Kolmas luukku!

Kolmas kerta toden sanoo.... ei se nyt liity tähän kirjoitukseen mitään, kunhan annoin sen lauseen tulla ulos että pääsen jatkamaan.

Tässäpä seuraava kuva:

Jep! Ysiluokan musikaali! Tässäpä olen juuri kirjoittamassa ääneen muistiinpanoja, joissa luki lopussa: "Älä siis... kerro kenellekään. Niinhän se tosiaan olikin!" hihkaisin iloisesti. Yleisö nauroi. 

Yläasteen ysiluokat tekivät perinteisesti musikaalin. Meidän kohdalla tämä perinne meinattiin

Toinen luukku!

Tässäpä seuraava kuva ja selitys:

Varoitus: Tämä teksti käsittelee kirjoitustaitojani sekä jotain määrittelemätöntä tyhjän paperin kammoa, sekä opiskeluvaikeuksia, sekä ratkaisuja selvitä niistä. Älkää sanoko minulle "Ei sulla ees oo mitään vaikeuksia (muhun verrattuna)!" kun se ei ole se pontti.

Mikseu tähän paperiin muodostu ensin yhtään mitään ja lopulta vain pelkkää höpötystä? Ei oo hyvä, ei oo hyvä!

Minulla on ollut "erinäisiä"vaikeuksia kirjoittamisen kanssa. Ensin tuijotan paperia ja alan lievästi ahdistua ideasta, että siihen pitäisi kirjoittaa jotain. Aloittaa yhsellä sanalla, muodostaa yksi lause, yksi virke ja lopulta kappale. Hui kuinka puistattaa! Tämmöinen vapaasta tahdosta omien ajatusten julkituominen on ihan eri juttu!

1. Kalenteriluukku

Joulu tulla jolololo-jollolo-jollolo-loo....

Enkä ole kirjoittanut vähään aikaan, joten aloitampa tällaisen miniblogistelun. Joka päivälle tulee yksi kuva ja siihen liittyvä juttu.

Varoitus: Nämä kuvat eivät tule aikajärjestyksessä, eikä niiden etenemisessä ole varmastikaan mitään muuta logiikkaa.

Ensimmäinen luukku on ensimmäinen cosplay-asuni!

Tätä voisi kutsua

Leukailua

Varoitus: Tämä teksti sisältää historiaa ja pohdiskelua ylikasvaneesta leuastani. Tässä ei ole paljoa kuvia. Tämä ei ole myöskään vinetys omasta ulkonäöstäni vaan valmistautumisesta ja  kertomus leukani ja hampaitteni kanssa kulkemastani tiestä.

Minulla on terävä leuka. Tämä on tullut erittäin selväksi ystäviltäni, toiset taas eivät huomaa mitään. Onhan se terävä ja vieläpä hyvin ylikasvanut. Viisauden hampaatkin ovat päässeet ylipuhkeamaan, sillä tilaa suussa on todella paljon ja uskon sen olevan syy siihen, että puren helposti poskiini. Se muuten sattuu! Sitten kun se puremisen takia turpoaa, siihen on vielä helpompi purra. Syöpä siinä sitten varovasti  ja hitaasti jotain pehmeitä mössöjä seuraavat kolme päivää, jotta turvotus laskisi.

Sitä ei etuprofiilissa huomaa, mutta sivuprofiilissa kylläkin. Ja vielä tiedoksi niille jotka ihmettelevät:

Mukavuudenhaluisuutta

Olen mukavuudenhaluinen:

Varoitus, jos huomaa samaistuvansa tähän leikkimieliseen ja liioittelevaan ja todella provosoivaan tekstiin, saattaa olla vaarana liika mukavuudenhaluisuus, ja näin kateuden ja epätoivon iskeminen ahkerille ja paikoillaan osaamattomille ihmisille. :P

Niin se vain on, että laiskuus on parasta.

Miksei enää nähdä?

Varoitus: Tämä teksti ei varsinaisesti ole angstia mutta kyllä sen sellaiseksikin voi halutessaan tulkita. Tein tekstin osittain kieli poskella, mutta on siinä totuutta toinen puoli. Älkää hätäilkö, uskon, ettet Sinä ihana lukija ole ainoa, joka huokaisee tämän tekstin jälkeen syvään.

Eräs kirjoitti, että häntä ärsyttää kuinka kukaan ei ikinä kysy häneltä että mitä kuuluu vaan hän kysyy muilta. Kukaan ei myöskään halua tulla hänen luokseen koska hän asuu liian kaukana. Oikeasti nämä ystävät asuvat yhden tai kahden bussin päästä hänestä ja pk-seudulla on helpompi liikkua kuin muualla Suomessa. Hän halusi kertoa tämän viestin julkisesti, eikä jokaiselle erikseen. Loppukateetiksi hän kirjoitti, ettei hänellä mene hyvin.

Mietin kirjoitusta. Ensin meinasin kirjoittaa jotain ymmärrän ja tiedän tunteen, sitten meinasin kirjoittaa että kerro nyt sitten mikä menee huonosti kun ei ole kiva jättää asioita arvailujen varaan, kunnes alkoi "ranttaussuoni tykyttää". Siispä vastasin näin:

Hiukset meni, sinne meni!

Varoitus: Tässä luvussa käsittelen niinkin "mielenkiintoista" aihetta kuin omat hiukseni. Sisältää paljon kuvia.

"Hiukset ovat naisen kruunu", sanoi autokoulun opettajani. Kun kysyin tältä mieheltä, että

Valmistuin ja mitäs nyt???

Valmistuin! Minusta tuli Musiikkipedagi! I Graduated! I'm now a music teacher!
Varoitus: Tämä teksti sisältää itsensä kehumista ja tarinaa siitä mitä päässäni pyöri kun valmistuin. Nyt olen sujut itseni kanssa, joten voin kirjoittaa tästä kaikessa rauhassa. Luultavastikaan en laita tähän mitään kuvia, sillä en tainnut niitä ottaa.

Opettajat lupasivat

Sirun konkarikokkaukset eli mömmöt ja mössöt

Sain kerran hyvältä ystävältäni loistavan neuvon ruoanlaittoon:

Ruoakalautasella pitää olla

Herkkusuu

Siru tykkää herkuista, erityisesti makeista herkuista. Siru on tunnesyöjä, ja Sirulle tulee hyvä olo makeista herkuista, sillä niihin liittyy hyviä muistoja: illanvietot kavereiden kanssa, vierailut sukulaisten luona, yhteiset leivontatuokiot, omat onnistumiset ja saadut kehut... Jos Siru on alla päin, pikku herkku piristää.

Jos Sirulta kysytään, mikä herkku on parasta, ei Siru osaa sanoa. Niitä on niin monta.

Sirun ehkä hupaisin, mutta samalla kamalin muisto on kun