Kymmenes luugguu!

Gagguu!
Varoitus: Nyt tulee laiskempi päivitys.


Gagguu! Tyggään gaguida, tyggään tehdä gagguja ja tyggään syödä gagguja!
Dämän gagun ohje löydyyy dääldä! https://desucon.fi/blogi/2012/12/luukku-14-joulukakku/

Ja dässä on oma gogemus josdain 2010 luvulda. Dämä on odeddu doisesda blogisdani, joda dein josgus gaverini ganssa, mudda gobibeisdasin sen dänne. Saballa doivon eddei gugaan deisdä lugioisda saa dällaisda duhaa.

Yhdeksäs luukku!

Susheja omnomnom!

Bf asui vielä Teekkarikylässä, itse asuin juuri ja juuri kolmosen sisäpuolella. Välimatka oli aika pitkä, mutta aina kun nähtiin se oli sen väärti. Tällä kertaa bf kertoi että opiskelijayhdistys oli perustanut Pop-up ravintolan, jossa myydään sushia. Lähdin viivana. Oli se ihan selkeä pop-up ravintola. jossain parkkitalossa oli kasattu pulpetteja vieriviereen, jossa opiskelijat sitten pyörittelivät ihania levärullia. Tarjoiluastiasto oli vaatimaton kuten kuvassa näkyy, ja täytyi vain toivoa hyvää ulkoilmaa, koska erillistä sisätilaa ei ollut. Misokeitto oli hyvää, vihreä tee maistui juurikin hieman maanmakuiselta teeltä ja sushit oli hyviä, ja niitä oli sopiva määrä, eli saman verran kuin kaupasta saatavassa perus sushipaketissa. Vierellä oli perinteisesti soijakulho, pieni läjä inkivääriä ja reilu mötikkä wasabitahnaa. Tunnelma oli hyvä, asiakkaita riitti. Idea oli loistava.

Jos itse tekisin Pop-up -ravintolan, siellä myisin ehkä.... oho, en oikein vielä tiedä! o_O;;;

Mitä te myisitte?

Seitsemäs luukku!

Varoitus: Tämä teksti sisältää pohdiskelua pettymyksen sietokyvystä, sekä katumisesta.

"Mitään en kadu!" on lausumus jonka kuulee vastoinkäymisen tai epäsuotuisammaksi arvioidun päätöksen jälkeen.

On asioita joita kadun jälkeen päin. Yksi on se, että joskus olen liian kohtelias. Oletteko joskus nähneet kaupassa jotain silmiinpistävän ihanaa, tarkastelleet, sovittaneet sitä päällenne ja todenneet: Tämä on kuin minulle tehty. ??? Katsotte hintalappua ja sen jälkeen virnistäneet ikävästi; turhan hintava. Jos elää tiukalla budjetilla on pakko oppia sietämään pettymyksiä, koska kuitenkin vanhoilla vaatteilla pärjää, mutta ilman ruokaa ja lämpöä ei... Se haikeus kun joutuu viemään ihanuuden takaisin paikalleen. Siitä pääsee kyllä eroon ja asiat unohtuu.

Yhden ihanuuden tulen muistamaan hamaan loppuuni asti:

Tällä on tarinansa. Joulu tuli ja sain lupauksen: Talviloman jälkeen kun tulee talviale, käydään vaatekaupassa ja saat valita sieltä jotain kivaa. "Käydään täällä!" hihkaisi ostajapäättäjä." "Siellä on sitten yleensä tosi kalliita vaatteita." Totesin kuivasti. "Ei se haittaa." kommentoi ostajapäättäjä. Elättelin toivoa. Nytkö todellakin saisin ostaa mitä haluaisin? Siellä se oli. Täydellisyyttä hipova farkkumekko. Sopivan nuorekas, kauniita yksityiskohtia ja paras osa: Se ei pussittanut selästä! Lievän notkoselkäni ja lyhyen torsoni ansiosta monet vyötäröt on suunniteltu turhan alas, jolloin ne jäävät oikealle vyötärölleni asettuessa pussittamaan selästä.

