas kerta toden sanoo.... ei se nyt liity tähän kirjoitukseen mitään, kunhan annoin sen lauseen tulla ulos että pääsen jatkamaan.

Tässäpä seuraava kuva:

Jep! Ysiluokan musikaali! Tässäpä olen juuri kirjoittamassa ääneen muistiinpanoja, joissa luki lopussa: "Älä siis... kerro kenellekään. Niinhän se tosiaan olikin!" hihkaisin iloisesti. Yleisö nauroi. 

Yläasteen ysiluokat tekivät perinteisesti musikaalin. Meidän kohdalla tämä perinne meinattiin

Toinen luukku!

Tässäpä seuraava kuva ja selitys:

Varoitus: Tämä teksti käsittelee kirjoitustaitojani sekä jotain määrittelemätöntä tyhjän paperin kammoa, sekä opiskeluvaikeuksia, sekä ratkaisuja selvitä niistä. Älkää sanoko minulle "Ei sulla ees oo mitään vaikeuksia (muhun verrattuna)!" kun se ei ole se pontti.

Mikseu tähän paperiin muodostu ensin yhtään mitään ja lopulta vain pelkkää höpötystä? Ei oo hyvä, ei oo hyvä!

Minulla on ollut "erinäisiä"vaikeuksia kirjoittamisen kanssa. Ensin tuijotan paperia ja alan lievästi ahdistua ideasta, että siihen pitäisi kirjoittaa jotain. Aloittaa yhsellä sanalla, muodostaa yksi lause, yksi virke ja lopulta kappale. Hui kuinka puistattaa! Tämmöinen vapaasta tahdosta omien ajatusten julkituominen on ihan eri juttu!

1. Kalenteriluukku

Joulu tulla jolololo-jollolo-jollolo-loo....

Enkä ole kirjoittanut vähään aikaan, joten aloitampa tällaisen miniblogistelun. Joka päivälle tulee yksi kuva ja siihen liittyvä juttu.

Varoitus: Nämä kuvat eivät tule aikajärjestyksessä, eikä niiden etenemisessä ole varmastikaan mitään muuta logiikkaa.

Ensimmäinen luukku on ensimmäinen cosplay-asuni!

Tätä voisi kutsua

Leukailua

Varoitus: Tämä teksti sisältää historiaa ja pohdiskelua ylikasvaneesta leuastani. Tässä ei ole paljoa kuvia. Tämä ei ole myöskään vinetys omasta ulkonäöstäni vaan valmistautumisesta ja  kertomus leukani ja hampaitteni kanssa kulkemastani tiestä.

Minulla on terävä leuka. Tämä on tullut erittäin selväksi ystäviltäni, toiset taas eivät huomaa mitään. Onhan se terävä ja vieläpä hyvin ylikasvanut. Viisauden hampaatkin ovat päässeet ylipuhkeamaan, sillä tilaa suussa on todella paljon ja uskon sen olevan syy siihen, että puren helposti poskiini. Se muuten sattuu! Sitten kun se puremisen takia turpoaa, siihen on vielä helpompi purra. Syöpä siinä sitten varovasti  ja hitaasti jotain pehmeitä mössöjä seuraavat kolme päivää, jotta turvotus laskisi.

Sitä ei etuprofiilissa huomaa, mutta sivuprofiilissa kylläkin. Ja vielä tiedoksi niille jotka ihmettelevät:

Mukavuudenhaluisuutta

Olen mukavuudenhaluinen:

Varoitus, jos huomaa samaistuvansa tähän leikkimieliseen ja liioittelevaan ja todella provosoivaan tekstiin, saattaa olla vaarana liika mukavuudenhaluisuus, ja näin kateuden ja epätoivon iskeminen ahkerille ja paikoillaan osaamattomille ihmisille. :P

Niin se vain on, että laiskuus on parasta.

Miksei enää nähdä?

Varoitus: Tämä teksti ei varsinaisesti ole angstia mutta kyllä sen sellaiseksikin voi halutessaan tulkita. Tein tekstin osittain kieli poskella, mutta on siinä totuutta toinen puoli. Älkää hätäilkö, uskon, ettet Sinä ihana lukija ole ainoa, joka huokaisee tämän tekstin jälkeen syvään.

Eräs kirjoitti, että häntä ärsyttää kuinka kukaan ei ikinä kysy häneltä että mitä kuuluu vaan hän kysyy muilta. Kukaan ei myöskään halua tulla hänen luokseen koska hän asuu liian kaukana. Oikeasti nämä ystävät asuvat yhden tai kahden bussin päästä hänestä ja pk-seudulla on helpompi liikkua kuin muualla Suomessa. Hän halusi kertoa tämän viestin julkisesti, eikä jokaiselle erikseen. Loppukateetiksi hän kirjoitti, ettei hänellä mene hyvin.

Mietin kirjoitusta. Ensin meinasin kirjoittaa jotain ymmärrän ja tiedän tunteen, sitten meinasin kirjoittaa että kerro nyt sitten mikä menee huonosti kun ei ole kiva jättää asioita arvailujen varaan, kunnes alkoi "ranttaussuoni tykyttää". Siispä vastasin näin:

Hiukset meni, sinne meni!

Varoitus: Tässä luvussa käsittelen niinkin "mielenkiintoista" aihetta kuin omat hiukseni. Sisältää paljon kuvia.

"Hiukset ovat naisen kruunu", sanoi autokoulun opettajani. Kun kysyin tältä mieheltä, että