Jotain "ihanaa" olikin sitten liikaa. Jotain kivaa olisi ollut sopiva.

Ei se mekko ollut hintansa väärti. Sellaisen samantapaisen saisi varmasti muualtakin ja paljon halvemmalla ja oikeastaan eihän tuollaisella farkkumekolla ole mitään käyttöä kun ei se ole juhlavakaan... Menimme alennusrekin luokse. Yleensä kun itse shoppailen riennän alelaareihin, mutta voi elämänkevät sentään oliko nyt ihan pakko huudella niitä alennuksia siellä muiden kuullen. Tiedän kyllä, että jotkut ajattelisivat: Senkin kiittämätön lurjus, joku sentään tarjoitui jotain sinulle ostamaan. Mutta sama se on ollut aina. Ota sieltä minkä jäätelön haluat. Sitten kun otat niin "Voi kyllä sitten sen kalleimman menit ottamaan". On kohteliasta valita asioita sieltä halvemmasta päästä, mutta kyllä nyt sentään jos lahjaksi tai muuten erikoisemmaksi eleeksi tarjoudutaan maksajaksi, voisi kyllä sitten ajatella sitä kalleinta vaihtoehtoa ja mennä sen mukaan tiettyyn kauppaan/ravintolaan/liikkeeseen.

Sain pikkumustan, joka oli päälleni turhan isoa kokoa, sillä ostaja-päättäjän mielestä vaatteiden ei tarvitse olla tyköistuvia. Ymmärrän että makkarankuoret eivät minua pue. Se tuli todistettua tässä vähän aika sitten kun menin kaverin kanssa etsimään bilemekkoa, mutta tyköistuvat vaatteet voivat näyttää kyllä hyvältä! Niin ja vielä: Hyviä perusvaatteita käyttää paljon enemmän kuin juhlavaatteita. Yhtään tilaisuutta ei ole ollut pukeutua pikkumustaan, koska tämän hetken kaveripiireissä juhlien koodi on "smart casual", johon farkkumekko olisi sopinut niiiiiiin hyvin. Aina hieman katkerana päätän tämän luukun tähän, ja tämän jälkeen olen aina pyytänyt lahjat rahana.

Kuudes luukku!

Tää tulee tälleen jäljissä, mutta:
Varoitus: Unohdin kirjaimelliesti kirjoittaa itsenäisyyspäivänä. Hieman noloa, mutta nyt kirjoitan kaikkea mitä eilisestä tuli mieleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tässä menee mun ajatukset eilisestä, ilman erillistä mietiskelyä.

Tässäpä tällainen pirteä kuva. Saippuakuplat on kivoja. Mulla tahallaan paita juoponnapissa.
Itsenäisyyspäivä meni rennosti kotona.
Nukuin paljon.
Vähän haikea olo, kun viikonloppu ohi ja muuta kaikkea...
Katsoin animee ja telkkuu...
Oli rauhallista...
Syötiin hampurilaisia...
ja jätskii...

...haluun suklaata. Tänään on maanantai. Nälkä. Suunnittelin eilen joulujuhlia muskareihin.

Viides luukku!

Varoitus: Seuraava teksti sisältää erään pelin hypettämistä.

Saimme kutsun tätini poikaystävän (nyk. aviomies) luokse. Jännitti. Olin nähnyt hänet joskus aikaisemminkin mutta se oli niin sellainen jännittynyt ja kohtelias tapaaminen. Nyt pääsisin näkemään millainen hän todella on ja eritoten millainen hänen kämppänsä mahtaisi olla.

Suureksi ilokseni hän paljasti nörtimmän puolensa esittelemällä

Neljäs luukku!

Varoitus: Tässä tekstissä on animismia.

Missä olet

Kolmas luukku!

Kolmas kerta toden sanoo.... ei se nyt liity tähän kirjoitukseen mitään, kunhan annoin sen lauseen tulla ulos että pääsen jatkamaan.

Tässäpä seuraava kuva:

Jep! Ysiluokan musikaali! Tässäpä olen juuri kirjoittamassa ääneen muistiinpanoja, joissa luki lopussa: "Älä siis... kerro kenellekään. Niinhän se tosiaan olikin!" hihkaisin iloisesti. Yleisö nauroi. 

Yläasteen ysiluokat tekivät perinteisesti musikaalin. Meidän kohdalla tämä perinne meinattiin

Toinen luukku!

Tässäpä seuraava kuva ja selitys:

Varoitus: Tämä teksti käsittelee kirjoitustaitojani sekä jotain määrittelemätöntä tyhjän paperin kammoa, sekä opiskeluvaikeuksia, sekä ratkaisuja selvitä niistä. Älkää sanoko minulle "Ei sulla ees oo mitään vaikeuksia (muhun verrattuna)!" kun se ei ole se pontti.

Mikseu tähän paperiin muodostu ensin yhtään mitään ja lopulta vain pelkkää höpötystä? Ei oo hyvä, ei oo hyvä!

Minulla on ollut "erinäisiä"vaikeuksia kirjoittamisen kanssa. Ensin tuijotan paperia ja alan lievästi ahdistua ideasta, että siihen pitäisi kirjoittaa jotain. Aloittaa yhsellä sanalla, muodostaa yksi lause, yksi virke ja lopulta kappale. Hui kuinka puistattaa! Tämmöinen vapaasta tahdosta omien ajatusten julkituominen on ihan eri juttu!

1. Kalenteriluukku

Joulu tulla jolololo-jollolo-jollolo-loo....

Enkä ole kirjoittanut vähään aikaan, joten aloitampa tällaisen miniblogistelun. Joka päivälle tulee yksi kuva ja siihen liittyvä juttu.

Varoitus: Nämä kuvat eivät tule aikajärjestyksessä, eikä niiden etenemisessä ole varmastikaan mitään muuta logiikkaa.

Ensimmäinen luukku on ensimmäinen cosplay-asuni!

Tätä voisi kutsua

Leukailua

Varoitus: Tämä teksti sisältää historiaa ja pohdiskelua ylikasvaneesta leuastani. Tässä ei ole paljoa kuvia. Tämä ei ole myöskään vinetys omasta ulkonäöstäni vaan valmistautumisesta ja  kertomus leukani ja hampaitteni kanssa kulkemastani tiestä.

Minulla on terävä leuka. Tämä on tullut erittäin selväksi ystäviltäni, toiset taas eivät huomaa mitään. Onhan se terävä ja vieläpä hyvin ylikasvanut. Viisauden hampaatkin ovat päässeet ylipuhkeamaan, sillä tilaa suussa on todella paljon ja uskon sen olevan syy siihen, että puren helposti poskiini. Se muuten sattuu! Sitten kun se puremisen takia turpoaa, siihen on vielä helpompi purra. Syöpä siinä sitten varovasti  ja hitaasti jotain pehmeitä mössöjä seuraavat kolme päivää, jotta turvotus laskisi.

Sitä ei etuprofiilissa huomaa, mutta sivuprofiilissa kylläkin. Ja vielä tiedoksi niille jotka ihmettelevät:

Mukavuudenhaluisuutta

Olen mukavuudenhaluinen:

Varoitus, jos huomaa samaistuvansa tähän leikkimieliseen ja liioittelevaan ja todella provosoivaan tekstiin, saattaa olla vaarana liika mukavuudenhaluisuus, ja näin kateuden ja epätoivon iskeminen ahkerille ja paikoillaan osaamattomille ihmisille. :P

Niin se vain on, että laiskuus on parasta.

Miksei enää nähdä?

Varoitus: Tämä teksti ei varsinaisesti ole angstia mutta kyllä sen sellaiseksikin voi halutessaan tulkita. Tein tekstin osittain kieli poskella, mutta on siinä totuutta toinen puoli. Älkää hätäilkö, uskon, ettet Sinä ihana lukija ole ainoa, joka huokaisee tämän tekstin jälkeen syvään.

Eräs kirjoitti, että häntä ärsyttää kuinka kukaan ei ikinä kysy häneltä että mitä kuuluu vaan hän kysyy muilta. Kukaan ei myöskään halua tulla hänen luokseen koska hän asuu liian kaukana. Oikeasti nämä ystävät asuvat yhden tai kahden bussin päästä hänestä ja pk-seudulla on helpompi liikkua kuin muualla Suomessa. Hän halusi kertoa tämän viestin julkisesti, eikä jokaiselle erikseen. Loppukateetiksi hän kirjoitti, ettei hänellä mene hyvin.

Mietin kirjoitusta. Ensin meinasin kirjoittaa jotain ymmärrän ja tiedän tunteen, sitten meinasin kirjoittaa että kerro nyt sitten mikä menee huonosti kun ei ole kiva jättää asioita arvailujen varaan, kunnes alkoi "ranttaussuoni tykyttää". Siispä vastasin näin:

Hiukset meni, sinne meni!

Varoitus: Tässä luvussa käsittelen niinkin "mielenkiintoista" aihetta kuin omat hiukseni. Sisältää paljon kuvia.

"Hiukset ovat naisen kruunu", sanoi autokoulun opettajani. Kun kysyin tältä mieheltä, että

Valmistuin ja mitäs nyt???

Valmistuin! Minusta tuli Musiikkipedagi! I Graduated! I'm now a music teacher!
Varoitus: Tämä teksti sisältää itsensä kehumista ja tarinaa siitä mitä päässäni pyöri kun valmistuin. Nyt olen sujut itseni kanssa, joten voin kirjoittaa tästä kaikessa rauhassa. Luultavastikaan en laita tähän mitään kuvia, sillä en tainnut niitä ottaa.

Opettajat lupasivat

Sirun konkarikokkaukset eli mömmöt ja mössöt

Sain kerran hyvältä ystävältäni loistavan neuvon ruoanlaittoon:

Ruoakalautasella pitää olla

Herkkusuu

Siru tykkää herkuista, erityisesti makeista herkuista. Siru on tunnesyöjä, ja Sirulle tulee hyvä olo makeista herkuista, sillä niihin liittyy hyviä muistoja: illanvietot kavereiden kanssa, vierailut sukulaisten luona, yhteiset leivontatuokiot, omat onnistumiset ja saadut kehut... Jos Siru on alla päin, pikku herkku piristää.

Jos Sirulta kysytään, mikä herkku on parasta, ei Siru osaa sanoa. Niitä on niin monta.

Sirun ehkä hupaisin, mutta samalla kamalin muisto on kun

Värejä ja aina pinkki.

On tyttöjen värejä ja poikien värejä. Niinhän me opetamme ja niinhän meille opetetaan. Yksi kaverini sanoi, että jos jotain tuotetta markkinoidaan aivan kaikille, se todennäköisesti epäonnistuu markkinoinnissa. Siksi on aikuisten hulavanne ja lasten hulavanne. Aikuisten hulavanteet ovat harmaita, vauhtiväreinä on punainen tai sininen. Lasten hulavanteet ovat joko vaaleanpunavioletteja glitter-bling-bling söpöjä prinsessahulavanteita, tai sinivihreitä vauhtiviivoillatehostettuja ja miksei glitteröityjäkin ninjahulavanteita. Kaikille kaikkea, kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi että ei.

Vaaliduunia

Tulinpa sitten kunnon nuhayskään, enkä mene töihin muita tartuttamaan vaan pysyn tiukasti kotona. Teki mieli kirjoittaa paljon, niin tällainen tuli.

Teksti, että näin toimitaan vaalien ennakkoäänien esitarkastuksessa.
(varoitus: selostuksessa on paljon sanaa "sitten")

Tuplasynttärit, ja muutama hymiö.

Juhlat voivat stressata. Täytyy siivota, järjestellä tavarat entsitä hienommin ja tarkemmin ja puhtaammin, miettiä tarjottavat, keksiä yhteisiä tekemisiä, miettiä tuleeko jatkoja, riittääkö rahat vai pidetäänkö nyyttärit... Mutta yksi asia stressaa enemmän kuin kaikki edellämainitut yhteensä. Pitäkää päänne, sillä nyt alkaa todellinen ryöpytys!
>__<

Tule katsomaan taikametsää! (tämä on mainosteksti!)

Taikametsä on esitys, jonka on tehnyt jo-valmistunut opiskelijakaverini. Tämä teos oli hänen opinnäyettyönsä aihe. Hän kysyi aikoinaan minultakin, pääsisinkö mukaan hänen projektiinsa. Idea kuulosti mahtavalta. Ensin pidimme soittotreenejä, sitten alettiin ideoimaan, kappaleille tuli järjestys ja tarinan kaari. Se on hieno se sellainen kaari. :P

Easter thinking

For me Easter includes chocolate, catkin branches, and mämmi (which you can see if you scroll down).
We didn't visit the church except during comprehensive school on days before the upcoming festivals/holidays like Christmas. I can't remember if Easter was included or not.

Now for you to understand the following story, please read this site. http://www.dlc.fi/~marianna/gourmet/pasha_3.htm and scroll down to "Celebrating at home".

On this year's Palm Sunday one three-year old said with enthusiasm:

Pääsiäismietteisiä

Pääsiäinen on minulle suklaata ja mämmiä ja pajunvitsoja. Kirkossa emme käyneet kuin ala- ja yläasteella joinain juha-aikoina. En edes muista kuuluiko pääsiäinen yhteen niistä.

Palmusunnantain jälkeisellä viikolla yksi 3-vuotias sanoi innoissaan:

Laulan laulan laulan

Hyräilen:
-bussissa
-autossa
-käytävällä
-kävellessä (ei juostessa oikein pysty kunnolla)
-joskus viulua soitellessa on hauska yrittää hyräillä mukana. Se on haastavaa!
-kirjoittaessa
-odotustiloissa
-käytävillä, jos pitää kauan odottaa

Yksi hauska juttu oli kun huomasin hyräileväni vähän turhan äänekkäästi:

Olet valokuvassa!

Nyt oli muskareissa kuvauspäivät.

Se, että miten lopulta helmikuun alku siirtyi maaliskuun puoleen väliin on oma tarinansa, johon liittyy uskomuksia, väärinymmärryksiä ja turhaa odottelua ja säätöä.

Voitte hyvin kuvitella kuinka ihana on ennen kuvauspäivää huomata

Repäisin

Varoitus: Tässä kirjoituksessa ei ole yhtään kuvaa, ja hymiöitä on vältetty. Saatte itse käyttää mielikuvitustanne ja miettiä, miltä paikat ja tilanteet näyttivät kuvailujeni perusteella.

Feissarissa näin ilmoituksen että Kansallisooppea hakee sopraanoja (ja alttoja). Klikkasin ja täytin hakemuksen. Ei niin, että odotin, että pääsisin hakemuksen avulla edes alkukarsintoihin. Kokemusta laulusta on pitkältä, mutta pääaineeni on varhaismusiikkikasvatus.

Ihme tapahtui ja

Kerta kaikkiaan täytyy taputtaa itseää selkään ja olkapäille ja high five myself!

Tämä oli suunnitelma:

-Mitä tehdään (reipas, kantele)

-Pikku-pupu moi (pupu käy jokaisen luona)

-Huu-sai-sai (CD)

-Hevonen se kävellä lönkyttelee

-Ihhahhaa (CD)

-Herkkujuhlat (CD)

-tauon paikka (jos jää aikaa, CD)

-Soittorasia

Tähän päädyttiin:

Mun Digidiii...

Mun Digivideo.
Kommentoikaa suoraan, mitä piditte videostani?

Shiistä tuli jälleen opiskelija maaliskuun 9.3.2015!

Mennäänpä parisen kuukautta taaksepäin.

Oponi pyysi hakemaan ajoissa jatkoopiskeluaikaa. Pyysin apua, ja teimmekin hakemuksen yhdessä. Ainoa vain, että

"Perusblogi" todellakin muuttuu nyt Reititin-kurssin blogin sijaan ihan kunnon blogiksi. Koska mitään teemaa ei toistaiseksi ole mielessä, olkoon tämä blogi kompromissinä kaikille sellainen "Lifestyle"-blogi.

VAROITUS:

Siru ei ole kieliartisti, joten täällä ihan varmasti näkyy joskus hyvin kömpelöä tekstiä. Jos jollain oikein pistää pahaksi joku tietty virke, on se joku sitten niin ystävällinen, että lähettää korjauspyynnön ja ratkaisun, niin lupaan tehdä parhaani ja siistiä tekstiä näiltä kohdin.

Kerrataanpa vähän faktoja:

-Nyt on Siru vihdoinkin ehkä, hyvin todennäköisesti valmistumassa. Odotan mun opettajilta sitten sitä "Gloria-laulua" keväällä. <3

-Helemutisti on vielä tekemistä, mutta helemutisti motivaatiotakin on.

-Siru asuu HOAS-kämpillä perheasunnossa.

-Sirulla on 16 muskariryhmää, vauvaryhmistä päiväkoti-ikäisiin. Työ on yllättävän mielekästä.

-Sirulla on kivoja musiikkiprojekteja. <3

-Siru lempiväri on oranssi, ja hän on yllätyksekseen huomannut pitävänsä nykyään myös violetista ja pinkistä.

-Sirun yleisintä ruokaa on vaihtelevat nuudelimössöt. Sirun lemppariruokia on muutama, kuten sushi, kana ja perunamuusi / mustaherukkahillo, ja riisipuuro.
-Yleisin juoma on "soota", eli hiilihydratisoitu vesi, jossa on milloin mitäkin mehutiivistettä lantrattuna. Sirun lempparijuoma on tee ja cola, luksusherkkuhuomani on kuplatee.
-lemppari sanonnat: It always seems impossible until it's done. When nothing goes right, go left.

-Siru on vasuri, ja sen takia lyijykynä tarttuu kämmensivulle ja leivät leikataan vinoon. Kahvi kaadetaan oikealla kädellä, kiitos kotikasvatuksen "ota anna oikealta..", samoin vesi kahvinkeittimeen ja mittoihin, kiitos sen mitta-asteikon kun se on aina siellä toisella puolella. Kaikki vasurit ovat nämä huomanneet, mutta myös sen, että mehän ollaan hyvin selviydytty ja opittu sumplimaan. Jeejee!^^



-Sirun lemppariohjelmat ovat japanilaiset animaatiot.
-Tällä hetkellä Siru katsoo Modern Family-ohjelmaa kännykän ruudulta kävellessään nelisen kilometriä maanantaisin töistä kotiin. Uskokaa pois, se tuntuu hyvältä, ja aika kuluu nopeasti.
-muita vaihtelevia sarjoja ovat Serranon perhe, Breaking bad ja Fringe.

-Viimeisin katsottu leffa oli Robots-piirretty, jonka katsoimme muutama viikko sitten hiihtoloman viimeisenä viikonloppuna tätini nelihenkisen perheen ja kahden veljeni kanssa. Kahdeksan mahtui hyvin, kun osa istui keittiön tuoleilla, osa sohvalla ja osa tyynyillä lattialla. Leffa oli oikein mukava. Suosittelen kokoperheen leffaksi!

Haluatko tietää lisää? Kysy hyvän maun mukaisesti, niin vastaan samalla tavalla.